[go: up one dir, main page]
More Web Proxy on the site http://driver.im/

Pekka Strang

suomalainen näyttelijä ja teatterinjohtaja

Pekka Kristian Strang (s. 23. heinäkuuta 1977 Helsinki) on suomalainen Jussi-palkittu näyttelijä ja teatterinjohtaja. Strang on näytellyt Lilla Teaternissa ja Helsingin Kaupunginteatterissa sekä suomen- että ruotsinkielisiä koomisia päärooleja.[1] Strang näytteli Touko Laaksosta elokuvassa Tom of Finland (2017). Strang palkittiin parhaan miespääosan Jussilla elokuvasta Koirat eivät käytä housuja (2019).

Pekka Strang
Henkilötiedot
Syntynyt23. heinäkuuta 1977 (ikä 47)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Näyttelijä
Merkittävät roolit Dani Bexar
(Leijat Helsingin yllä)
Touko Laaksonen
(Tom of Finland)
Juha
(Koirat eivät käytä housuja)
Palkinnot

Parhaan miespääosan Jussi
2020 Koirat eivät käytä housuja

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Pekka Strang syntyi Jukka Strangin ja Camilla Anderssonin perheeseen. Hän varttui Vaasassa, missä hän sai ensimmäisen pääroolinsa, Arne Ankan roolin Vaasan ylioppilasteatteri Rampissa. Strang suoritti Teatterikorkeakoulun vuosina 1997–2001. Uransa alkuvuosina hän näytteli muun muassa Ruotsalaisessa teatterissa, Wasa Teaterissa ja Viirus-teatterissa.[2]

Vuosina 2005–2014 Strang työskenteli Lilla Teaternin johtajana.[3]

Pekka Strangin varhaisia näyttämötehtäviä olivat muun muassa Stenar i fickan (2001, 2005), Satan i Moskva (2001) ja Den komiska tragedin (2002).[2] Lilla Teaternissa hän on näytellyt muun muassa Molièren komediassa Den girige (2011) ja Albert Camusin näytelmässä De rättfärdiga (2011). Strang on näytellyt myös erinäisissä suomenkielisissä teatterituotannoissa, kuten Oscar Wilden komediassa Miksi naiset aina rakastuvat Ernestiin (2007) ja Aleksandr Ostrovskin komediassa Huijarin muistiinpanot (2014).[1]

Vuonna 2001 Strangilla oli Dani Bexarin rooli Peter Lindholmin elokuvassa Leijat Helsingin yllä. Dome Karukosken ohjaamassa elämäkertaelokuvassa Tom of Finland (2017) Strang näytteli pääosan. Lisäksi Strang on näytellyt sivurooleja useissa elokuva- ja televisiotuotannoissa.[1]

Yksityiselämä

muokkaa

Strangilla on kolme lasta vaimonsa Pia Strangin kanssa.[4]

Filmografia

muokkaa

Elokuvat

muokkaa
Vuosi Elokuva / Televisioelokuva / Lyhytelokuva Rooli
2001 Leijat Helsingin yllä Dani Bexar
2004 Lapsia ja aikuisia Miro
2005 Mittari Sami
2006 Kolme suudelmaa kylmäkalle
2007 Colorado Avenue Dåhli-Johan
2012 Rakkaudella, Esko Bergström
3 Simoa Anders
Vuosaari Lauri
2015 Armi elää! ohjaaja
Me Rosvolat Jouni, Viljan isä
2017 Tom of Finland Touko Laaksonen
95 Johannes
Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset Sorkkarauta-Salonen
2018 Juice Harri Rinne
2019 Koirat eivät käytä housuja Juha
Kaksi ruumista rannalla scifibaarin asiakas
2020 Lost Boys kertoja
2021 Chempion mira Bobby Fischer
2022 Koputus Mikko
2023 The Last Kingdom: Seven Kings Must Die Anlaf
2023 Peluri - kuolema on elävien ongelma Risto

Televisiosarjat

muokkaa
Vuosi Televisiosarja Rooli
2002 Yhteinen huone
2003 Venny – Kultakauden kolmiodraama Heikki Aho
Kuumia aaltoja Jarmo
2006 Akkaa päälle Busse
2007 Kultainen noutaja Matti Nylund
2013 #lovemilla konstaapeli Pastori
2015 Joulukalenteri: Kadonneiden lahjojen tapaus hovimestari
2016 Vihreät Valot – Väärät bileet Salminen
Ihon alla Tobias Fagervik
Sorjonen Esko Kaartinen
2017 Kimmo lääkäri
Siskonpeti Pekka Strang
2017–2018 Onnela Markus Aalto
2018–2019 Sipoon herttua Jan "Jani" Gustafsson
2018 Berlin Station Cedrik
2019 Aktivistit Waldemar Tunzelman
2020 Paratiisi Simo Saitama
Bäckström Pentti Toivanen
2021 Mister8 Juho
2022 Kultakala Keijo
Mies joka kuoli Sami

Dubbaukset

muokkaa
Vuosi Elokuva Rooli
2013 Boule & Bill alakerran naapuri (suomenkielinen naapuri)
2019– Muumilaakso Hemuli (miespuolinen) (ruotsinkielinen dubbaus)

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. a b c Pekka Strang Actors in Scandinavia. 2017. Viitattu 13.2.2017.
  2. a b Teatterit ja teatterintekijät 2005, s. 675
  3. Rothberg, Isabella: Pekka Strang lämnar Lilla Teatern Hufvudstadsbladet. 22.11.2012. Viitattu 24.2.2017.
  4. Tom of Finland-näyttelijä Pekka Strang: Myös miehen pitää antaa itselleen oikeus surra keskenmenoa Me Naiset Viitattu 29.4.2019

Aiheesta muualla

muokkaa