Paikantamisjärjestelmät

Paikantamisjärjestelmiä tai niiden osia ovat:

• kartta
• kompassi
• sekstantti
• teodoliitti
• kello

Elektronisia paikantamisjärjestelmiä ovat tai ovat olleet muun muassa:

• yleisesti radiopaikannus, suunnan mittaaminen vähintään kahteen tunnetulla paikalla olevaan radiolähettimeen tai paikannettavan kohteen radiosäteilyn mittaaminen vähintään kahdesta tunnetulla paikalla olevasta suuntimosta
• tunnetulla paikalla olevan tutkan käyttäminen paikantamiseen
• saksalaiset Toisen maailmansodan aikaiset:
  • Lorenz (30 MHz)
  • Knickebein (30 - 33 MHz)
  • X-Gerät (66 - 75 MHz)
  • Y-Gerät (42 - 48 MHz)
• englantilaiset Toisen maailmansodan aikaiset
  • oboe
• Decca
• Loran
• sisätilapaikannus

Nykyisin merkittävimmät elektroniset paikantamisjärjestelmät ovat globaaleja ja satelliitteihin perustuvia. Näitä ovat amerikkalainen GPS, venäläinen Glonass ja tulossa oleva eurooppalainen Galileo.

Monissa sotilaallisissa järjestelmissä kohteen, erityisesti maalin tarkka paikantaminen on aivan keskeistä. Lentokoneessa tai erikoisjoukkojen maalinosoituslaitteessa voi olla pohjana jatkuva GPS-paikannus. Laserilla osoitetun maalin koordinaatit lasketaan lavetin (lentokone, erikoisjoukkojen maalinosoituslaite) paikan sekä maaliin mitatun etäisyyden ja suunnan perusteella.

Maalien paikantamiseen käytetään myös maassa olevia tutkia, ilmassa olevia tutkia (AWACS, JSTARS), valtamerien osalta myös avaruudessa olevia tutkia, suunnan mittaamista maalien sähkömagneettiseen säteilyyn (radiot, tutkat) maasta, ilmasta tai avaruudesta ja maalinosoituslaitteita (ks. edellinen kappale).

Hajaspektrijärjestelmät sisältävät mahdollisuuden paikantamisjärjestelmän käyttöön. Esimerkiksi USA:n merijalkaväen PLRS ja maavoimien EPLRS radiojärjestelmä mahdollistaa siinä olevien radioiden suhteellisen paikantamisen. Yhdellä maantieteelliseen koordinaatistoon paikannetulla radiolla kaikkien toisiinsa yhteydessä olevien PLRS ja EPLRS-radioiden paikka voidaan laskea myös maantieteellisessä koordinaatistossa.