Loppiainen

Loppiainen (myös teofania tai epifania, kreik. Θεοφάνια) on kristillinen juhlapäivä, joka päättää joulun pyhäpäivät. Sitä nimitetään myös Jumalan ilmestymisen juhlaksi, ja se on todennäköisesti joulua vanhempi kristillinen juhla.^[1] Loppiaista vietetään 6. tammikuuta ja se on yleinen vapaapäivä Suomessa. Suomessa loppiainen oli vuosina 1973–1991 työmarkkinajärjestöjen toivomuksesta aina lauantaina, aikaisintaan 6. ja viimeistään 12. tammikuuta.^[2] Joissakin maissa loppiaista on vietetty 1970-luvulta alkaen tammikuun ensimmäistä päivää seuraavana sunnuntaina. Juhlan merkitys vaihtelee eri kirkkokunnissa.

Bartolomé Esteban Murillo, *Kuninkaiden kumarrus*, 1655–1660.

Loppiainen läntisissä kirkkokunnissa

Luterilaisessa, katolisessa ja anglikaanisissa kirkoissa sekä muissa länsimaisissa kirkoissa, jotka noudattavat kirkkovuoden kalenteria, loppiaista vietetään varhaisella keskiajalla muodostuneen perinteen mukaisesti itämaan tietäjien Betlehemiin saapumisen muistopäivänä.^[3] Monissa maissa sitä nimitetäänkin kolmen kuninkaan juhlaksi^[4]. Se on omistettu myös lähetystyölle^[3]^[5]^[6].

Aikaisemmin Suomessa joulunajan katsottiin jatkuvan loppiaisen jälkeenkin Nuutin päivään (13.1.) saakka. Kansanperinteessä tapa säilyi etenkin Satakunnassa jossa vielä nykypäivänäkin nuutipukkikierroksia tekevät lapset keräävät joulun pois.^[7] Sama perinne on myös Hämeessä ja Varsinais-Suomessa.^[4]

Loppiainen ortodoksisessa kirkossa

Jeesuksen Kristuksen kaste kuvattuna freskossa.

Kastautuminen avannossa Kazanissa Venäjällä.

Ortodoksisessa kirkossa loppiainen, teofania, on Vapahtajan kasteen juhla. Venäjällä sitä vietetään nykyään 19. tammikuuta (Venäjän ortodoksisen kirkon yhä käyttämän juliaanisen kalenterin mukaan 6. tammikuuta)^[8]. Raamatun mukaan Jumala ilmestyi kolmiyhteisenä Jeesuksen kasteen yhteydessä, jossa Jeesusta (Poika) kastettaessa taivaasta kuului ääni (Isä) ”Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt” ja Pyhä Henki ilmestyi kyyhkysen muodossa. Nimi epifania tarkoittaa valon juhlaa eli oikean uskon ja tiedon valkeuden antamista ihmisille.^[1]

Teofanian karjalankielinen nimitys on vieristä, sanasta risti, koska silloin ortodoksisessa kirkossa toimitetaan suuri vedenpyhitys upottamalla risti kolme kertaa veteen ja rukoilemalla, että Pyhä henki pyhittäisi veden. Tämä vihkiminen tapahtuu yleensä joen tai järven rannalla, jos siihen on mahdollisuus. Vedenpyhitys on muistutus Jeesuksen kasteesta. Teofania on yksi ortodoksisen kirkon 12 suuresta juhlasta.^[4]

Ortodoksinen kirkko järjestää Venäjällä loppiaisena perinteisen kastautumisseremonian, johon osallistuu vuosittain miljoonia venäläisiä. Jäähän tehdään ristin muotoinen avanto nimeltään ”Jordan” (ven. Иордань), johon ihmiset kastautuvat päätä myöten kolme kertaa keskiyön aikaan. Tämä tehdään Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen ja se muistuttaa Jeesuksen kastautumisesta Jordanjokeen. Avantoon laskeudutaan useimmiten rappusia pitkin, mutta lapsia kastettaessa vanhemmat voivat kastaa lapset käsistä kiinni pitäen. Useilla venäläisillä on vahvoja uskomuksia pyhän veden vaikutuksista. Veden uskotaan parantavan ja ehkäisevän sairauksia koko vuoden.^[8]

Katso myös

Befana italialainen loppiaisperinne

Kolme kuningasta Espanjan ja portugalin kielisten alueiden loppiaisperinne

Lähteet

↑ ^a ^b Teofania. Ortodoksi.net. Viitattu 1.7.2017.
↑ Oja, Heikki: Aikakirja, s. 145, 166. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16334-5
↑ ^a ^b Loppiainen. Suomen evankelisluterilainen kirkko. (Internet Archive).
↑ ^a ^b ^c Forsius, Arno: Loppiainen saunalahti.fi. 2013. Arkistoitu 3.4.2016. Viitattu 1.7.2017.
↑ Loppiainen on itämaan tietäjien juhla Helsingin uutiset. 5.01.2011. Arkistoitu 26.12.2017. Viitattu 1.7.2017.
↑ Loppiainen on kolmen kuninkaan juhla 5.1.2011. Kirkkonummen suomalainen seurakunta (Kirkon tiedotuskeskus / Leena Pohjola). Arkistoitu 26.12.2017. Viitattu 1.7.2017.
↑ Ylhäinen, Kaisa: Katso täältä hieno galleria Nuuttipukeista (Maksullinen) Satakunnan Kansa. 10.1.2019.
↑ ^a ^b Manninen, Marja: Kastautumisesta tuli hittituote Venäjällä. Yle uutiset 20.01.2011. Viitattu 1.7.2017.

Kirjallisuutta

Merras, Merja: Teofaniajuhlan alkuperä. Katsaus varhaiskristillisen kirkon juhlakalenterin muodostumiseen. ((The Origins of the Celebration of the Christian Feast of Epiphany, 1996.) Lyhennetty suomennos) Joensuu: Ortodoksinen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1996. ISBN 951-8979-18-9

Aiheesta muualla

Kirkkovuosi: Loppiainen. Ylen Elävä arkisto.

Ortodoksisen kirkon kirkkovuosi

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[Ortodoksi.net-1] Teofania. Ortodoksi.net. Viitattu 1.7.2017.

[2] Oja, Heikki: Aikakirja, s. 145, 166. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16334-5

[evl-3] Loppiainen. Suomen evankelisluterilainen kirkko. (Internet Archive).

[Forsius-4] Forsius, Arno: Loppiainen saunalahti.fi. 2013. Arkistoitu 3.4.2016. Viitattu 1.7.2017.

[5] Loppiainen on itämaan tietäjien juhla Helsingin uutiset. 5.01.2011. Arkistoitu 26.12.2017. Viitattu 1.7.2017.

[6] Loppiainen on kolmen kuninkaan juhla 5.1.2011. Kirkkonummen suomalainen seurakunta (Kirkon tiedotuskeskus / Leena Pohjola). Arkistoitu 26.12.2017. Viitattu 1.7.2017.

[7] Ylhäinen, Kaisa: Katso täältä hieno galleria Nuuttipukeista (Maksullinen) Satakunnan Kansa. 10.1.2019.

[Yle-8] Manninen, Marja: Kastautumisesta tuli hittituote Venäjällä. Yle uutiset 20.01.2011. Viitattu 1.7.2017.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]