PJ Harvey

PJ Harvey syntyi Bridportin kaupungissa Dorsetin kreivikunnassa Ray and Eva Harveyn perheen toisena lapsena. Vanhemmilla oli kivilouhintayritys. PJ Harveylla on yksi sisarus: vanhempi veli nimeltään Saul. Harvey eli lapsuutensa ja nuoruutensa perheen maatilalla Corscomben kylässä. Hän kävi lapsuudessa koulunsa Beaminsterin kylässä ja koulussa hän myös kävi kitaratunneilla joissa opettajana toimi laulaja-lauluntekijä Steve Knightley. Harveyn vanhemmat olivat aktiivisia musiikkifaneja ja harrastajia. He tutustuttivat tyttärensä kattavasti Bluesiin ja mm. Captain Beefheartin ja Bob Dylanin musiikkiin, jotka kaikki toimivat merkittävinä vaikuttajina PJ Harveyn uralla. Vanhemmat myös järjestivät muusikkojen kokouksia, majoituksia ja pienimuotoisia keikkoja. Yksi perheen parhaita ystäviä oli Ian Stewart.

Teini-ikäisenä Harvey aloitti saksofonin soiton ja liittyi instrumentaalimusiikkia soittavaan oktettiin nimeltä Bologne.^[1] Hän toimi myös kitaristina ja laulunkirjoittajana folkduossa nimeltään Polekats.

Koulun lopettamisen jälkeen Harvey jatkoi opintojaan Yeovil Collegessa ja osallistui kuvataidekursseille.

Kesällä 1988 tuolloin 18-vuotias Harvey liittyi yhtyeeseen nimeltä Automatic Dlamini.^[2] Hän oli mukana bändissä tammikuuhun 1991, kunnes siirtyi soolouralle.

Hän on julkaissut soololevynsä nimellä PJ Harvey, mutta aloitti uransa samannimisessä triossa, johon kuuluivat hänen lisäkseen rumpali Robert Ellis ja basisti Steve Vaughan.^[3] PJ Harvey tutustui Ellisiin (ja pitkäaikaiseen yhteistyökumppaniinsa John Parishiin) heidän soittaessaan Automatic Dlaminissa. Trio julkaisi levyt Dry vuonna 1992 ja Rid Of Me vuonna 1993 ennen hajoamistaan pian toisen levyn jälkeen. Dry-albumista julkaistiin versio, jossa oli mukana toisella levyllä demoversiot albumin kappaleista. Niinpä Harvey päätti vuonna 1994 julkaista myös Rid Of Men kappaleista demolevyn, jonka nimesi 4-Track Demosiksi. Tämä levy sisältää myös sellaisia demoja, joista ei tehty albumiversiota.^[4] Julkaisemattomat Rid Of Me:n demot ilmestyivät vasta vuonna 2022 B-sides, Demos & Rarities-boxille.^[5]

Trion hajottua Harvey toden teolla aloitti soolouransa. Hän pyysi uuden levyntekoon mukaan Parishin, Nick Cave & the Bad Seedsistä tutun Mick Harveyn sekä ranskalaisen rumpalin Jean-Marc Buttyn. Tuottajaksi vuonna 1995 ilmestyneelle To Bring You My Love-levylle tuli Flood. Harvey on sittemmin tehnyt kaikkien edellämainittujen kanssa yhteistyötä. Uudesta levystä tuli hyvin erilainen kuin trion tekemistä: säröpohjainen kitararock vaihtui bluesimpaan ja samaan aikaan modernimpaan ilmaisuun. Kitaran lisäksi levyllä kuullaan jousia ja kosketinsoittimia. ^[6] Levystä tuli vielä Rid Of Me:täkin suurempi myyntimenestys mutta se sai myös paljon suitsutusta musiikkilehdistöstä. ^[7]

Hyvin menestyneen levyn jälkeen Harvey päätti tehdä seuraavana vuonna yhteistyölevyn Parishin kanssa. Tällä Dance Hall At the Louse Point-nimisellä levyllä, Parish sävelsi kaikki kappaleet. Levyn tuottamiseen ja soitinten soittamiseen osallistui Parishin lisäksi Mick Harvey. PJ lauloi ja teki kaikki sanoitukset kappaleisiin. Levy-yhtiö piti albumia kaupallisena itsemurhana eikä se sitten juuri myynytkään. ^[8] Harvey on myöhemmin kertonut, että To Bring You My Loven herättämä huomio sai hänet niin uuvuksiin, että yhteistyölevyn promotoiminen jäi kokonaan Parishin harteille. He tekivät kuitenkin lyhyen kiertueen Briteissä albumin materiaalia esittäen vuoden 1997 alussa.

