Maginot-linja

Maginot-linja oli Ranskan ensimmäisen maailmansodan jälkeen rakentama puolustuslinja Elsass-Lothringenin alueella. Linjan tarkoitus oli pysäyttää mahdolliset suorat hyökkäykset Saksan taholta. Ranskalaiset tiesivät että linjan pystyisi kiertämään Belgian ja Luxemburgin kautta ja näin Saksa olikin tehnyt jo ensimmäisessä maailmansodassa Schlieffen-suunnitelmassa, jolloin Ranskan ja Saksan raja oli myös linnoitettu, joskin ei niin vahvasti kuin Maginot-linja. Tähän Ranska luottikin sillä Saksan invaasio Belgiaan antaisi Ranskalle aikaa mobilisoida ja näin Ranska saisi keskittää parhaiten koulutetut joukkonsa Belgiaan, samalla kun heikommin koulutetut joukot miehittävät Maginot-linjaa. Ranskalle tässä olisi myös se etu että silloin sotaa ei käytäisi Ranskan maaperällä. Belgialla oli myös oma vahva puolustuslinjansa Liègen alueella, jonka merkittävimpänä osana oli maailman suurin linnoitus Fort Eben-Emael, jota pidettiin läpäisemättömänä.^lähde?

Puolustuksessa oli kuitenkin aukko: Ardennit, metsäinen ja vuoristoinen alue jota ranskalaiset pitivät lähes läpikulkemattomana suurille sotajoukoille ja siten alueelle ei keskitetty joukkoja eikä Maginot-linja ylettynyt sinne asti. Ranskalaiset olettivat että Ardennien läpi kulkevat joukot koostuisivat pääosin kevyestä jalkaväestä ja tykistöstä ja nämä huomattaisiin nopeasti. Toisessa maailmansodassa saksalaiset onnistuivat kuitenkin liikuttamaan panssarinsa Ardennien läpi, minkä vuoksi he etenivät huomattavasti nopeammin kuin mitä Ranska uskoi olevansa mahdollista ja pian kiersivät ranskalaisten selustaan. Ranskalaiset eivät kyenneet reagoimaan tähän läpimurtoon tarpeeksi nopeasti ja pian saksalaiset valloittivat Ranskan. ^[1]^[2]

Vaikka Ranska valloitettiinkin vain kuudessa viikossa, Maginot-linja oli paradoksaalisesti toiminut kuten oli suunniteltukin; se oli pysäyttänyt Saksan suoran hyökkäyksen, pakottaen Saksan hyökkäämään Belgian kautta ja ostanut Ranskalle aikaa reservijoukkojen mobilisointiin. Vaikka joitakin bunkkereita ja linnakkeita menetettiin, linjaa ei koskaan murrettu.

Yleistietoa

Maginot-linja sijaitsi Ranskan rajalla ja ulottui Belgiasta Italiaan. Ainoat alueet, jonne linja ei ulottunut, olivat Belgian pohjoisimmat alueet ja ”läpikulkemattomana” pidetty Ardennien metsäinen vuoristoalue. Saksalaiset kuitenkin käyttivät näitä heikkoja kohtia hyväkseen aloittaessaan Ranskan valtausta. Linja koostui sadoista kukkuloiden alle rakennetuista linnoituksista ja bunkkereista, jotka oli yhdistetty toisiinsa maanalaisella rautatieverkostolla. Tunneleiden pituus yhteensä oli yli sata kilometriä. Bunkkereiden sisällä oli tykkiasemia, asevarastoja ja sotilaiden asuintiloja. Niiden aseistukseen kuului kahdeksan tykkiä ja kaksikymmentä konekivääriä.

Linjan puolustusjärjestelmiä paranneltiin vuosien 1939−1940 välisenä aikana, ja se oli vahvimmillaan Metzin, Lautaren ja Alsacen teollisuusalueilla. Voimakkaimmat kohdat kestivät jopa raskasta tykistötulta. Muilla alueilla linja oli kuitenkin paljon heikommin puolustettu, kaikissa heikommissa kohdissa ei ollut edes tykkiasemia. Linjan suurin heikkous oli kunnollisen ilmatorjuntatykistön puute ja pienten tähystyspisteiden antama rajoittunut näkökenttä.

Rakentaminen

Idean Maginot-linjan rakentamisesta kehitti marsalkka Joseph Joffre, jonka mielestä Ranskan piti valmistautua ensimmäisessä maailmansodassa hävinneen Saksan mahdollisiin hyökkäyksiin. Useat ranskalaiset poliitikot, kuten Charles de Gaulle ja Paul Reynaud, vastustivat hänen suunnitelmiaan valtaisan puolustuslinjan rakentamisesta, mutta kenraali Philippe Pétain kannatti ajatusta. Vuonna 1927 muodostettiin komitea, jonka tarkoituksena oli valita puolustuslinjan sijainti. Maginot-linjan rakentaminen aloitettiin vuonna 1930, ja rakennustyöt päättyivät lopullisesti vuoteen 1935 mennessä. Puolustuslinja nimettiin ensimmäisen maailmansodan veteraanin ja silloisen Ranskan puolustusministerin André Maginotin mukaan, sillä juuri hän vakuutti hallituksen antamaan luvan aloittaa rakennustyöt. Maginot-linjan rakentaminen maksoi eräiden arvioiden mukaan jopa kolme miljardia Ranskan frangia.

