Naarjoki

Naarjoki sijaitsee Länsi-Eurassa 9,3 kilometriä länteen Euran kirkolta ja 7,4 kilometriä itäkoilliseen Lapin kirkosta. Naarjoen kylä rajautuu pohjoisessa ja lännessä Turajärven kylään, idässä Euran Pappilaan, Euran kirkonkylään ja Isovaheeseen. Etelässä rajana on lyhyt osuus Kauttuan kylää, Kodiksamin kylää ja yhteinen rajapiste Mestilän kylän kanssa.^[2]

Turajärvellä ja Naarjoella toimi kiertokoulu vuodesta 1862 lähtien. Alueen kansakoulu sijoitettiin Naarjoen kylälle, ja se aloitti 28 oppilaan voimin toimintansa vuonna 1898. Oppilasmäärän kasvu pakotti Turajärven rakentamaan oman koulunsa vuonna 1926, joka toimi vuoteen 1965 asti. Tämän jälkeen käytiin taas koulua Naarjoella, jota alettiin kutsua Länsi-Euran kouluksi. Vuonna 2008 siirryttiin käymään Euran kirkonkylän koulua ja myös yläkoulu sijaitsee Eurassa.^[3] Länsi-Euran koulun viereen perustettiin vuonna 2000 ryhmäpäivähoitopaikka. Euran seurakunnan päiväkerho toimi vuoteen 2000 asti Naarjoen koululla ja siirtyi sitten Naarjoella kylätalolle.^[1]

Kylällä ei ole kauppoja, postia eikä pankkeja. Valtatien 12 varressa on pikavuoropysäkki.^[1]

Sopimuspalokunta Länsi-Euran VPK ry toimii Naarjoen kylän keskustassa ja sen päätoimialue on Naarjoen, Turajärven ja Vaaniin Neittamon alue.^[4]

Valtatie 12, joka yhdistää Rauman, Euran ja Huittisen, kulkee kylän läpi. Valtatietä risteää yhdystie 12675 (Naarjoentie), joka kulkee kylän läpi ja palaa takaisin valtatielle lännempänä. Ketosen luonna yhdystieltä erkanee rajan suuntainen kylätie, joka johtaa Turajärven kylän alueita seuraten Salajärvelle asti. Muut Naarjoen tiet ovat yksityisiä pikkuteitä tai metsäautoteitä.^[5]

Lähes koko kylän alue kuuluu Haajanojan ja Naarjoen valuma-alueeseen. Sen suurin järvi on Loukonen, joka kuuluu Turajärven kylälle, ja jonka laskuoja Naarjoki kulkee kuivatetun Naarjärven^{[sij. 1]} kautta. Haajanojan haara virtaa Turajärveen Turajärven kylän läpi, mutta sen latvavedet saavat alkuunsa Isosuolla ja Saarikkojärvestä. Saarikkojärven takana on ollut olemassa kaksi muutakin lampea Sirkkajärvi^{[sij. 2]} ja Toramusjärvi^{[sij. 3]}, mutta nekin on kuivatettu. Etelässä oleva Neittamojärvi on Ahmasojan valuma-aluetta ja se on ollut yhteistä kalastusaluetta Kodiksamin, Kuolimaan, Mestilän ja Isovaheen kylien kanssa. Se kuuluukin nykyään sekä Raumalle että Euraan.^[6][7]

Naarjoella rakennuskanta on säilynyt varsin edustavana, sillä se on kulttuurihistoriallisesti valtakunnallisesti merkittävä kylä. Erityisesti Naarjoen kylänraitin varsi, joka alkaa valtatieltä 12 ja kulkee kylän läpi, muodostuu monista maininnanarvoisista rakennuksista. Tällaisia ovat rakennukset Ryhtyn, Kylä-Kausen, Kahmon, Jussilan ja Niemen tiloilla sekä eräillä pienemmillä tiloilla kyläraitin varrella. Naarjoen kansakoulu on rakennettu 1800-luvun lopussa. Valtatien varrella sijaitsee Kouttinen^{[sij. 4]}, joka on poikkeuksellisen hyvin perinteisenä säilynyt paritupatyyppinen päärakennus. Sen seinät ovat vuoraamattomat ja se on valmistunut joskus 1800-luvun puolivälin jälkeen.^[8][9][10]

