Lunkulanlahti
Lunkulanlahti (ven. Лункуланлахти, Lunkulanlahti) on Venäjällä Karjalan tasavallan Pitkärannan piirissä sijaitseva Laatokan koillisrannikon suojaisia lahtimainen vesialue.[2][a]
| Lunkulanlahti Лункуланлахти (lahti: Laatokka) |
|
|---|---|
| Maanosa | Eurooppa |
| Valtiot | Venäjä |
| Alue | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Pitkäranta |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Nevan vesistö |
| Valuma-alue | Laatokan valuma-alue |
| Lahteen tulevat joet | Kirkkojoki, Tulemajoki, Miinalanjoki |
| Järvinumero | 01040300411102000010114 |
| Mittaustietoja (lahti) | |
| Pinnankorkeus | 4,8 m [1] |
| Pituus | 12 km [a] |
| Leveys | 2,4 km [a] |
| Saaria | 6 |
| Ristisaari | |
 Lunkulanlahti |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maantietoa
muokkaaLunkulanlahden vesialue on todellisuudessa Lunkulansaaren suojaama rannikon vesialue, joka on todellisuudessa luode-kaakko- suuntainen ja molemmista päistään avoin salmi. Sen luoteispää yhtyy Uuksunlahden kanssa samassa kohdassa, jossa yhteinen lahdensuu avautuu Laatokan järvenselän suuntaan. Lahdensuuta suojaa kuitenkin vielä Mantsinsaari. Lunkulanlahden kaakkoispäässä on kapea ja matala Perämaansalmi, joka on aluksi 3,5 kilometriä pitkä kapeikko ja joka sitten aukenee leveäksi ja matalaksi lahdeksi.[2][a]
Lahteen laskevat Kirkkojoki, Tulemajoki ja Miinalanjoki. Suurin joki on Tulemajoki, jonka suusta työntyy lahdelle yli 800 metriä pitkä kapea Rimaniemi. Lunkulanlahdella on kuusi pientä luotomaista saarta, joista neljä sijaitsee koillisrannan tuntumassa ja kaksi sijaitsee kaakossa lahden pohjukassa. Suurimman saaren nimi on vanhoissa suomalaiskartoissa Ristisaari ja se sijaitsee Kirkkojoen suulla. Perämaansalmessa on seitsemäntenä saarena Suusaari.[2][a]
Kaikki rannat ovat olleet vanhastaa viljeltyjä ja asuttuja. Tulemajoen varressa sijaitseva Salmi on nykyäänkin suuri taajama, jossa on asukkaita alle 2 000 [b].[2][a]
Lähteet
muokkaaHuomioita
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 3.3.2022.
- ↑ a b c d Lunkulanlahti. Kartassa: Topografinen kartta 1:100 000. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Karjalan kartat -palvelussa (viitattu 3.3.2022)