Pavel Sibera

Sibera aloitteli rallikuljettajan uraansa 1980-luvun viimeisinä vuosina osallistuen vuosina 1987 ja 1989 Englannin RAC-ralliin. Vuonna 1987 hänellä oli ajokkinaan takamoottorinen, B-ryhmään luokiteltu Škoda 130 LR. Kilpailu oli viimeinen MM-ralli, johon B-ryhmän autolla oli mahdollista osallistua. Tuloksena oli luokkavoitto ja yleiskilpailun 27. sija. Vuoden 1988 kilpailuun Sibera ei osallistunut, mutta vuonna 1989 hän oli mukana N-ryhmän uudella etuvetoisella Škoda Favoritilla. Tuloksena oli jälleen luokkavoitto luokkassa N1 ja yleiskilpailun 50. sija. Siberan ilmoittajana molemmissa kilpailuissa oli Škodan brittiläinen maahantuoja. ^[2]

Vuodelle 1990 Škoda Favoritia oli viritetty A-ryhmään ja Sibera pääsi osallistumaan Kreikan ja Suomen ralleihin tehdastiimin kilpa-autolla ja ilmoittamana. Molemmista ralleista oli tuloksena luokkavoitto luokassa A5 ja Kreikan vaativissa olosuhteissa yleiskilpailun 15. sija. Kauden päätteeksi Sibera osallistui vielä RAC-ralliin brittiläisen maahantuojatiimin autolla, mutta se kisa päättyi keskeytykseen vaihdelaatikon hajoamisen vuoksi. ^[2]

Kaudella 1991 Sibera jatkoi tehdastiimin kuljettajana ajaen viisi MM-rallia. Kolmessa niistä tallitoverina tehtaan toista Škodaa ajoi suomalainen Kalevi Aho. Viidestä rallista Akropolis-rallissa tuli keskeytys jousituksen hajoamisen vuoksi, mutta neljästä muusta Sibera ja Gross kuittasivat jälleen luokkavoitot. Yleiskilpailussa paras saavutus oli Sanremon rallin 16. sija.^[2]

Kaudella 1992 Sibera starttasi tehdastiimin kuljettajana kuuteen MM-ralliin, joista kolme päättyi keskeytykseen. Kolmessa muussa tuli totuttuun tapaan luokkavoitto. Kausi alkoi Monte Carlosta, josta kotiin tuomisina oli yleiskilpailun 18. sija. Akropolis-ralli päättyi ulosajoon, Suomen rallista tuloksena oli yleiskilpailun 17. sija, San Remo päättyi keskeytykseen vetoakselin katkettua. Espanjan kisa päättyi niin ikään keskeytykseen auton muututtua ulosajon myötä kolmipyöräiseksi ja kauden päättäneessä RAC-rallissa lopputulos yleiskilpailussa oli 20.^[2]

Kaudella 1993 Sibera starttasi peräti kahdeksaan MM-ralliin joista vain Akropolis päättyi keskeytykseen sähkövikaan. Sibera kirjasi nimiinsä luokkavoitot viidestä kisasta. Vain San Remossa ja RAC-rallissa luokkavoitot lipsahtivat tallitoveri Emil Trinerille. Yleiskilpailussa Portugalissa ja Kataloniassa Sibera sijoittui 11. ja San Remossa 12. sijalle.^[2]

Kaudella 1994 Sibera ajoi kuusi rallia jo hieman ikääntyvällä A5-luokan Favoritilla. Vaikka Favorit virallisesti olikin luokiteltu pienimpään A5 luokkaan, se kilpaili myös FIAn uudessa kaksilitraisten etuvetoisten F2 Cupissa. Kausi jäi Favoritin viimeiseksi MM-tasolla ja myös Siberan uran parhaaksi. Kauden aloittaneessa Monte Carlon rallissa Siberan sijoitus oli 20. Seuraavassa Portugalin rallissa Sibera ajoi hienosti uransa ensimmäisen MM-pisteen voittamalla totuttuun tapaan luokkansa ja sijoittumalla yleiskilpailussa 10. sijalle. F2:n Cupissa sijoitus oli toinen Portugalin José Carlos Macedon jälkeen. Seuraavana vuorossa ollut Akropolis-ralli sujui samoissa merkeissä, paitsi että luokkavoitto vaihtui luokan 2. sijaan. Yleiskilpailussa saavutettu 10. sija riitti tuomaan uran toisen MM-pisteen. Suomen Neste-rallissa tuloksena oli jälleen luokkavoitto, F2:n kolmas sija ja yleiskilpailun 18. sija. San Remon ralli päättyi vetoakselin katkeamiseen ja kauden päätöskisasta RAC-rallista tuloksena oli luokkavoitto, F2:n kuudes sija ja yleiskilpailun 19. sija. Kauden kahdeksassa F2:n kilpailussa jokaisessa oli eri voittaja. Koska kumpaakaan Škodan kuljettajaa ei oltu ennen kauden alkua ilmoitettu ajamaan F2:n pisteistä, heidän suorituksiaan ei huomioitu virallisissa Cup-pisteissä.^[2]

