Nobel-palkinto

 

Ruotsalainen keksijä ja liikemies Alfred Nobel määräsi vuonna 1895 tehdyssä testamentissaan, että suurin osa hänen omaisuudestaan käytettäisiin hänen kuolemansa jälkeen viiden palkinnon perustamiseen ”niille, jotka edeltävänä vuonna ovat eniten hyödyttäneet ihmiskuntaa”. Testamentti määräsi myös, että palkinnot myöntäisi tietyt neljä instituutiota: Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia (fysiikka ja kemia), Karoliininen instituutti (fysiologia tai lääketiede), Ruotsin akatemia (kirjallisuus) sekä Norjan Nobel-komitea (rauhatyö).^[1]

Norjan parlamentti hyväksyi testamentin huhtikuussa 1897 ja valitsi Norjan Nobel-komitean jäsenet pian sen jälkeen. Seuraavana vuonna myös ruotsalaiset instituutiot hyväksyivät testamentin. Vuonna 1900 perustettiin Nobel-säätiö hallinnoimaan testamentattuja varoja ja valvomaan palkintojen jakoa.^[2]

Ensimmäiset viisi palkintokategoriaa (fysiikka, kemia, fysiologia tai lääketiede, kirjallisuus ja rauhantyö) perustettiin Nobelin testamentin mukaan, ja ensimmäiset palkinnot jaettiin 10. joulukuuta 1901 päivälleen viisi vuotta Nobelin kuoleman jälkeen.^[3]

Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi perustettiin vuonna 1968, ja ensimmäinen taloustieteen palkinto annettiin seuraavana vuonna.^[3] Taloustieteen Nobel-palkintonakin tunnettu palkinto jaetaan samassa tilaisuudessa muiden Tukholmassa jaettavien (fysiikan, kemian, lääketieteen ja kirjallisuuden) Nobel-palkintojen kanssa, vaikka se ei perustu Nobelin testamentin alkuperäisiin palkintokategorioihin. Taloustieteen Nobel-palkinnon saajan valitsee Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia samojen periaatteiden mukaan kuin muutkin Nobel-palkinnot. Myös Taloustieteen Nobel-palkinnon rahoittaa Nobel-säätiö, joskaan ei Nobelin testamenttaamista varoista, vaan Ruotsin keskuspankin vuonna 1968 tätä tarkoitusta varten lahjoittamista varoista, joita myös hallinnoi Nobel-säätiö.^[4]

Alfred Nobel sääti palkintojen myöntämisperusteet testamentissaan. Vuonna 1900 säädettiin tarkentavia perusteita. Näitä sääntöjä ei sittemmin ole juurikaan muutettu, joskin Alfred Nobelin epäkäytännöllinen vaatimus, että palkinto myönnetään ”edellisen vuoden” saavutuksista on laajennettu koskemaan pidempää ajanjaksoa. Myös Nobelin vaatimusta kirjallisuuspalkitun töiden ”idealistisesta tendenssistä” tulkitaan nykyisin alkuaikoja laveammin.^[5]

Vuosina 1940, 1941 ja 1942 ei toisen maailmansodan vuoksi jaettu yhtään Nobel-palkintoa. Vuonna 1916 ensimmäisen maailmansodan aikana jaettiin vain kirjallisuuspalkinto. Viimeisin jakamaton palkinto on vuodelta 1972, jolloin ei jaettu rauhanpalkintoa.^[3]

Vuoden 2020 palkintoseremoniat peruttiin koronapandemian vuoksi. Palkintojenjakotilaisuus lähetettiin suorana Tukholman kaupungintaloon pystytetystä studiosta, ja palkintojen saajat osallistuivat siihen kotimaistaan.^[6]

Kuka tahansa voidaan palkita ja palkinto voidaan myöntää samalle saajalle useammin kuin kerran. Nobel-palkinto voidaan myöntää kerrallaan yhdelle, kahdelle tai kolmelle saajalle.^[5] Palkinto voidaan myöntää vain henkilö(i)lle, paitsi rauhanpalkinto, joka voidaan myöntää myös organisaatiolle.^[7]

