Lumivaara

Lumivaaran kunta perustettiin 1923, jolloin eräät Jaakkimaan kuuluneista kylistä irtaantuivat ja muodostivat Lumivaaran kunnan. Lumivaaran kunnan syntymisen taustalla oli yhteismetsän osakkaiden pyrkimys päästä eroon yhteismetsän puiden myynnistä saamiensa jakorahojen kaksinkertaisesta verottamisesta, Jaakkiman kunnalle ja seurakunnalle maksetuista veroista, sekä osakkaiden henkilökohtaisista jakorahoista perityistä veroista.^[2] Lumivaaran Yhteismetsän ympärillä olevan lankakunnan kokouksessa, joka pidettiin 11.10.1920 Huhtervun koululla, esitettiin ehdotus kunnan ja seurakunnan perustamisesta, toimikunta päätti perustaa seurakunnan ja valitsi eri kylistä henkilöitä keräämään nimiä seurakunnan perustamisanomukseen.

Seurakunnan perustamispäätös hyväksyttiin valtioneuvostossa 2.2.1922, jonka johdosta Jaakkiman kunnanvaltuuston kokouksessa 8.4.1922 hyväksyttiin yksimielisesti Lumivaaran seurakunnan perustaminen.^[3] Valtioneuvoston päätöksellä Lumivaaran seurakunta erosi Jaakkiman seurakunnasta samaan aikaan kuin kuntakin, vuoden 1923 alussa.^[4]

Kunnan perustamista vastustivat Jaakkiman seurakunnan kirkkoherra rovasti Viktor Salminen ja nimismies Palvola ja useat muut.^[5]

Kunnan keskustan ja kunnantoimiston paikan valitsemisesta käytiin useita keskusteluja, sekä tehtiin useita valituksia, ja turvauduttiin maaherran virka-apuun. Kumolan kylä valittiin lopulta pitäjän keskukseksi, kirkkotontille rakennettiin 1926 kunnan ja seurakunnan yhteinen talo, jonne kunnantoimisto sijoittui.^[6]

 

Kunnallinen palotoimi alkoi 17.6.1935, palopäällikköinä toimivat Toivo Saikkonen ja Matti Vallius.^[7]

 

Köyhäinhoitolautakunta toimi vuoteen 1934 asti, jonka jälkeen perustettiin Huoltolautakunta. Kunnalliskoti rakennettiin Huhtervun kylään. Kunnalliskodilla oli viljeltyä maata enimmillään 20 hehtaaria, 2 hevosta ja 8 lehmää. Kunnalliskodissa asui 30 henkilöä, joista pieni osa oli henkilökuntaa ja loput hoidokkeja. Kunnalliskodin henkilökuntaan kuuluivat johtajatar, emännöitsijä, karjapalvelija ja maataloustyönjohtaja. Kunnalliskodin hoidokit osallistuivat maataloustyöhön.^[8]

Lumivaaran kunnankirjasto aloitti toimintansa 1938, jolloin lainattavissa oli 139 kirjaa.^[9]

Lumivaarassa ei ollut kunnallista terveydenhuoltolautakuntaa vaan kunnanlääkäri ja kunnan eläinlääkäri olivat yhteiset Jaakkiman ja Lahdenpohjan kauppalan kanssa, ja he ottivat potilaita vastaan Jaakkimassa.^[10]

Lumivaaran pitäjä sijaitsi Laatokan luoteisnurkassa Jaakkiman ja Kurkijoen pitäjien välissä.^[11] Lumivaaran pitäjä on kaakosta luoteeseen suuntautuvana 34 kilometriä pitkä ja Tervajärven ja Kumolan kylien kohdalla noin 15 kilometriä leveä. Pitäjän koko pinta-ala oli 292,4 neliökilometriä.^[12][11]

 

Pitäjän asukasluku oli suurimmillaan n. 6200 1920-luvun loppupuolella (1928).

Vuonna 1940 sen asukkaista sai elantonsa maa- ja metsätaloudesta 93 %, teollisuudesta, käsityöstä 2,6% ja kaupasta 2,1 %. Lumivaaran yhteismetsä, jonka pinta-ala oli 3321 hehtaaria, oli aikaisemmin kuulunut lahjoitusmaatilaan, joka oli sittemmin ollut Besborodkon kruununpuistona, luovutettiin lahjoitusmaatalonpoikien vaatimuksien johdosta 1.12.1910 yhteismetsänä käytettäväksi 112287 markan kauppahinnasta.^[13] Yhteismetsästä myytiin puita mm. Yhtyneille Paperitehtaille, Oy Kymille, Laatokan Puulle ja OY Vuoksenniskalle.

