Matti Rautiainen

Matti Kalevi Rautiainen^[1] (7. lokakuuta 1955 Tampere) on entinen suomalainen jääkiekkoilija.

Rautiainen aloitti uransa Koo-Veessa, ja pelasi joukkueessa kevääseen 1980 asti. Hän voitti Koo-Veessä SM-pronssia kauden 1976–1977 päätteeksi. Seuraavalla kaudella hänet palkittiin SM-liigan herrasmiespelaajana. Ilvekseen Rautiainen siirtyi seurafuusion seurauksena kaudeksi 1980–1981. Ilveksessä hän sai toisen SM-pronssinsa kaudella 1982–1983. Rautiainen lopetti uransa kauden 1983–1984 päätteeksi.^[2]

Rautiainen palasi kuitenkin vielä SM-liigaan. Kauden 1985–1986 hän pelasi Koo-Veessa 1-divisioonassa. Seuraavalla kaudella hän pelasi Tapparassa, jossa hän voitti Suomen-mestaruuden. Lopullisesti pelaajauransa Rautiainen lopetti mestaruuskautensa jälkeen. SM-liigassa Rautiainen pelasi kaikkiaan 445 ottelua, ja tehopisteitä hän sai 190+211. Pudotuspeleissä Rautiainen pelasi 17 ottelua, ja teki niissä 5+7 tehopistettä.^[2]

Suomea Rautiainen edusti neljässä arvoturnauksessa. Hänet valittiin ensimmäisen kerran arvokisajoukkueeseen vuoden 1976 talviolympialaisiin. Ottelussa Japania vastaan Rautiainen teki viisi maalia. Seuraavan kerran vastaavaan olympiatasolla pystyi Pavel Bure Naganossa 1998. Samana vuonna Rautiainen pelasi vielä Kanada-cupissa.^[2]

Rautiaisen ensimmäiset MM-kilpailut oli vuoden 1978 turnaus. Rautiainen valittiin toistamiseen MM-turnaukseen vuonna 1979. Yhteensä hän pelasi 76 A-maaottelua, ja teki niissä 26+16 tehopistettä.^[2]

Suomen Jääkiekkomuseo aateloi Rautiaisen jääkiekkoleijonaksi vuonna 2010.^[3]