Nick Heidfeld

Heidfeld aloitti karting-harrastuksen vuonna 1988 ollessaan 11-vuotias. Vuonna 1994 hän siirtyi Saksan Formula Ford 1600 -sarjaan, jossa hän sai paljon huomiota voitettuaan kahdeksan kilpailua yhdeksästä vieden mestaruuden. Vuonna 1995 Heidfeld sijoittui toiseksi Saksan Formula Ford 1800 -mestaruussarjassa^[2] ja voitti sarjan International-luokan.^[3] Vuonna 1996 Heidfeld siirtyi Saksan Formula 3 -sarjaan, jossa hän sijoittui kolmanneksi voitettuaan kolme osakilpailua. Seuraavana vuonna hän voitti kyseisen sarjan ja Monacon F3 Grand Prix'n.

Vuonna 1998 Heidfeld sijoittui toiseksi Formula 3000 -sarjassa voitettuaan kolme kilpailua West Competition -tallissa. Kauden viimeisessä kilpailussa Heidfeld oli aika-ajojen nopein, mutta koska talli oli käyttänyt vääränlaista polttoainetta, Heidfeld joutui starttaamaan viimeisestä ruudusta kilpailuun. Koska Heidfeld sijoittui kilpailussa yhdeksänneksi, eli pisteiden ulkopuolelle, Juan Pablo Montoya vei mestaruuden seitsemän pisteen erolla Heidfeldiin. Samaisen kauden aikana Heidfeld toimi Formula 1 -talli McLarenin testikuljettajana. Kaudella 1999 hän voitti Formula 3000 -mestaruuden.

 

 

Heidfeld aloitti Formula 1 -uransa kaudella 2000 Prost-tallissa, tallikaverinaan kokenut Jean Alesi. Prost-tallin kalusto ei kuitenkaan osoittautunut kilpailukykyiseksi; Heidfeld ja Alesi keskeyttivät yli puolet kilpailuista. Seuraavalla kaudella hän siirtyi hieman vahvempaan Sauber-talliin tulokaskuljettaja Kimi Räikkösen tallikaveriksi kolmivuotisella sopimuksella, tarkoituksenaan siirtyä sitä kautta uraansa tukeneen McLarenin kilpakuljettajaksi Mika Häkkisen lopettaessa uransa.^lähde? Hyvin sujunut ja kuljettajien MM-sarjan kahdeksannen sijan tuonut kausi päättyi kuitenkin pettymykseen, kun McLaren valitsikin Häkkisen korvaajaksi ennakkolupauksistaan huolimatta Räikkösen. Heidfeldin myöhemmän kannanoton mukaan lupaavan Räikkösen valinnassa ei kuitenkaan ollut hänelle mitään ongelmaa, vaan siinä, että McLaren päätti säilyttää Heidfeldin itseään hitaampana pitämän David Coulthardin toisena kilpakuljettajanaan.^lähde?

Lopulta Heidfeld päätyi ajamaan vielä kaksi kautta Sauberilla, peitoten kaudella 2002 selvästi tallitoverinsa Felipe Massan, mutta jääden kaudella 2003 selvästi kokeneen ja Heidfeldin tavoin Mönchengladbachista kotoisin olevan Heinz-Harald Frentzenin jalkoihin. Menetettyään paikkansa Sauberilla, ajoi Heidfeld kauden 2004 heikossa Jordan-tallissa tallikaverinaan tulokaskuljettaja Giorgio Pantano. Kaudella 2005 hän ajoi sarjan keskikastiin kuuluvassa Williams-tallissa, jossa saavuttamansa kohtalaisen menestyksen siivittämänä Heidfeld siirtyi tallin moottoritoimittajana toimineen BMW:n mukana sen ostamaan BMW Sauber -talliin, jota edeltävässä Sauber-tallissa hän oli ajanut uransa aikana.