 

Kunnan alueella olevat keskeiset kulkuväylät olivat Parikkalan tie, johon Ihalassa yhtyi Kurkijoen-Jaakkiman maantie, sekä Maasillan-Kurenrannan tie ja sen jatkona oleva vesireitti Laatokalla.

Maasillan-Kurenrannan tie oli huonokuntoinen ja sitä pidettiin vaarallisena Huhtervun kylän kohdalla olevien viiden kallioisen rinteen ja Kuorjärven läheisyydessä olevan Maailmanlopun rinteen vuoksi. Tietä kohennettiin valtionavustuksien avulla, tien kunnossapidon suurten kustannuksien vuoksi, tietä tarjottiin valtion tieksi 1924, joka kuitenkin toteutui vasta 1936.^[14]

Uutta tietä kunnan keskuskylästä Kumolasta runsasväkiseen Ihalan kylään suunniteltiin kunnallisvaltuuston kokouksessa 1923. Uuden tien alkamispaikaksi hyväksyttiin Ihalan asema, josta tie kulki Kumolaan Ihalan joen pohjoispuolella, kulkien Myllykylän kautta, ylittäen Ihalan joen Haukkavaaran kohdalla, lopulta saapuen Pönttöahon kohdalla Kurenrannan-Maasillan tielle.^[15]

Lumivaaran perustamisen aikana tieverkon pituus oli 33 km, ja kunnan luovutushetkellä tieverkon pituus oli 134 km.^[16]

 

Laatokan rannoilla sijaitsevien kylien välittämiä tavaroita ja ihmisiä kuljetettiin veneillä ja laivoilla. Lumivaaralaisilla oli useita purje- ja höyrylaivoja, joilla kuljetettiin puutavaraa, halkoja, elävää kalaa ja parkkia Pietariin.^[17]

 

Matkustajaliikenne Lumivaaran kylistä keskittyi pääasiassa Lahdenpohjan kauppalaan, Lopottiin, jossa pidettiin markkinoita ja jonka kirkossa lumivaaralaiset olivat tottuneet käymään.^[18]

Matkustajaliikennettä palvelemassa oli useita höyrylaivayrittäjiä, joista useimmpien toiminta kuitenkin jäi varsin lyhyeksi matkustajien vähyyden ja kovan kilpailun vuoksi. Harvion, Utusen rannan ja Kesvalahden kyläteiden valmistuminen paransi rannikkokylien kulkumahdollisuuksia ja huononsi laivaliikenteen kannattavuutta, jota oli jo aikaisemmin huonontanut yksityisten moottoriveneiden lukumäärän lisääntyminen.^[19]

 

Lumivaarassa olivat edustettuina berghiläinen herännäisyys, rukoilevaisuus, evankelisuus ja lestadiolaisuus. Lumivaarassa vaikutti myös voimakkaasti Uukuniemeläinen herätysliike, erityisesti unissasaarnaajat Matti Könönen, Helena Konttinen ja Anna Kormano vaikuttivat paikkakunnalla.^[11]

Hyppääjä-liikkeeseen ja kuohittuihin kuuluvat pitivät kokouksiaan suurina kirkkopyhinä, jolloin Jaakkimaan saapui hyppääjiä Hiitolasta ja Uukuniemeltä.^[20]

 

Lumivaaran kirkon suunnitteli arkkitehti Ilmari Launis ja kirkko vihittiin 7.7.1935 Viipurin hiippakunnan piispa Yrjö Loimirannan ja usean piispan avustamana. Kirkko rakennettiin Rokkapata-nimiselle kalliolle tiilistä, sinne mahtui virallisesti 720 henkeä, ja se oli tyypiltään pitkäkirkko, jonka länsipäädyssä oli kahdeksankulmainen torni.^[21][22]

 