Heti yhteistyölevyn jälkeen Harvey alkoi valmistella uutta levyä. Hän on kertonut jälkeenpäin tämän vuonna 1998 ilmestyneen Is This Desire? albumin olleen yhden hänen vaikeimmin syntyneen.^[9] Levy jatkoi To Bring You My Loven linjoilla sisältäen kuitenkin enemmän elektro-elementtejä. Kokoonpano levyllä on muuten sama, mutta rumpaliksi vaihtui vanha tuttu Rob Ellis ja mukaan liittyi mm. Captain Beefheartin kanssa työskennellyt Eric Drew Feldman. Levyllä on edeltävän sooloalbumin tavoin paljon vierailevia muusikoita. ^[10]

Vuonna 2000 Harvey käänsi kelkkansa monen hänen Trionsa ystävän iloksi takaisin valtavirtaisempaan ja kitaravetoiseen poprockiin. ^[11]Tästä Stories From the City, Stories From the Sea-levystä tuli jälleen myyntimenestys. Se voitti jopa arvostetun Mercury Prize -palkinnon ^[3]. Levy tehtiin kolmen henkilön, PJ ja Mick Harveyn sekä Rob Ellisin voimin, poikkeuksellisesti John Parish eikä Flood eivät olleet siinä mukana. ^[12]

Harvey ei kuitenkaan halunnut jatkaa edellisen levyn tuomalla, turvallisella linjalla. Seuraavasta levystä tuli niin musiikillisesti kuin sanoituksiltaankin maanläheisempi ja raaempi kuin edeltäjästä. ^[13]Hän soitti itse kaikki instrumentit Rob Ellisin soittamia rumpuja lukuunottamatta vuonna 2004 ilmestyneellä Uh Huh Her-albumilla.^[14]

Vuonna 2006 Harvey aloitti työstämään uutta albumia monen vuoden tauon jälkeen entisten yhteistyökumppaniensa Parishin, Floodin ja Feldmanin kanssa. Uutena jäsenenä tiimiin liittyi rumpali Jim White Dirty Three-yhtyeestä. Radioasema KCRW:n haastattelussa ^[15] Harvey kertoo, ettei hän ollut tavoittanut täysin Uh Huh Her-levyssä sitä, mitä haki. Hän totesi, että kitara on hänelle niin tyypillinen soitin, että sillä syntyy tyypillisiä PJ Harvey kappaleita. Niinpä hän päätti opetella kokonaan uuden instrumentin säveltämiseen ja täksi valikoitui piano. Vuonna 2007 ilmestyneellä White Chalk albumilla sähkökitaraa ei kuulla ollenkaan ja piano on keskiössä. Levyn ilmestymisen jälkeisellä kiertueella Harvey esiintyi yksin. Hän alkoi kiertueella käyttää myös autoharpia, josta tuli hänen uusi soitin säveltämiseen seuraavilla levyillä.

Vuonna 2009 ilmestyi toinen Harveyn ja Parishin yhteistyölevy A Woman A Man Walked By. Levy tehtiin samalla metodilla eli Parish sävelsi musiikin ja soitti suurimman osan soittimista, Harvey puolestaan teki sanat ja lauloi kaikki kappaleet. Ollessaan hieman vähemmän kokeellinen kuin edeltäjänsä se möi paremmin. ^{[16] [17]}

Vuonna 2011 ilmestyneestä Let England Shake-albumista tuli taiteellisesta kunnianhimostaan huolimatta yhtä kaupallisesti menestyksekäs kuin kahdesta aiemmasta miljoonia myyneestä levystä.^[18] Se voitti jopa toisen kerran Mercury Prize -palkinnon, mitä ei ole tapahtunut kenellekään toiselle artistille.^[19] Levy tehtiin jälleen tutulla porukalla, mutta rumpuihin liittyi nyt "To Bring You My Love" -levyllä mukana ollut Jean-Marc Butty. ^[20]

Seuraavan, The Hope Six Demolition Project-levyn PJ halusi nauhoittaa studio-olosuhteissa elävän yleisön edessä. Niinpä Lontoon Somerset Houseen rakennettiin studio, jossa pleksilasi erotti yleisön studiossa työskentelevistä. Albumin tekstien tekoa varten Harvey matkusti Afganistaniin, Kosovoon ja Yhdysvaltoihin Washington D.C:hen. Kappaleisiin tuli suoria vaikutteita niin muslimien rituaaleista kuin Yhdysvaltojen uskonnollisen yhteisön kastamisriitistä.^[21] Levy tehtiin jälleen tutulla miehistöllä, mutta mukana oli tällä kertaa runsaasti vierailijoita. Tälle albumille Harvey päätti ottaa yhdeksi soittimeksi saksofonin, mitä hän ei ole soittanut sitten Automatic Dlaminin päivien. ^[22]Vuonna 2016 ilmestynyt levy nousi Brittien listan ykköseksi, mutta ei myynyt maailmanlaajuisesti yhtä hyvin kuin edeltäjänsä.^[23] Levyn kiertueen yhteydessä PJ nähtiin ensimmäistä kertaa myös Suomessa Sideways-festivaalilla 17.6.2016.^[24] Levyn teosta ja Harveyn siihen liittyvistä matkoista julkaistiin dokumenttielokuva A Dog Called Money vuonna 2019.

