[go: up one dir, main page]
More Web Proxy on the site http://driver.im/
Wikipedia

Live Killers

Live Killers on brittiläisen Queen-yhtyeen vuonna 1979 julkaisema live-albumi. Kappaleet on nauhoitettu kevään 1979 aikana useissa Queenin konserteissa Euroopankiertueella. Live Killers on ensimmäinen Queenin live-albumi ja samalla yhtyeen ensimmäinen tupla-LP.

Live Killers
Queen
Livealbumin Live Killers kansikuva
Livealbumin tiedot
 Äänitetty  Tammi-maaliskuussa 1979[1]
 Julkaistu 22. kesäkuuta 1979[1] [2]
 Tuottaja(t) Queen[2]
 Tyylilaji hard rock, poprock, glam rock[3]
 Kesto 90.08
 Levy-yhtiö EMI, Elektra[4]
Muut kannet
Queen Live
Vuonna 1985 mm. Etelä-Afrikassa julkaistu yhden levyn albumi.
Queenin muut julkaisut
Jazz
1978 		Live Killers
1979 		The Game
1980

Vuonna 1985 Queenin kiertueen yhteydessä Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Japanissa, Brasiliassa ja Etelä-Afrikassa albumista julkaistiin yhden levyn versio, joka sisälsi ainoastaan 12 kappaletta. Etelä-Afrikassa julkaistun levyn tuotot menivät Kutlawamongin kuurojen ja sokeiden koulun hyväksi. Yhden levyn albumia myytiin myös nimellä Queen Live.[2][4][5][6]

Albumin arvostelu

muokkaa

Rolling Stone -lehden arvostelija David Fricke moitti albumia siitä että Live Killers ei olekaan täysin "live", vaan Bohemian Rhapsodyn oopperallinen ja mahtipontinen osuus soitetaan nauhalta. Samoin hän tyrmää niin Roger Taylorin rumpusoolon kuin Brian Mayn kitarasoolon 12-minuuttisessa Brighton Rockissa. Myöskään Roger Taylorin laulama I'm In Love With My Car ei onnistu vakuuttamaan Frickeä, jonka mielestä Queen ilman studion ääniefektejä on vain Led Zeppelinin halpa kopio.[7]

Allmusic.com-sivustolle albumin arvostelun kirjoittanut Greg Prato sen sijaan pitää Live Killersiä erinomaisena dokumenttina Queenin areenaesiintymisistä uransa huipulla. Queenin konserttien bootleg-tallenteita myitiin huimilla summilla vuosikymmenen vaihdetta lähestyttäessä. Julkaistessaan ensimmäisen virallisen Queen-konserttialbumin, yhtye paitsi pyrki syrjäyttämään bootlegit, myös päätti yhden vaiheen urallaan ja aloitti seuraavan siirtyessään 80-luvulle synteettisen musiikin aikakaudelle. [8]

Epinions.com -sivustolla julkaistu Michael Scappin arvio levystä on pitkälti samoilla linjoilla Greg Praton kanssa. Live Killers on mainio yhteenveto 70-luvun heavy rock -vetoisesta tuotannosta, ennen siirtymistä disco-vaikutteiselle 80-luvulle. Scapp kokee lievänä pettymyksenä sen että ensimmäiseltä albumilta Queen on päässyt mukaan vain yksi kappale (Keep Yourself Alive) eikä sitä seuranneelta mestarilliselta Queen II -albumilta ainuttakaan. Kappalevalikoima on jokseenkin keskittynyt A Night at the Opera- ja News of the World -albumeihin. [9]

Queen Concerts -sivuston ylläpitäjä Scully pitää albumia odotettua huonompana. Vaikka jotkin kappaleet ovat soitettuna erinomaisia, äänityksen taso on ala-arvoinen, ja joitain kappaleita puuttuu, lisäksi kyseessä ei ole yksi konsertti vaan sekoitus useita eri tallennuksia, Scully tiivistää. Hän tuo myös esille mielenkiintoisen selityksen Death On Two Legs -kappaleen alussa kuultaville piippauksille. Kappale itsessään on hyökkäys yhtyeen entisetä manageria, Norman Sheffieldiä kohtaan. Albumilla kappaleen esittelypuheesta on sensuroitu piippauksin Mercuryn viileät terveiset Sheffieldille.[5]

Julkaisut

muokkaa

Albumi julkaistiin tuplavinyylinä sekä tuplakasettina 22. kesäkuuta 1979 Englannissa. 27 listaviikon aikana albumi oli parhaimmillaan kolmantena. Yhdysvalloissa albumi julkaistiin 26. kesäkuuta 1979, jossa se 14 listaviikon aikana oli parhaimmillaan 16. sijalla.[2][10]

Vuonna 1986 albumi julkaistiin uudelleen tupla-CD-levynä. Euroopassa ja Japanissa tupla-CD julkaistiin uudelleen vuosina 1993-1994. Vuonna 2001 albumi julkaistiin Japanissa remasteroituna äänenlaadultaan parannettuna tupla-CD, joka julkaistiin vielä uudelleen Euroopassa syyskuussa 2003 sekä Japanissa lokakuussa 2004.[10]