Yleisesti arvioidaan, että Naarjokea asutettiin 1300-luvun jälkeen. Vuoden 1540 maakirjan mukaan Naarjoella oli seitsemän verotettavaa maataloa, jotka olivat nimeltään Rauvola, Kahmo, Ella, Kause, Ryhty ja Nikula.^[11] Vuonna 1589 kylällä oli 28 ”nokkaa” eli työikäistä ihmistä. Vaikka erämaan asuttaminen oli aluksi innostunutta, taantui kylä 1600-luvulla. Väki väheni pääasiassa sotien ja kulkusairauksien vuoksi. Tiedetään tilanne, jossa Naarjoella olisi ollut yksi talo asuttuna, kun muut talot olivat autioituneet. Kun 1700-luvulla tuli mahdolliseksi jakaa tiloja, suoritettiin tämä ainakin Rauvolla, Ellalla ja Kausella. Naarjoella ja Turajärvellä toteutettiin samanaikaisesti 1780-luvulla isojako. Naarjoella oli silloin yksi suuri peltoaukea, joka sijaitsee nykyään pääosin valtatie 12:n eteläpuolella. Kylä oli raivannut pieniä niittyjä ja peltoja suotuisille paikoille. Peltoaukean läpi virtasi johto-ojana Naarjoki.^[12]

Isojaossa Turajärvi ja Naarjoki muodostivat yhteisen jakokunnan. Vuonna 1767 piirretyssä kartassa määriteltiin jakokunnan rajat ympäröiviin jakokuntiin nähden. Sen mukaan jakokunnan rajat seurasivat kulmapisteitä Turajärven Kaukonkarin saari, Loukoinen, Salajärven lounaisranta, Neittamojärven luoteisranta, Neittamojärven ojansuu ja sen laskuoja, Isosuon länsilaita (kääntö pohjoiseen), ”Satulan vaha” (eli kivi), ”Petäjästen porras” (Haajanojan silta?), Hanhistonjärven (kuivatettu järvi) itäpää (kääntö länteen), Yhdistyssuon mäki, Teerisuon ”vaha” (kääntö lounaaseen) ja uudelleen Kaukonkarin saari. Vuonna 1767 Turajärven ja Naarjoen kylien naapurikylät olivat seuraavat: luoteessa Eurajoen Sydänmaan ja Kaukomäen kylät, koillisessa Euran Sorkkisten kylä, kaakossa Euran kirkonkylä ja Isovaheen kylä, etelässä Lapin Kodiksamin kylä, lounaassa Lapin Rohdaksen kylä ja lännessä Lapin kirkonkylä.^[13][2][14]

Turajärven ja Naarjoen kylien välinen rajankäynti on laadittu vuonna 1788 osana kylissä tehtyä isojakoa. Naarjoelle oli merkitty melko yhtenäinen alue yhteisen kyläalueen etelä- ja länsiosista. Naarjoella oli yhteinen raja Turajärven kanssa pohjoisessa ja lännessä. Kylä rajautui etelässä Lapin Kodiksamin kylään Neittamojärvestä itään Euran Isovaheen kylään ja lännessä Euran Kirkonkylään ja Sorkkisen kylään.^[2][14]

• Åhman, Jean: Turajärven ja Naarjoen kylien rajankäyntikartta^{[vanhentunut linkki]}: kartta ja selitykset (A7:10/1-2), digitoitu aineisto, 1767, Arkistolaitos
• Rüngius, Johan Henric: Turajärven ja Naarjoen isojako^{[vanhentunut linkki]}: karttoja ja selitykset (A7:10/3-15), digitoitu aineisto, 1787–1788, Arkistolaitos
• Länsi-Eura: Länsi-Euran kyläsuunnitelma (Arkistoitu – Internet Archive), 2013–2020
• Kalakoski, Iida (toim.): Euran kulttuuriympäristöohjelma. Eura: Euran kunta, 2011. ISBN 978-951-96964-4-7 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.3.2016).^{[vanhentunut linkki]}

• Länsi-Euran kyläyhdistys ry (Arkistoitu – Internet Archive)
• Uusi-Seppä, Niina: Satakunnan kulttuuriympäristöt (Arkistoitu – Internet Archive), 2012, Satakunnan Museo