Lumivaaran vt. kirkkoherrana toimi 1923 rovasti Viktor Salminen, pitäen jumalanpalveluksia Tervajärven rukoushuoneella, jota käytettiin Lumivaaran kirkon valmistumiseen asti jumalanpalveluksien pitämiseen.^[2] Kesän 1924 ajan vt. kirkkoherrana toimi Aarne Auvinen, jonka siirryttyä Helsingin suomalaisen tyttölyseon nuoremmaksi lehtoriksi, vt. kirkkoherran tehtäviä hoiti Viktor Salminen, rovasti Liliuksen avustamana.^[23][24]

Lumivaaran ensimmäisenä vakinaisena pappina toimi vuodesta 1925 alkaen kirkkoherra Niilo J. Heikkilä vuoteen 1927 asti.^[25] Hänen jälkeensä väliaikaisena kirkkoherrana toimi pastori Julius Utriainen ja syksystä 1927 rovasti Emil Nyholm. Järjestyksessään toisen vakinaisen papin Lumivaara sai 1928, jolloin rovasti Otto Aleksanteri Louhelainen astui virkaansa. Hänen virkakautensa päättyi vuonna 1935.^[26] Lumivaaran kolmantena vakituisena pappina toimi vuosina 1936–1941 Paavo Kiuru.^[27][28]

 

Rovasti Otto Aleksanteri Louhelaisen aikana apulaispappeina toimivat Taito Lumme, Eelis Manninen, Paavo Kattelus ja Martti Korhonen.^[29]

 

Lumivaaran ja Saaren seurakunnat palkkasivat vuonna 1939 yhteiseksi nuorisopastoriksi Kauko Voitto Kanervon, jonka työkausi jäi varsin lyhyeksi.^[30]

Evankelisuuden vaikutusalueena olivat Huhtervu ja Tervajärvi. Kumolan ja Saariston alueilla vaikutti berghiläinen herännäisyys. Lestadiolaisia oli Myllykylässä, Kesvalahdella, Tervajärvellä ja Oinavaarassa.^[31]

Jaakkiman kirkkoherra 1843–1857 Johan Fredrik Berghin perustama kiertokoulu, toimi Tervajärvellä vuoteen 1929 asti, jonka jälkeen opetuksesta huolehtivat kunnalliset alakansakoulut ja yläkansakoulut. Lumivaaran erottua Jaakkimasta, Lumivaaran alueelle jäi ainoina kunnallisina rakennuksina viisi kansakoulua, jotka sijaitsivat Huhtervussa, Kesvalahdella, Ihalassa, Akkaharjussa ja Kumolassa.^[32] Akkaharjun koulu, tunnettiin myöhemmin nimellä Kostamojärven koulu.^[33]

 

Lumivaaran kunnan perustamia kouluja olivat Harvion koulu (1925), Kuhkaan koulu (1928), Oinaanvaaran koulu (1925), Tervajärven koulu (1927), Kalksalon koulu (1928) ja Myllykylänkoulu (1932).^[34]

Lumivaarassa ei ollut oppikouluja, joten opintoja jatkettiin tarvittaessa Sortavalan lyseossa ja seminaarissa, Lahdenpohjan ja Elisenvaaran yhteiskouluissa.^[35]

Nykyisin Lumivaaran kunnan alue kuuluu Venäjän Karjalan tasavallan Lahdenpohjan piiriin kuuluviin Miinalan ja Kurkijoen kylähallintoalueisiin sekä Elisenvaaran asutushallintoalueeseen.

Harvio, Huhtervu, Ihala, Kalksalo, Kesvalahti, Kostamojärvi, Kuhkaa, kunnan keskuskylä Kumola, Oinaanvaara ja Tervajärvi.

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 11 koulupiiriin.^[36]

• Toim. Härkönen Pekka, Särkisilta Paavo, Kiuru Paavo: Lumivaara, Kotiseudun kuvia ja maisemia, Lumi-Säätiö, Lahti, 1952
• Kansanaho, Erkki: Kirkko Karjalassa, Karjalan kirjapaino, Lappeenranta, 1985, ISBN 951-95990-1-0

• www.lumivaara.fi
• Kuvia Lumivaarasta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Luovutetun Karjalan linkit (Arkistoitu – Internet Archive)

• Kaartinen, Aarno & Malinen, Leo (toim.): Huhtervun kyläkirja. Järvenpää : Etelä-Suomen lumivaaralaiset, 2006. ISBN 952-92-0738-7.