BMW Sauberin ratissa Heidfeld nousi viimein tallinsa selväksi ykköskuljettajaksi peitottuaan aikaisemmin maailmanmestaruudenkin voittaneen Jacques Villeneuven selvästi tämän viimeiseksi ja keskeneräiseksi jääneellä kaudella 2006. Ikuisena lupauksena ja kiertolaisenakin pidetty Heidfeld saavutti kaudella 2007 henkilökohtaisen piste-ennätyksensä. Kausi 2008 oli Heidfeldin uran paras. Hän saavutti neljä kakkossijaa ja 60 pistettä eli vain pisteen vähemmän kuin edellisellä kaudella. Kaudella 2009 Heidfeld teki uuden ennätyksen ajamalla toiseksi Malesian tynkäkilpailussa rikkoen Stefan Johanssonin ennätyksen ajettuaan urallaan eniten palkintosijoja ilman voittoa ja eniten kakkossijoja ilman voittoa. Sitten Yhdysvaltain GP:n 2007 Heidfeld ei myöskään keskeyttänyt virallisesti kertaakaan. Vaikka hän jätti ajamisen kesken Japanin GP:ssä vain kolme kierrosta ennen maalia, hän oli ajanut yli 90 prosenttia kisapituudesta ja sai sijoituksen. Putki katkesi vasta Singaporen GP:ssä 2009, kun hän kolaroi Adrian Sutilin kanssa. Heidfeld oli ajanut maaliin 33:ssa peräkkäisessä kilpailussa, mikä oli ennätys, kunnes Kimi Räikkönen rikkoi sen kaudella 2013.

Kaudella 2010 Heidfeld toimi Mercedes GP:n testikuljettajana. Myöhemmin elokuussa Heidfeld testasi Pirellin F1 renkaita.^[4] 14. Syyskuuta ilmoitettiin että Heidfeld palaa Sauberin F1-talliin korvaten Pedro de la Rosan Singaporen GP:stä alkaen.^[5] Hän sijoittui kaudella parhaimmillaan 8:nneksi Japanin GP:ssä. Yhteensä hän saavutti kaudella 6 pistettä. Heidfeldin pesti jatkui kauden loppuun asti. Hänen tilallaan ajoi kaudella 2011 meksikolainen Sergio Pérez.

Ennen kauden 2011 alkua Heidfeldin entinen tallitoveri, Renault-tallissa ajanut Robert Kubica joutui 6. helmikuuta vakavaan rallionnettomuuteen. Heidfeld pääsi testaamaan Renault'n autoa ja oli Jerezin radalla ajetuissa testeissä nopein kuljettaja. Heidfeld valittiin puolalaiskuljettajan korvaajaksi.^[6] Hän ajoi kolmanneksi Malesian kilpailussa. Renault ei kuitenkaan ollut tyytyväinen Heidfeldin sijoituksiin ja hänen tilallaan ajoi Belgian kilpailusta lähtien brasilialainen Bruno Senna. Heidfeld saavutti kauden aikana 34 pistettä sijoittuen 11:nneksi sarjapisteissä.

Vuonna 2012 Heidfeld ajoi yksittäisiä kilpailuja FIA World Endurance Championship, International V8 Supercars ja Porsche Supercup sarjoissa. Hän myös kilpaili Le Mansin 24 tunnin ajossa sijoittuen luokkansa neljänneksi. Vuodesta 2014 lähtien Heidfeld on ajanut uudessa Formula E -sähköautosarjassa.

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

• Eniten palkintosijoja ilman voittoa: 13

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

Heidfeld asuu nykyisin Sveitsissä kihlattunsa saksalaisen Patricia Papenin kanssa, ja heillä on tytär nimeltä Juni (s. 3. heinäkuuta 2005) ja pojat Joda (s. 21. heinäkuuta 2007) ja Justus (s. 16. elokuuta 2010).^[7][8][9]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nick Heidfeld Wikimedia Commonsissa

• Virallinen sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) / (saksaksi)
• Nick Heidfeld Twitterissä
• Nick Heidfeld Facebookissa
• Nick Heidfeld Driver Databasessa