Mikä tahansa Nobel-palkinnoista voidaan jättää myöntämättä, jos soveliasta ehdokasta ei löydy tai jos maailmantilanne, kuten sota, estää valitsemiseen tarvittavan tiedon saannin. Rauhanpalkinto on useimmin myöntämättä jäänyt palkinto.^[5]

Jos palkintoa ei jonain vuonna myönnetä, seuraavana vuonna saatetaan myöntää kaksi palkintoa. Jos palkintoa ei myönnetä seuraavanakaan vuonna tai jos palkittu kieltäytyy palkinnosta tai ei ota sitä vastaan ennen määräpäivää, palkintosumma palautetaan rahastoon. Kieltäytyneet merkitään kuitenkin Nobel-voittajien luetteloon huomautuksella ”torjui palkinnon”.^[5] Vapaaehtoisesti palkinnosta ovat kieltäytyneet Jean-Paul Sartre (kirjallisuuspalkinto 1964) ja Lê Ðức Thọ (rauhanpalkinto 1973).^[3] Jotkin hallitukset ovat estäneet kansalaisiaan ottamasta palkintoa vastaan. Esimerkiksi Adolf Hitler kielsi vuonna 1937 saksalaisia ottamasta palkintoa, koska natsivastainen lehtimies Carl von Ossietzky oli saanut vuoden 1935 rauhanpalkinnon.^[5]

Jokaiseen Nobel-palkintoon kuuluu kultainen mitali, diplomi ja rahasumma.^[5]

Rahapalkinnon suuruus on riippuvainen Nobel-säätiön tuloista.^[5] Vuodesta 2020 alkaen palkintosumma on 10 miljoonaa Ruotsin kruunua eli noin 953 000 euroa.^[8][9][10] Taloustieteen palkinto jaetaan Ruotsin keskuspankin Nobel-säätiölle lahjoittamista varoista.^[11] Kahdelle saajalle myönnetty palkinto jaetaan tasan. Jos palkinto myönnetään kolmelle, palkintosumma voidaan jakaa suhteessa 1:1:1 tai 2:1:1.^[5]

 

Fysiikan, kemian, lääketieteen ja kirjallisuuden palkintomitalit suunnitteli ruotsalainen veistäjä ja kaivertaja Erik Lindberg. Rauhantyön palkintomitalin suunnitteli norjalainen veistäjä Gustav Vigeland ja taloustieteen palkintomitali on ruotsalaisen Gunvor Svensson-Lundqvistin suunnittelema.^[12]

Fysiikan, kemian, lääketieteen ja kirjallisuuden mitalien etupuolella on Alfred Nobelin rintakuvan sivuprofiili. Etupuolella on lisäksi teksti ALFR NOBEL ja NAT-MDCCC XXXIII OB-MDCCC XCVI (Nobelin synnyin- ja kuolinvuosi roomalaisin numeroin). Rauhantyön ja taloustieteen mitaleissa Nobelin kuva on hieman erilainen.^[12]

Fysiikan, kemian, lääketieteen ja kirjallisuuden mitalien kääntöpuolten kuvitus on kussakin erilainen, mutta niissä on mitalin kehällä sama latinankielinen teksti Inventas vitam iuvat excoluisse per artes. Rauhantyön mitalissa on kääntöpuolella teksti Pro pace et fraternitate gentium. Taloustieteen palkintomitalissa ei ole kääntöpuolella tekstiä lainkaan. Fysiikan, kemian, lääketieteen ja kirjallisuuden mitaleissa palkinnon saajan nimi on kaiverrettu kääntöpuolelle. Rauhantyön ja taloustieteen mitaleissa saajan nimi on kaiverrettu mitalin reunaan.^[12]

Mitalit valmistetaan 18 karaatin kullasta, ja ne painavat 175 grammaa, paitsi taloustieteen palkintomitali, joka painaa 185 grammaa. Mitalien halkaisija on 66 millimetriä. Vuoteen 1980 asti mitalit tehtiin 23 karaatin kullasta ja ne painoivat 200 grammaa.^[12] Mitalit on valmistettu vuodesta 2012 Svenska Medalj AB:ssa, paitsi rauhantyön mitali, joka valmistetaan Den Kongelige Myntissä Norjan Kongsbergissä.^[12]

 

Kukin palkitseva instituutio on itse suunnitellut jakamansa diplomin. Diplomien visuaalinen tyyli ja kuvituksen teema on vaihtunut useasti, ja kuvituksesta ja kalligrafiasta on vastannut suuri joukko taiteilijoita ja kalligrafeja. Kooltaan diplomit ovat 23 × 35 senttimetriä. Kirjallisuuden palkintodiplomi tehdään pergamentille ja muut diplomit erikoistilauksesta käsin tehdylle paperille. Diplomit jaetaan kansissa, joissa on palkitun kullattu monogrammi.^[13]

Fysiikan, kemian, lääketieteen, kirjallisuuden ja taloustieteen diplomeissa on samanlainen tekstisisältö: saajan nimi ja palkitsemisen perusteet. Rauhantyön diplomissa ei ole koskaan lukenut palkitsemisen perusteita.^[13]

Nobel-palkinnon saajan valitseminen on perusteellinen prosessi, mikä on osaltaan tehnyt palkinnosta niin arvovaltaisen. Nobel-komiteat lähettävät edellisen vuoden syyskuusta alkaen tuhansille (kutakin palkintoa kohti noin tuhannelle) eri alojen tiedemiehille, eri organisaatioiden ja akatemioiden jäsenille sekä edellisille Nobel-palkinnon saaneille pyynnön asettaa perusteluineen ehdokas seuraavaksi palkinnon saajaksi. Rauhanpalkinnon saajaa voi lisäksi ehdottaa laaja joukko ihmisiä lähinnä politiikasta, kansainvälisestä oikeudesta ja yliopistomaailman eri aloilta^[14]. Itseään ei saa ehdottaa. Ehdolleasettajat valitaan siten, että mahdollisimman monet maat ja yliopistot ympäri maailmaa saavat vuosien aikana asettaa ehdokkaita. Vuosittain ehdolle asetetaan 100–250 ehdokasta kuhunkin palkintoryhmään. Ehdokkaiden nimiä ei julkisteta 50 vuoteen. Aikaraja ehdotusten lähettämiseen on 31. tammikuuta.^[15][7] Omia rauhanpalkintoehdokkaitaan voivat Norjan Nobel-komitean jäsenet ehdottaa vielä komitean ensimmäisessä kokouksessa.^[14]

 

Fysiikan ja kemian palkinnot sekä Ruotsin keskuspankin talouspalkinnon myöntää Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia, lääketieteen palkinnon Karoliininen instituutti, kirjallisuuden Ruotsin akatemia ja rauhanpalkinnon Norjan Nobel-komitea.^[1] Viisihenkisen rauhanpalkintokomitean nimittää Norjan suurkäräjät.^[16]

Helmikuun alussa kunkin palkinnon myöntävä instituutio asettaa komitean, joka alkaa käydä läpi ehdokkaita. Se konsultoi ulkopuolisia asiantuntijoita, joiden avulla kunkin ehdokkaan työn alkuperäisyys ja merkitys arvioidaan. Komitea kertoo valintansa syys- tai lokakuuhun mennessä instituutiolle, joka hyväksyy ehdokkaan. Yleensä komitean päätöstä noudatetaan, mutta instituutiot voivat vielä vaihtaa palkinnon saajaa. Lopulliset päätökset on tehtävä 15. marraskuuta mennessä. Päätösprosessi on salainen.^[7]

Palkitun nimi julkistetaan samana päivänä, kun valinta on tehty. Vuoden 2016 palkituista tiedotettiin lehdistötilaisuuksissa lokakuun 3. ja 13. päivän välillä.^[17]

 

Fysiikan, kemian, lääketieteen, kirjallisuuden ja taloustieteen palkintoseremonia pidetään Alfred Nobelin kuoleman muistopäivänä 10. joulukuuta Tukholmassa ja rauhanpalkintoseremonia Oslossa. Palkinnon saajat tulevat yleensä paikalle henkilökohtaisesti ja pitävät luennon.^[5] Tukholmassa luennot pidetään palkintoseremoniaa edeltävinä päivinä ja Oslossa palkitsemistilaisuudessa.^[18]

Tukholman tilaisuus on vuodesta 1926 lähtien pidetty Tukholman konserttitalossa.^[6] Oslossa tilaisuus on pidetty vuodesta 1991 Oslon kaupungintalolla. Vuosina 1947–1990 tilaisuus järjestettiin Oslon yliopistolla ja sitä ennen Nobel-instituutissa.^[19]

Tukholman tilaisuudessa kuullaan ensin palkittujen ja heidän työnsä esittelypuheet. Sen jälkeen Ruotsin kuningas jakaa palkituille kunniakirjan ja mitalin. Tilaisuuden jälkeen järjestetään Tukholman kaupungintalolla juhla-illallinen, johon osallistuu noin 1 300 henkilöä, mukaan lukien Ruotsin kuningaspari ja muita kuninkaallisia sekä hallituksen jäseniä ja kansanedustajia. Tilaisuudet järjestää Nobel-säätiö. Oslossa rauhanpalkinnon jakaa Norjan Nobel-komitean puheenjohtaja. Tilaisuuteen osallistuu myös Norjan kuningaspari. Illalla järjestetään juhlaillallinen.^[19]

Vuosien 1901 ja 2016 välillä Nobel-palkinto, mukaan lukien taloustieteen palkinto, on jaettu yhteensä 579 kertaa. Viidestä varsinaisesta Nobel-palkinnosta useimmin on jaettu fysiikan palkinto, 110 kertaa, ja harvimmin rauhanpalkinto, 97 kertaa. Taloustieteen palkinto on jaettu 48 kertaa.^[3]

Koska palkinto on usein jaettu useamman saajan kesken, palkinnon saajia on ollut yhteensä 911, 885 henkilöä ja 26 organisaatiota. Useammin kuin yhden kerran on palkittu neljä henkilöä ja kaksi organisaatiota.^[3]

Nuorin palkittu on Malala Yousafzai (rauhanpalkinto 2014), joka oli 17-vuotias. Tiedenobelisteista nuorin on Lawrence Bragg (fysiikanpalkinto 1915), joka oli 25-vuotias. Naisia palkituista on 49.^[3]

Vuodesta 1974 alkaen Nobel-palkinnon saajaksi ei ole saanut ehdottaa kuollutta henkilöä, eikä palkintoa jaeta kuolleelle henkilölle, ellei kuolema ole tapahtunut palkinnon myöntämisen jälkeen. Näin on käynyt viimeksi Ralph M. Steinmanille (lääketieteen palkinto 2011). Hän kuoli kolme päivää ennen palkinnon julkistusta, mutta koska kuolemasta saatiin tietää vasta julkistuksen jälkeen, Steinmanin palkitseminen jätettiin voimaan.^[3] Ennen vuotta 1974 Nobel-palkinto oli myönnetty henkilön kuoleman jälkeen kahdesti: Dag Hammarskjöldille (rauhanpalkinto 1961) ja Erik Axel Karlfeldtille (kirjallisuuspalkinto 1931).^[3]

Väkivallattoman vastarinnan kehittäjä ja sen symboli 1900-luvulla, intialainen Mahatma Gandhi ei koskaan saanut Nobelin rauhanpalkintoa, mitä on laajalti ihmetelty. Gandhi nimettiin palkintoehdokkaaksi viisi kertaa vuosien 1937 ja 1948 välillä, ja hän oli kolme kertaa Nobel-komitean kärkiehdokkaiksi nimeämien joukossa. Komitea ei ole koskaan kertonut syytä sille, miksei Gandhia palkittu. Gandhin kuoltua komitea harkitsi rauhanpalkinnon myöntämistä postuumisti, mutta jätti sen lopulta kokonaan jakamatta.^[20]

Josif Stalin oli vuosina 1945 ja 1948 asetettu ehdolle Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi työstään toisen maailmansodan lopettamiseksi. Eräs ruotsalainen kansanedustaja asetti Adolf Hitlerin ehdolle rauhanpalkinnon saajaksi vuonna 1939. Hänen tarkoituksensa oli ilmeisesti satirisoida sitä kautta ruotsalaista poliittista keskustelua. Ehdotus peruttiin nopeasti.^[21]

Jane Addamsia ehdotettiin vuosien 1916 ja 1931 välillä Nobel-palkinnon saajaksi 91 kertaa, kunnes hän viimein sai Nobelin rauhanpalkinnon.^[21] Toisaalta Emily Greene Balch, Fridtjof Nansen ja Theodore Roosevelt saivat rauhanpalkintonsa heti ensimmäisenä ehdokkaanaolovuotenaan.^[21]

Suomalaisista Nobelin palkinnon on saanut kaikkiaan neljä yksittäistä henkilöä: Frans Emil Sillanpää kirjallisuudesta 1939, Artturi Ilmari Virtanen kemiasta 1945, Ragnar Granit lääketieteestä 1967 (tosin Ruotsin kansalaisena) ja Martti Ahtisaari rauhanpalkinnon 2008. Lisäksi Ruotsin keskuspankin talouspalkinto on myönnetty Bengt Holmströmille vuonna 2016, ja hänet luetaan joskus viidenneksi suomalaiseksi nobelistiksi.^[22]

Lisäksi kaikki YK:n rauhanturvaajana toimineet, suomalaiset mukaan lukien, palkittiin yhteisellä Nobelin rauhanpalkinnolla 1988. Rauhanpalkinto 2007 myönnettiin Hallitustenväliselle ilmastonmuutospaneelille, jonka työhön osallistunut suomalaistutkija Riitta Pipatti oli myös vastaanottamassa palkintoa.^[22]

Nobel-palkinnot ovat usein herättäneet arvostelua. Eniten kiistoja ovat aiheuttaneet kirjallisuuden- ja rauhanpalkinnot ja vähiten fysiikan, kemian sekä fysiologian tai lääketieteen palkinnot.^[5] Kirjallisuuspalkinnon osalta kritiikkiä on ajoittain herättänyt se, että palkinnon on saanut suurelle yleisölle tuntematon kirjailija samalla kun on sivuutettu moni tunnetumpi nimi. Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin Winston Churchillin palkitseminen hänen muistelmistaan vuonna 1953 herätti epäilyjä valinnan poliittisista syistä.^[23] Rauhanpalkinnon kohdalla kiistat ovat usein perustuneet siihen, että palkittu on ollut ajankohtainen ja hyvin kiistanalainen poliittinen toimija. Palkitseminen on myös usein nostanut konflikteja maailman tietoisuuteen, jolloin niiden on saatettu nähdä olevan sekaantumista jonkin maan sisäisiin asioihin. Myös Norjan Nobel-komitean kokoonpanoa on joskus arvosteltu, sillä siinä on vain norjalaisia jäseniä.^[24]

Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkintoa Alfred Nobelin muistoksi on kritisoitu ideologisesti motivoituneeksi ja epätieteelliseksi.^[25] Alfred Nobelin pojanpoika Peter Nobel on verrannut Ruotsin keskuspankkia käkeen, joka munii toisten pesiin.^[26]

• Nobelin fysiikanpalkinto
• Nobelin kemianpalkinto
• Nobelin lääketieteen palkinto
• Nobelin kirjallisuuspalkinto
• Nobelin rauhanpalkinto

• Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi

• Luettelo Nobel-palkinnon saajista
• Luettelo suomalaisista Nobel-palkinnon saaneista

• Right Livelihood -palkinto

• Källstrand, Gustav: Medaljens framsida: Nobelpriset i pressen 1897–1911. Tukholma: Carlssons, 2012. ISBN 978-91-7331-531-9

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nobel-palkinto.

• Virallinen sivusto (englanniksi)
• YLE Elävä arkisto – Nobelisteja kautta aikain