Toinen maailmansota

Toisessa maailmansodassa natsi-Saksa pyrki nopeasti kukistamaan Ranskan, jota pidettiin sotavoimiltaan yhtenä liittoutuneiden voimakkaimmista valtioista. Saksalaiset sotilaat kiersivät Maginot-linjan Belgian ja Ardennien kautta, ja seuraavan viiden vuorokauden aikana Saksa onnistui valloittamaan Ranskan. 24. kesäkuuta 1940 Ranska antautui, ja vaikka saksalaisten yritykset valloittaa Maginot-linja epäonnistuikin, Maxime Weygand allekirjoitti antautumissopimuksen ja Saksa miehitti Maginot-linjan. Vuonna 1944 liittoutuneiden joukot valloittivat Ranskan, ja Maginot-linja palasi takaisin ranskalaisten haltuun.

Sodan jälkeen

Toisen maailmansodan päätyttyä ranskalaiset ymmärsivät puolustuslinjan heikkoudet ja parantelivat entisestään sen puolustusjärjestelmiä. Suurin osa linjasta kuitenkin hylättiin, kun Ranska vetäytyi Natosta vuonna 1966 rakentaakseen omaa ydinaseisiin perustuvaa puolustustaan. Kun Ranskan merkittävin vastustaja ei ollutkaan enää Saksa vaan Itäblokki ja rajan toisella puolella oleva Länsi-Saksa oli nyt Ranskan liittolainen, nimenomaan Saksaa vastaan rakennettu puolustuslinja oli nyt lähes tarpeeton. Vuoteen 1969 mennessä Maginot-linja oli jätetty raunioitumaan. Pieniä kohtia siitä on kuitenkin nykyisin museoitu, ja ne toimivat turistikohteina.

Lähteet

Kaufmann, J. E., Kaufmann, H. W. & Lang P.: The Maginot Line: History and Guide. Casemate Publishers, 2011. ISBN 978-1-84884-068-3 (englanniksi)

Viitteet

↑ https://www.howstuffworks.com/about-dave-roos.htm:+Why the Massive Maginot Line Failed to Stop Hitler HowStuffWorks. 19.1.2021. Viitattu 25.7.2023. (englanti)
↑ Michael Peck: France's Maginot Line Totally Failed, But Not For The Reason You Thought The National Interest. 13.5.2021. Viitattu 25.7.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Fort Hackenberg
Maginot Line – Molvange^{[vanhentunut linkki]} (englanniksi)
The Maginot Line – History (englanniksi)
Encyclopedia.com: Maginot Line (englanniksi)
Stevenlehrer.com: Maginot Line (englanniksi)
T. Hannus : Linnoitusketju maan uumenissa. Kuinka Ranska on varustautunut vastaanottamaan vihollisen Saksan vastaisella rajallaan, Hakkapeliitta, 03.10.1933, nro 40, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Ranska rakentanut uuden "Kiinan muurin" Saksaa vastaan, Kansan kuvalehti, 08.12.1933, nro 50, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Teräsmuuri Välimerestä Atlantiin. Maailman lujin linnoitus valmistumassa. Ranska linnoittaa myöskin Belgian rajansa, Helsingin Sanomat, 07.10.1934, nro 270, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Maginotin linja. Nykyaikaisen insinööritaidon suurtyö, Helsingin Sanomat, 04.09.1938, nro 237, s. 34, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Nykyaikainen maanalainen puolustus : Maginot-linjan linnoitussysteemi, Suomen Kuvalehti, 01.10.1938, nro 39, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Kaksi maailman vahvinta linnoitusvyöhykettä vastakkain, Hakkapeliitta, 15.11.1938, nro 46, s. 24, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Maginot-linnoitusvyöhykkeen synty, Hakkapeliitta, 07.03.1939, nro 10, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Siegfried ja Maginot. Saksan ja Ranskan mahtavat rajalinnoitukset, Helsingin Sanomat, 31.10.1939, nro 294, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

[1] ttps://www.howstuffworks.com/about-dave-roos.htm:+Why the Massive Maginot Line Failed to Stop Hitler HowStuffWorks. 19.1.2021. Viitattu 25.7.2023. (englanti)

[2] Michael Peck: France's Maginot Line Totally Failed, But Not For The Reason You Thought The National Interest. 13.5.2021. Viitattu 25.7.2023. (englanniksi)

[1]

[2]