Nestetasapaino
Nestetasapaino on veden saannin ja poistumisen välillä elimistössä vallitseva tasapaino.[1] Elimistöön saapuu nestettä juomaveden, ravinnon ja aineenvaihdunnan kautta. Elimistö menettää nestettä ympäristöön virtsateiden, ruoansulatuskanavan, ihon ja hengitysteiden kautta.[2]
Nesteen saanti
muokkaaElimistö saa nestettä ruoasta ja juomasta. Lisäksi noin 8–12 prosenttia päivittäisestä nesteestä syntyy elimistön omasta aineenvaihdunnasta solujen mitokondrioiden hapetusprosesseissa. [2]
Aikuisen ihmisen nestetasapainon ylläpitämiseen riittävä fysiologinen vedentarve on vain noin 1,1 litraa vuorokaudessa. Normaalisti syövä ja juova ihminen saa vuorokaudessa nestettä noin 2,6 litraa. Juomaveden osuus tästä on 1,2 litraa, elintarvikkeista saadaan 1,1 litraa ja aineenvaihdunnan kautta syntyy 0,3 litraa.[2]
Nesteen poistuminen
muokkaaElimistöstä poistuu tietyn lyhyehkön ajan kuluessa nestettä normaalisti sama määrä kuin siihen saapuukin, normaalisti syövällä ihmisellä noin 2,6 litraa, josta hengitysilman kautta 0,5 litraa, virtsan kautta 1,5 litraa, ulosteessa 0,1 litraa sekä haihtumisen kautta 0,5 litraa. Jos ympäristön lämpötila on erityisen suuri, hikoilu tehostuu niin paljon, että virtsaneritys jää vähäiseksi.[2]
Elimistö menettää nestettä ympäristöön iholta, hengitysteistä, ruoansulatuskanavista ja virtsateistä. Lisäksi imettävät naiset menettävät nestettä maidon kautta. Iholta ja hengitysteiden limakalvoilta tapahtuva haihtuminen vaihtelee ympäristön lämpötilan ja kosteuden, ilman liikkeiden ja ruumiinlämmön mukaan. Hävikki suurenee hikoiltaessa ja hengitettäessä nopeasti ja syvään. Tätä huomaamatonta nestehävikkiä ei voida säädellä nestetasapainon ylläpitämiseksi.[2]
Nesteen menetystä virtsaan pystytään säätelemään elimistön nestetasapainon ylläpitämiseksi. Jos vettä ei ole saatavilla, nestehävikki virtsan kautta pienenee oleellisesti. Normaalisti syövä aikuinen erittää virtsaa 1,5 litraa vuorokaudessa, mutta jos hän ei syö eikä juo, hän menettää vain 0,5 litraa.[2]
Solunulkoisen nesteen koostumuksen säätely
muokkaaSolunulkoisen nesteen koostumuksen on pysyttävä lähes vakiona, jotta elimistön solut toimisivat normaalisti.[3] Solunulkoisen nesteen tilavuutta on säädeltävä verenpaineen vakauden vuoksi, ja sen osmolaliteettia on säädeltävä, jotta solut eivät kutistu eivätkä turpoa. Osmolaliteetista yli 90 % aiheutuu natriumsuoloista. Solunulkoisen nesteen natriumpitoisuutta säätelevät ADH-järjestelmä ja janomekanismi.[4] Solunulkoisen nesteen osmolaliteetti suurenee juomiskertojen välillä. Se tehostaa ADH-eritystä, joka taas vähentää nestehävikkiä. Kun osmolariteetti nousee tietylle tasolle, janokeskus stimuloituu ja ihminen juo.[2]
Epätasapaino
muokkaaJos ihminen ei saa lainkaan nestettä tai nestepitoista ruokaa, hänen tilanteensa muuttuu kriittiseksi jo muutamassa päivässä.[2] Nestehukan estämiseksi riittää, että ihminen nauttii nestettä silloin kun janottaa.[5]
Liian runsas veden tai muun nesteen nauttiminen saattaa johtaa vesipöhöön eli liiallisen nesteensaannin aiheuttamaan turvotukseen tai jopa hengenvaaralliseen vesimyrkytykseen. Tiedejulkaisuissa on raportoitu sadoista ihmisistä, jotka ovat kuolleet nautittuaan liikaa nestettä esimerkiksi liikunnan yhteydessä. Välittömänä kuolinsyynä on ollut tällöin hyponatremiasta eli natriumin menetyksestä johtuva enkefalopatia. Ylinesteytykseen on alkanut kuolla ihmisiä vasta vuodesta 1969 eteenpäin, jolloin urheilijoita alettiin kehottamaan runsaaseen nesteiden nauttimiseen.[5]
Lähteet
muokkaa- Sand, Olav & Sjaastad, Øystein V. & Haug, Egil & Bjålie, Jan G.: Ihminen: Fysiologia ja anatomia. Suomentanut Hekkanen, Raila. Sanoma Pro, 2014. ISBN 978-952-63-0898-2