Matti Ahde

Matti Ahde oli seitsemänlapsisen perheen esikoinen. Sotien jälkeinen lapsuudenkoti oli niin köyhä, että rahaa ei ollut aina edes hellahuoneen vuokraan.^[2]

Ahde valmistui Pohjois-Pohjanmaan keskusammattikoulun iltalinjalta vuonna 1962 ja Työväen Akatemian kansankorkeakoulusta vuonna 1968. Hän työskenteli vuodet 1961–1964 Oulussa Typpi Oy:n sähköasentajana. Vuosina 1968–1970 hän työskenteli Sosialidemokraattisen nuorison keskusliiton järjestöohjaajana Oulussa. Vuosina 1972–1984 hän oli Oulun kaupunginvaltuutettu.^[3]

Ahde oli nuoruudessaan haaveillut liikunnanohjaajan ammatista, mutta haave kariutui loukkaantumiseen jalkapallo-ottelussa vuonna 1967.^[2]

Ahde valittiin SDP:n kansanedustajaksi Oulun vaalipiiristä vuoden 1970 eduskuntavaaleissa. Hän istui eduskunnassa yhtäjaksoisesti vuoteen 1990 ja toimi SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuosina 1975–1982 sekä puoluetoimikunnan jäsenenä vuosina 1972–1990. Vuosina 1984–1987 Ahde oli SDP:n toinen varapuheenjohtaja ja 1987–1990 ensimmäinen varapuheenjohtaja.^[3]

Ahde toimi sisäasiainministerinä Sorsan kolmannessa hallituksessa 1982–1983, Suomen ensimmäisenä ympäristöministerinä ^[2] Sorsan neljännessä hallituksessa 1983–1987 sekä eduskunnan puhemiehenä vuosina 1987–1989. Presidentin valitsijamiehenä Ahde oli vuosien 1978, 1982 ja 1988 vaaleissa.^[3]

Pitkäaikainen pääministeri Kalevi Sorsa jätti vuonna 1987 SDP:n puheenjohtajan tehtävät ja ehdotti seuraajakseen Ahdetta, mutta tämä kieltäytyi, ja uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Pertti Paasio. Vuonna 1989 Sorsa syrjäytti Ahteen eduskunnan puhemiehen paikalta, minkä vuoksi miesten siihen saakka hyvät välit kylmenivät palaamatta enää koskaan ennalleen. Paljolti tästä syystä Ahde asettui SDP:n presidenttiehdokaskilvassa vuonna 1993 Sorsan sijasta Martti Ahtisaaren taakse.^[2]

Ahde valittiin uudelleen eduskuntaan vuoden 2003 vaaleissa. Hän toimi valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtajana vuosina 2003–2007 ja tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana vuosina 2007–2011.^[3] Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Ahde ilmoitti saaneensa kampanjarahoitusta 21 010 euroa ”etujärjestöiltä, säätiöiltä, yhdistyksiltä ja vastaavilta” ja 17 459 euroa ”yrityksiltä” kuitenkaan nimeämättä näitä tahoja tarkemmin.^[4] Myöhemmin selvisi Ahteen saaneen Kehittyvien maakuntien Suomi -yhdistykseltä 10 000 euroa, jotka kierrätettiin Oulun työväenyhdistyksen kautta.^[5] Ahde ei enää asettunut ehdolle vuoden 2011 vaaleissa.

Tutkija Seppo Hentilän mukaan Itä-Saksan turvallisuuspalvelu Stasi piti Ahdetta yhtenä tärkeimmistä kontakteistaan SDP:ssä.^[6] Ahteen nimi on myös Alpo Rusin tutkimusten perusteella kootulla Vasemmalta ohi -kirjassa julkaistulla listalla suomalaisista, jotka olivat tiiviissä yhteistyössä Stasin kanssa.^[7] Vuonna 1971 Ahde yhtyi DDR:n edustuston päällikön valituksiin Demarin kirjoittelusta ja kertoi vuonna 1972 haluavansa lähteä yksityismatkalle DDR:ään.^[8] 1980-luvulla Ahde toimi Suomi–DDR-Seuran varapuheenjohtaja.^[9] Kun Ahteen DDR-yhteyksiä puitiin julkisuudessa vuonna 2007, Ahde kiisti jyrkästi tavoitelleensa toiminnallaan poliittisia etuja.^[2]

Ahde toimi Veikkauksen hallituksen jäsenenä vuosina 1980–2001, josta puheenjohtajana vuosina 1990–1999 ja varapuheenjohtajana vuonna 2000.^[10] Vuonna 1990 Ahde siirtyi eduskunnasta Veikkauksen toimitusjohtajaksi. Hänet erotettiin tästä tehtävästä vuonna 2001 luottamuspulan takia.^[11] Luottamuspula oli syntynyt, kun naispuoliset alaiset syyttivät Ahdetta seksuaalisesta ahdistelusta.^[12][13] Asian oli helmikuussa 2001 tuonut julkisuuteen toimittaja Harri Nykänen ensin Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan artikkelissa ja hieman myöhemmin Ahteen nimeltä mainiten Neloskanavan Palaneen käry -ohjelmassa. Eduskunnan entisen apulaisoikeusasiamiehen Pirkko K. Koskisen tekemän selvityksen perusteella Veikkauksen hallitus katsoi huhtikuussa 2001, ettei Ahteella ollut edellytyksiä jatkaa tehtävässään.^[14]

