Oopiumiunikko

 

Yksivuotinen oopiumiunikko kasvattaa 30–70 senttimetrin pituisen tukevan, lähes kaljun ja väriltään sinivihreän varren. Lehdet ovat varressa kierteisesti ja niiden muoto vaihtelee parihalkoisista hammaslaitaisiin. Ylemmät lehdet ovat sepiviä eli niiden lehtilavan tyvi ympäröi vartta. Yksittäin varren päässä olevat kukat ovat lähes 10 cm leveitä. Kukkaperässä on vaaleita sukakarvoja. Vaalean- tai tummanvioletteja, punaisia tai valkoisia kukkia on 1–3 kappaletta. Terälehtiä on neljä kappaletta ja niiden tyvessä on musta laikku. Kaksilehtisen verhiön verholehdet varisevat aikaisin. Emiö on monilehtinen ja yhdislehtinen. Heteitä on runsaasti. Suomessa oopiumiunikko kukkii heinä-elokuussa. Kukinnan jälkeen muodostuva 13–27 millimetriä pitkä kota on pallomainen, hieman pitkänomainen sekä kalju. Kodan päällä on tähtimäinen, monisäteinen luottilevy, jonka alle avautuvista rei'istä siemenet varisevat.^[1][2]

Oopiumiunikko on luultavasti alun perin kotoisin Välimeren alueelta, jossa se on vanha viljelykasvi.^[2][3] Lajia tavataan nykyään viljeltynä tai villiintyneenä. Lajin on arveltu polveutuvan Välimeren alueella luonnonvaraisena kasvavasta P. setigerum -unikkolajista.^[4] Suomessa oopiumiunikkoa voi tavata villiintyneenä aina Oulun korkeudelle saakka, satunnaisesti pohjoisempanakin.^[1]

Villiintyneenä oopiumiunikkoa tavataan puutarhojen liepeiltä, joutomailta ja joskus myös kaatopaikoilla.^[1][5]

Oopiumiunikon historia on pitkä. Varhaisimmat löydöt oopiumunikon kodista on tehty neoliittiselta ajalta Sveitsistä noin 5700 eaa. Espanjasta on löydetty noin 4200 eaa. olevia unikon kotia. Vanhimmat todisteet sen lääkinnällisestä käytöstä löytyvät sumerilaisilta, jotka viljelivät sitä noin 3400 eaa. He kutsuivat sitä nimellä Hul Gil (ilon kasvi).^[6][7] Oopiumiunikko oli myös tunnettu antiikin Kreikassa. Siellä oopiumi sai myös nimensä muinaisen kreikan kielen sanasta opos joka tarkoittaa maitiaisnestettä jota tulee unikonkodasta kun siihen viilletään viilto.^[8]

Monet myöhemmän ajan kirjailijat, varsinkin 1800-luvulla, ovat kirjoittaneet oopiumiunikosta ja sen vaikutuksista, kuten esimerkiksi L. Frank Baum kirjassaan Ihmemaa Oz.^[9]

Oopiumiunikko tuottaa pieniä tummia, hieman sinertäviä siemeniä. Niitä käytetään muun muassa mausteena ja koristeena leipien ja muiden leivonnaisten pinnoilla. Unikonsiemenistä voidaan myös puristaa unikkoöljyä, joka sekään ei, kuten siemenetkään, sisällä päihdyttäviä yhdisteitä.^[5] 1940-luvulla Suomessakin kokeiltiin laajemmin oopiumiunikon viljelemistä öljykasvina, mutta laji jäi rypsin viljelyn varjoon.^[4]

Oopiumiunikon tieteellinen nimi muodostuu sanasta somniferum, joka tarkoittaa unen antajaa.^[5] Nimi viittaa kasvin ikivanhaan käyttöön lääkekasvina. Edelleenkin oopiumiunikkoa viljellään lääketeollisuuden käyttöön, koska sen sisältämä morfiini ja kodeiini ovat tärkeitä lääkeaineita. Kasvia on käytetty lääkkeenä kipujen lieventämiseen, yskänlääkkeenä ja vaikeaan ripuliin.^[3] Tärkeimpiä oopiumiunikosta saatavia lääkeaineita ei voida valmistaa synteettisesti, sillä niiden rakenne on hyvin monimutkainen. Oopiumiunikko on myös saatu geenitekniikan avustuksella kehittämään retikuliinia, erästä maitiaisnesteen kehittymisen välivaihetta.^lähde? Oopiumunikosta on myös jalostettu lajike, joka ei tuota merkittäviä määriä morfiinia tai kodeiinia, vaan niiden sijaan tebaiinia, josta valmistetaan monia puolisynteettisiä opioideja kuten oksikodonia ja hydrokodonia.^[10]

Oopiumiunikko on yleinen ja perinteinen koristekasvi, jota on kasvatettu kauniiden kukkiensa ja koristeellisten kotiensa vuoksi.^[2] Suomessa oopiumiunikon viljeleminen koristekasvina on laillista, mutta viljely tai viljelyn yritys käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena on rikoslain 50:1 § mukaan huumausainerikos.^[11]

 

Erityisesti oopiumiunikon maitiaisnesteessä on yhdisteitä, joita käytetään päihteinä.^[3] Kasvin sato korjataan noin viikko terälehtien putoamisen jälkeen. Kodan kylkeen tehdään varovaisia viiltoja, joka saa valkean maitiaisnesteen valumaan kodan pintaan.^[3][4] Kuivunut maiti sisältää lajikkeesta riippuen 20–35 % ainakin kolmeakymmentäviittä eri alkaloidia^[12], joista 4–21 % on morfiinia, 4–8 % noskapiinia, 0,8–2,5 % kodeiinia, 0,5–2,5 % papaveriinia ja 0,5–2 % tebaiinia.^[3][4] Yhdestä kodasta saatavan oopiumin määrä vaihtelee 10–100 milligramman välillä mutta keskimäärin kodasta saadaan 80 milligrammaa oopiumia.^[13] Saadusta morfiinista ja kodeiinista voidaan jalostaa heroiinia.^[14]

Aikaisemmin suurin osa oopiumiunikkopelloista oli niin sanotun "kultaisen kolmion" alueella Thaimaassa, Burmassa ja Laosissa. Nykyään viljely on siirtynyt niin sanotun "kultaisen puolikuun" alueelle Iraniin, Pakistaniin ja Afganistaniin. Afganistanissa on nykyään maailman eniten oopiumiunikon viljelypinta-alaa ja se tuottaa 90 % maailman laittomasta oopiumista (2014).^[15][16]

Huumetuotannon vastaisesta toiminnasta huolimatta oopiumiunikon sato oli vuonna 2014 Afganistanissa ennätykselliset 6 400 tonnia, viljelyala 224 000 hehtaaria ja unikkotuotannon voitot vuonna 2013 lähes kolme miljardia dollaria. Hallitusta vastaan taisteleva taleban-liike rahoittaa huumekaupalla toimintaansa.^[17] Afganistanilaisviljelijät saavat oopiumunikosta parempaa tuottoa kuin mistään vaihtoehtoisesta viljelykasvista, eikä se vaadi suurta peltopinta-alaa.^[18] 4,5 kiloa oopiumia tuottaa saman kuin yli viisi tonnia vehnää.^[19] YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston raportin mukaan viljelijät ilmoittivat yleisimmiksi syiksi oopiumin viljelyyn oopiumin korkean hinnan, suuren tuoton pienellä viljelypinta-alalla, elintason paranemisen ja köyhyyden.^[20]

•  
  Oopiumiunikko kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).
•  
  Oopiumiunikko kuvattuna Franz Eugen Köhlerin teoksessa Köhler's Medizinal-Pflanzen (1897).
•  
  Punakukkainen muoto oopiumiunikosta.
•  
  Oopiumiunikon hedelmä on kota.

• Oopiumisodat

• Rautavaara, Toivo & Tuomola, Pirkkoliisa & Linnell, Tore & Hylander, Nils: Hyötykasvit värikuvina. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27455-0
• Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti: Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8166-0
• Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina (vastaavat toim.): Suomen terveyskasvit : luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Helsinki: Valitut palat, 1982. ISBN 9519078878
• Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart & Vuokko, Seppo & Väre, Henry: Suuri Pohjolan kasvio. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 978-951-31-2924-8
• Opium Poppy' Cultivation and Heroin Processing in Southeast Asia, s. 14. Washington, DC: U.S. Department of Justice, Drug Enforcement Administration, syykuu 1992. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.6.2020).

• Oopiumiunikko (oopiumunikko) – Papaver somniferum Laji.fi. Viitattu 18.6.2020.
• Kasviatlas 2016: Oopiumiunikon (Papaver somniferum) levinneisyys Suomessa
• Oopiumiunikko Papaver somniferum LuontoPortti. Viitattu 18.6.2020.
• Oopiumiunikko Papaver somniferum Luopioisten kasvisto. Viitattu 18.6.2020.
• Oopiumiunikko, Papaver somniferum  Puutarha.net . Viitattu 18.6.2020.
• Unikonviljelijän opas Wikikirjasto. Viitattu 18.6.2020.
• Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Papaver somniferum (TSN 18894) itis.gov. Viitattu 18.6.2020. (englanniksi)
• Papaver somniferum L., opium poppy Natural Resources Conservation Service – USDA.gov. Viitattu 18.6.2020. (englanniksi)
• Papaver somniferum Flora of China. Viitattu 18.6.2020. (englanniksi)
• Opium poppy, Papaver somniferum Food Component Database (FooDB). Viitattu 18.6.2020. (englanniksi)
• Papaver somniferum (Papaveraceae) Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases. 7.5.2020. Arkistoitu 31.3.2021. Viitattu 18.6.2020. (englanniksi)
• Papaver somniferum, (Opium poppy) Invasive Species Compendium. Cabi. Viitattu 18.6.2020. (englanniksi)