Samana vuonna Harvey teki musiikin All About Eve-näytelmään. Tämä instrumentaalimusiikkia pääasiassa sisältänyt teos julkaistiin myös fyysisinä tallenteina.^[25] Vielä vuonna 2019 hän teki musiikkia The Virtues -TV-sarjaan. Mainittavin tuon projektin kappaleista on ainut laulua sisältävä The Crowded Cell. ^[26]

Vuonna 2022 Harvey teki musiikkia yhdessä Tim Phillipsin kanssa Bad Sisters -TV-sarjaan. Tämä kokonaisuus on julkaistu vain digitaalisesti. ^[27]Vuosina 2020–2022 Harveyn levy-yhtiö julkaisi kaikki PJ:n levyt uusiksi ja julkaisi myös ennenjulkaisemattomat levyjen demot omilla levyillään. Uusintajulkaisun erillisillä kansilla sai myös alun perin Dry-levyn ensipainoksen kylkiäisenä ollut demolevy kuten myös 4 Tracks Demos.^[28] Viimeisenä julkaistiin 59 harvinaista tai ennenjulkaisematonta laulua sisältävä B-Sides, Demos & Rarities. ^[29]

Vuonna 2022 Harvey ilmoitti seuraavan levynsä ilmestyvän vuoden päästä. Huhtikuussa 2023 ilmestyikin 7-vuoden tauon jälkeen I Inside the Old Year Dying. Aloitettuaan uransa itsenäisellä Too Puren-levymerkillä Harvey palasi uudella levyllään pienen yhtiön hoiviin, Partisan Recordsille. Albumin julkaisun yhteydessä Harvey kertoi sen tekemisen olleen vaikeata ja vieneen paljon aikaa. Harvey käyttää albumin sanoituksissa paljon vanhahtavaa englantia. Sieltä löytyykin viittauksia niin Raamattuun, Shakespeareen kuin Elvikseenkin. Levy tehtiin tutulla miehistöllä, uutena mukaan tuli Cecil.^[30] Albumin jälkeen tehdyllä kiertueella Harvey saapui myös Suomen Flow-festivaalille elokuussa 2024. ^[31]

Harvey on saanut kriitikoilta positiivista palautetta omaperäisestä tyylistään ja tavastaan tehdä musiikkia. Harveyta on usein verrattu myös toiseen naisrockartistiin, yhdysvaltalaiseen Patti Smithiin. Molemmat ovat uurtaneet uraa omalla persoonallisella tavallaan miesvaltaisessa rockbisneksessä.

Harvey on ollut ehdolla seitsemän BRIT Awardsin, viiden Grammy-palkinnon ja kahden muun Mercury Prizen saajaksi. Musiikkilehti Rolling Stone nimesi 22-vuotiaan Harveyn vuoden 1992 parhaaksi uudeksi naisartistiksi ja laulaja-lauluntekijäksi sekä vuoden 1995 parhaaksi artistiksi. Lisäksi Harveyn levyt Rid of Me (1993) ja To Bring You My Love (1995) valittiin lehden 500 Greatest Albums of All Time -listalle vuonna 2003. Q Magazine -lehden lukijat äänestivat PJ Harveyn parhaaksi naisrockartistiksi vuonna 2002.

• Dry (1992)
• Rid of Me (1993)
• 4-Track Demos (1993)
• To Bring You My Love (1995)
• Dance Hall at Louse Point (1996, yhteistyössä John Parishin kanssa)
• Is This Desire? (1998)
• Stories from the City, Stories from the Sea (2000)
• Uh Huh Her (2004)
• White Chalk (2007)
• A Woman A Man Walked By (2009, yhteistyössä John Parish kanssa)
• Let England Shake (2011)
• The Hope Six Demolition Project (2016)
• I Inside the Old Year Dying (2023)

• PJ Harvey on Tour, Please Leave Quietly (2006)

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta PJ Harvey.

• Viralliset kotisivut (englanniksi)
• PollyHarvey.co.uk (englanniksi)