Kaudelle 1995 Škoda Motorsport toi uuden Favoritin korvanneen Felicia Kit Carin, joka oli luokiteltu luokkaa A6. Se antoi edelleen tasoitusta moottorin koossa muille F2-cupin kilpa-autoille, mutta oli luokituspainoltaan vastaavasti kevyempi. Teamin kilpailutoiminnan painopiste oli uuden auton myötä nimenomaisesti F2-Cupissa, jonka kilpailut olivat vain osittain samoja kuin varsinaisessa MM-sarjassa. Kauden kolme ensimmäistä kilpailua, Ruotsi, Portugal ja Korsika olivat myös WRC-autojen MM-sarjaan kuuluvia kilpailuja. Ruotsin rallista Siberan tuloksena oli A6-luokan 2., F2-Cupin 6. ja yleiskilpailun 25. sija. Portugalin ja Korsikan kilpailut päättyivät keskeytyksiin. Akropolis-rallista Sibera ajoi luokkavoiton, mikä riitti F2:n cupissa neljänteen ja yleiskilpailun 8. sijaan. Argentiinassa Sibera ajoi F2 cupin voittoon. Neste Rallissa Sibera voitti luokan A6 ja sijoittui F2 cupissa neljänneksi Jarmo Kytölehdon, Per Svanin ja Emil Trinerin jälkeen. F2:m kauden päättänyt San Remon ralli päättyi sähkövian aiheuttamaan keskeytyskeen.^[2]

Kaudella 1996 Sibera osallistui seitsemään F2 Cupin osakilpailuun. Näistä hän kirjasi tililleen voiton ainoastaan Australian rallista. Portugalissa tuloksena oli luokkavoitto ja F2 cupin toinen tila. Uuden Seelannin ralli päättyi ulosajoon ja RAC ralli tarkemmin erittelemättömään keskeytykseen. Portugalin rallista, joka oli vain F2:n Cupin osakilpailu, Sibera ajoi yleiskilpailussa kuudenneksi, joka jäi kauden ainoaksi Top-10 sijoitukseksi yleiskilpailussa.^[2]

Kaudella 1997 Sibera ajoi osan kaudesta Felicia Kit Carilla ja osan kaudesta uudella Škoda Octavia Kit Carilla. F2 Cup oli lopetettu, joten 2-vetoiset Kit Carit joutuivat kilpailemaan täysiveristen nelivetoisten WRC-autojen joukossa. Kauden saldoksi jäivät luokkavoitot Portugalista, Argentiinasta ja Australiasta, kaikki Felicialla. Octavialla ajetut Suomen ja Italian rallit päättyivät molemmat keskeytykseen. Yleiskilpailussa vauhti ei WRC-autojen joukossa riittänyt Argentiinan rallin 10. sijaa parempaan.^[2]

Kaudella 1998 vanha Felicia Kit Car oli jo jäänyt pois ja kausi kului Siberalta kokonaisuudessaan Octavian kehitystyön merkeissä. Kuudesta startatusta kilpailuista neljä päättyi keskeytykseen ja maalin asti Sibera selvisi vain Akropolis ja Neste Oil ralleissa. Luokkasijoitukset luokassa A7 olivat kolmas ja neljäs, ja yleiskilpailussa 21. ja 25.^[2]

Kaudelle 1999 Octavia Kit Car oli muutettu nelivetoiseksi WRC-autoksi. Sibera osallistui autolla vain kahteen MM-osakilpailuun, jotka molemmat päätyivät keskeytykseen. Katalonian rallin tulipaloon päättyi myös Siberan ura MM-ralleissa.^[2] Samoihin aikoihin talli valitsi Siberan tilalle tämän maanmiehen Emil Trinerin, joka oli ajanut testejä sekä kilpaillut saman vuoden Portugalin rallissa.^[3] Kansallisella tasolla Sibera ajoi vielä vuoteen 2001 asti ja viho viimeisen kilpailunsa kansallisessa sprintti-rallissa vuonna 2003.