Kappaleet

muokkaa

Alkuperäinen kahden levyn albumi

muokkaa
  1. We Will Rock You – 3.18 (säv. May)
  2. Let Me Entertain You – 3.15 (säv. Mercury)
  3. Death On Two Legs (Dedicated To...) – 3.31 (säv. Mercury)
  4. Killer Queen – 1.59 (säv. Mercury)
  5. Bicycle Race – 1.28 (säv. Mercury)
  6. I'm In Love With My Car – 2.01 (säv. Taylor)
  7. Get Down, Make Love – 4.31 (säv. Mercury)
  8. You're My Best Friend – 2.08 (säv. Deacon)
  9. Now I'm Here – 8.42 (säv. May)
  10. Dreamers Ball – 3.44 (säv. May)
  11. Love Of My Life – 4.57 (säv. Mercury)
  12. '39 – 3.26 (säv. May)
  13. Keep Yourself Alive – 4.02 (säv. May)
  14. Don’t Stop Me Now – 4.28 (säv. Mercury)
  15. Spread Your Wings – 5.22 (säv. Deacon)
  16. Brighton Rock – 12.13 (säv. May)
  17. Bohemian Rhapsody – 6.02 (säv. Mercury)
  18. Tie Your Mother Down – 3.40 (säv. May)
  19. Sheer Heart Attack – 3.35 (säv. Taylor)
  20. We Will Rock You – 2.48 (säv. May)
  21. We Are The Champions – 3.27 (säv. Mercury)
  22. God Save The Queen – 1.31 (säv. Trad., sov. May)

[10]

Vuonna 1985 julkaistu "Queen Live"

muokkaa
  1. We Will Rock You – 3.18 (säv. May)
  2. Let Me Entertain You – 3.15 (säv. Mercury)
  3. Killer Queen – 1.59 (säv. Mercury)
  4. Bicycle Race – 1.28 (säv. Mercury)
  5. You're My Best Friend – 2.08 (säv. Deacon)
  6. Spread Your Wings – 5.22 (säv. Deacon)
  7. Keep Yourself Alive – 4.02 (säv. May)
  8. Love Of My Life – 4.57 (säv. Mercury)
  9. Don't Stop Me Now – 4.28 (säv. Mercury)
  10. Bohemian Rhapsody – 6.02 (säv. Mercury)
  11. Sheer Heart Attack – 3.35 (säv. Taylor)
  12. We Are The Champions – 3.27 (säv. Mercury)

[6]

Kokoonpano

muokkaa

[10]

May käytti keikoilla tavaramerkikseen muodostuneen Red Special -sähkökitaran varalla John Birch Replicaa, sekä akustisissa kappaleissa 12-kielistä Ovation Pacemakeriä. Mercury soitti pianokappaleet Steinway D -flyygelillä. Deaconin ensisijainen bassokitara oli vuoden 1955 Fender Precision Masterbuilt. Sen lisäksi hänellä oli kolme muutakin Fender-bassoa, joista yksi nauhaton, jota hän käytti kappaleessa '39. Taylorin rumpusetti oli Ludwig-merkkinen, samoin kuin timpani jolla hän soitti soolon Brighton Rock -kappaleessa. [11]

Singlet

muokkaa

Etelä-Amerikassa singlelevy Love Of My Life oli soittolistojen ykkösenä yli 12 kuukautta. [2]

[10]

Triviaa

muokkaa
  • Albumin miksausavaiheessa elokuvamoguli Dino De Laurentiis otti yhteyttä Queeniin toiveenaan saada yhtye kirjoittamaan musiikin tulevaan kokoillan elokuvaansa. Vuotta myöhemmin tästä kehkeytyikin Flash Gordon -elokuvan soundtrack. [2]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Queen – Royal Legend queen.musichall.cz. 2007. Arkistoitu 29.4.2010. Viitattu 9.6.2007. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f QueenOnline.com 2005. Queen Productions Ltd. Viitattu 9.6.2007. (englanniksi)
  3. ↑ Live Killers by Queen rateyourmusic.com. Viitattu 28.6.2022. (englanniksi)
  4. ↑ a b Andy's Queen Page pcpki.com. Viitattu 9.6.2007. (englanniksi)
  5. ↑ a b Scully: Live Killers 2007. Queen Concerts. Viitattu 11.6.2007. (englanniksi)
  6. ↑ a b Live Andy's Queen Page. Viitattu 12.6.2007. (englanniksi)
  7. ↑ David Fricke: Live Killers 6. syyskuuta 1979. Rolling Stone. Arkistoitu 21.11.2007. Viitattu 7.6.2007. (englanniksi)
  8. ↑ Greg Prato: Live Killers allmusic.com. Viitattu 7.6.2007. (englanniksi)
  9. ↑ Michael Scapp: Live Killers by Queen 27. heinäkuuta 2003. epinions.com. Viitattu 10.6.2007. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e Queen Picture Hall 2007. Viitattu 9.6.2007. (englanniksi)
  11. ↑ Scully: Instruments on tour: Jazz 2007. Queen Concerts. Viitattu 11.6.2007. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Live_Killers&oldid=22684335”