Muutama viikko Ahteen irtisanomisen jälkeen Kalevi Sorsa katsoi mielipidekirjoituksessaan Uutispäivä Demarissa, että taustalla oli kokoomuksen sisäpiirin juoni. Sorsan mielestä Ahteen erottamiseen olivat olleet vaikuttamassa silloinen kulttuuriministeri Suvi Linden, Veikkauksen hallituksen puheenjohtaja Ilkka Kanerva ja Ahteen tilalle väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi valittu varatoimitusjohtaja Jussi Isotalo. Harri Nykästä Sorsa nimitti ”maaniseksi sossunsyöjäksi”.^[15] Muistelmissaan Ahde kuvasi erottamisensa olleen vuosia jatkuneen ajojahdin huipentuma ja hänen julkisen uransa synkin kokemus. Ahde ei itse katsonut saaneensa mahdollisuutta puolustautua, ja hän tunsi kärsineensä oikeusmurhan, josta toipuminen vei hänen omien sanojensa mukaan pari vuotta.^[2]

Ahde pelasi Oulun Palloseuran Suomi-sarjan eli nykyisen II-divisioonan jalkapallojoukkueessa kaudella 1966. Pelipaikaltaan hän oli hyökkääjä. 1970-luvun alussa Ahde osallistui Oulun Työväen Palloilijoiden toimintaan.^[16]

Ahde toimi valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana vuosina 1975–1977. Hänet valittiin vuonna 1977 Suomen Työväen Urheiluliiton (TUL) puheenjohtajaksi.^[17] Hän jatkoi tehtävässä vuoteen 1995. Tänä aikana tapahtui TUL:n yhdistyminen 1978–1979 ja syksyllä 1993 vanhanmuotoisen TUL:n alasajo. TUL:n yhdistyessä palasivat lähes kaikki TUL:stä vuonna 1959 eronneet Työväen Urheiluseurojen Keskusliiton (TUK) seurat TUL:ään.^[18][19] Suomen urheilun eheytymisen seurauksena syksyllä 1993 SVUL ajettiin alas ja syntyi uusi keskusjärjestö Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU). Ahteen rooli Suomen urheilun eheytyksessä johti TUL:n säilymiseen, vaikkakaan ei enää entisenlaisena kilpaurheilun keskusjärjestönä.^[20] Ahde toimi TUL:n edustajana Suomen olympiakomitean varapuheenjohtajana vuosina 1979–1996 ja Suomen olympiayhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtajana vuosina 1996–2004.

Ahde sai 1995 Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuren ansioristin tunnustuksena ansiokkaasta liikuntakulttuurin ja urheilun hyväksi tehdystä työstä. Hän toimi myös Salibandyliiton puheenjohtajana 2002–2012.^[21]

Matti Ahde oli vuodesta 1977 kuolemaansa saakka avioliitossa Hilkka Ahteen kanssa. Heillä on kolme lasta, joista yksi on kaupallinen tuottaja Juha-Matti Ahde.^[3] Hilkka ja Matti Ahteen yhteisiä harrastuksia olivat hiihto, golf ja ooppera.^[2]

Matti Ahteen musiikkiharrastus kumpusi jo lapsuudesta, jolloin hän lauloi Oulun tuomiokirkon poikakuorossa. Kuoroon kuului samaan aikaan myös myöhemmin iskelmälaulajana tunnettu Jamppa Tuominen.^[22] Myöhemmin Ahde oli mukana työpaikkansa Typpi Oy:n työntekijöiden muodostamassa sekakuorossa, joka esitti julkisesti jopa oopperakuoroteoksia. Kuorolaulu ei 1960-luvulla ollut ylipäätään kovin yleinen harrastus.^[2] Ahde toimi Oopperan tukisäätiön hallituksen puheenjohtajana vuodesta 1995 ja kuului Savonlinnan Oopperajuhlien valtuustoon^[3] sekä Kansallisoopperan hallitukseen. Vuonna 2011 hänelle myönnettiin Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki.^[23] Kansallisoopperan hallituksen jäsenenä Ahde oli mukana vuonna 1993 valmistuneen uuden oopperatalon rakennushankkeessa.^[2]

Ahteen vakavasta sairaudesta kerrottiin toukokuussa 2017, mutta hän ei halunnut kommentoida asiaa tarkemmin. Sairaus todettiin huhtikuussa.^[24] Ahde sai ministerin arvon vuonna 2017.^[25] Ahde kuoli joulukuussa 2019 haimasyöpään 73-vuotiaana kotonaan Helsingin Arabianrannassa.^[26][27] Vain pari viikkoa ennen kuolemaansa Ahde oli osallistunut viimeisekseen jääneelle itsenäisyyspäivän vastaanotolle Presidentinlinnassa.^[2]

• Ahde, Matti – Hakkarainen, Timo: Matti Ahde: sähkömies. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-39419-9
• Hentilä, Seppo: ”Ahde, Matti (1945–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 111–112. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8 Teoksen verkkoversio.

• Matti Ahde Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Matti Ahde Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
• Ahde, Matti hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
• Matti Ahteen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa