Mnesarkhos Ateenalainen

Mnesarkhos (m.kreik. Μνήσαρχος, Mnēsarkhos; n. 160–85 eaa.) oli antiikin kreikkalainen stoalaiseen koulukuntaan kuulunut filosofi. Hän oli kotoisin Ateenasta.^[1][2]

Mnesarkhos oli Diogenes Babylonialaisen ja Antripatros Tarsoslaisen oppilas. Cicero mainitsee hänet yhtenä stoalaisen koulun johtajista (lat. principes Stoicorum) Ateenassa yhdessä Dardanoksen kanssa aikana, jolloin Antiokhos Askalonlainen oli luopumassa skeptisismistä (eli noin vuonna 95 eaa.).^[3] Antiokhos oli Mnesarkhoksen oppilas jonkin aikaa, ja tämä on saattanut opettaa myös Filon Larissalaista.^[4] Panaitioksen kuoltua (109 eaa.) Ateenan stoalainen koulu vaikuttaa hajaantuneen, ja niin Mnesarkhos oli todennäköisesti yksi useista johtavista stoalaisista tuona aikana.^[1][2]

Cicero mainitsee Mnesarkhoksen usein ja vaikuttaa tunteneen joitakin tämän teoksia. Hän lainaa muun muassa tämän puhujia koskevia mielipiteitä teoksessaan Puhujasta, vaikka ei itse yhdykään tämän mielipiteisiin:

»Toiset heistä, kuten itse Mnesarkhos, sanoivat että meidän roomalaisten puhujiksi kutsumamme miehet ovat vain jonkinlaisia sujuvasti ja harjaantuneesti puhuvia kielityöläisiä. He väittivät lisäksi, ettei voi olla todellinen puhuja olematta viisas ja että kaunopuheisuus on eräänlainen hyve, koska siinä on kyse hyvin puhumisesta. Sillä taas, jolla on yksi hyve, on ne kaikki, ja ne ovat keskenään samanlaisia ja samanarvoisia. Kaunopuheisella on siis sen mukaisesti kaikki hyveet ja hän on viisas.^[5]»

Mnesarkhoksen oletetaan olleen kuollut jo silloin, kun Cicero opiskeli filosofiaa Ateenassa vuonna 79 eaa.^[1][2]