Lars Huldén
Lars Evert Huldén (5. helmikuuta 1926 Pietarsaari – 11. lokakuuta 2016 Helsinki) oli suomenruotsalainen kirjailija, kielentutkija ja kääntäjä.[1][2][3][4]
| Lars Evert Huldén | |
|---|---|
 Lars Huldén Helsingin kirjamessuilla 2012. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. helmikuuta 1926 Pietarsaari |
| Kuollut | 11. lokakuuta 2016 (90 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomenruotsalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Instituutti | Helsingin yliopisto |
| Tutkimusalue | kielitiede |
Tausta
muokkaaLars Huldénin isä oli kirjailija ja maanviljelijä Evert Huldén. Muusikko ja kääntäjä Mats Huldén on Lars Huldénin poika. Huldénin juuret ovat pohjalaisessa talonpoikaissuvussa, ja kotiseutu Munsala esiintyy toistuvasti inspiraation lähteenä hänen runoudessaan. [2] Syntyperässäänkin Lars Huldénissa yhdistyivät runoilijaperinne (toisen polven runoilijana setänsä Jakob Huldénin jälkeen) ja talonpoikaisperinne (isänsä kautta).[5]
Tieteellinen työ
muokkaaHuldén opiskeli Helsingin yliopistossa ja väitteli vuonna 1957 ruotsin pohjalaismurteista. Hän hoiti yliopiston pohjoismaisten kielten professuuria vuosina 1964–1989.[6] Tutkijana hän keskittyi ruotsin kielen murteisiin, Suomen ruotsinkielisten alueiden paikannimistön alkuperään sekä runoilijoihin Carl Michael Bellman ja Johan Ludvig Runeberg.[7]
Kaunokirjallinen tuotanto
muokkaaVuosina 1958–2014 Huldén julkaisi yhteensä nelisenkymmentä runokokoelmaa.[3] Hän kirjoitti myös lauluja, revyitä ja kabareetekstejä.[8] Huldén käänsi ruotsiksi suomenkielisiä näytelmiä ja runoutta (muun muassa Kalevalan vuonna 1999) sekä englanninkielisiä tekstejä, muun muassa William Shakespearen tuotantoa.[7] Hänen kaunokirjallinen esikoisteoksensa oli runokokoelma Dräpa näcken (1958). Huldénin runoille on tyypillistä, että pääteema käsitellään kahdelta eri kannalta, jolloin rinnakkain asettuu kaksi vastakkaista tai ristiriitaista näkemystä aiheeseen. Se merkitsee myös maailman moninaisuuden tunnustamista ja asioiden kompleksisuuden tajuamista. Huldén käyttää usein sananlaskumaisia toteamuksia ja talonpoikaisviisauksia, joihin hän voi lopettaa runon tai taittaa sen kärjen. Runojensa syntyä kuvatessaan hän kertoi, että hän tottui kotikylässään harrastamaan erilaisia kompia, nasevia sanontoja ja nokkelia vastauksia. Niinpä hän saattoi juhlavassakin tilanteessa sisällyttää teksteihinsä leikillisyyttä: Helsingin yliopiston juhlavuonna 1990 hän julkaisi kokoelman akateemisia runoja nimeltä På Pindi klint. Siihen sisältyvä runo Dekanernas psalm ylistää dekaaneja parodioivin raamatullisin säkein. [5]
Teoksia
muokkaa- Dräpa näcken 1958
- Om samordning hos Bellman 1961
- Speletuss 1961
- Ordstudier i Fredmans epistlar 1963
- Spöfågel 1964
- Enrönnen 1966
- Dikter i fosterländska ämnen 1967
- Sju nya och ganska lustiga visor 1968
- Herr Varg! 1969
- Herdedikter 1973
- Läsning för vandrare 1974
- Två Raseborgsspel 1974
- Långdansen 1976
- Island i december och andra resedikter 1976
- Röster om krig och fred 1976
- Heim-Hem 1977
- J.L. Runeberg och hans vänner 1978
- Fredmans handskrifter 1979
- Hus. Berättelser 1979
- Dikter vid särskilda tillfällen 1979
- Visbok 1979
- Dikterna till jubileet 1981
- Jag blir gammal, kära du 1981
- Mellan jul och Ragnarök 1984
- Visor på två sorters svenska 1987
- Judas Iskariot Samfundet årsbok 1987, 1987
- På Pindi klint 1990
- Berättelser ur mitt förflutna liv 1990
- Anders 1990
- Psalmer för trolösa kristna 1991
- Berättelser om mig och andra 1992
- Dikter om Bellman 1992
- När flaggorna flög 1992
- Carl Michael Bellman 1994
- Berättelser i urval 1979-1996, 1996
- Vers och prosa under ganska många år 1997
- Vegas färd 1997
- Vers och prosa under ganska många år 1997
- Sånger, allvarsamma I 2000
- Sånger, allvarsamma II 2000
- Finlandssvenska bebyggelsenamn 2001
- En folkets man 2001
- Sånger från scen och kabaré 2002
- Återkommen från Atlanta 2005
- Den problematiske Runeberg 2005
- Utförlig beskrivning av bärplockares väg 2006
- Himmelshögt och vattentätt 2007
- Känt och okänt folk och fä 2008
- Tre spel om kärlek 2009
- Dikt och dans 2010
- Kajaneborg 1636 – Författarmonologer 2010
- Inga stjärnor i natt, sir 2012
- Diakonissans kassa: Sonetter tillägnade sammanslutningen Doppingarna i Borgå 1989–2013 2013
- Kroppen sig framåt lutar 2014
Teosten suomennoksia
muokkaa- Pitkäätanssia. ((Långdansen. Dikter 1958–1976 i urval, 1976.) Suomentanut Pentti Saaritsa) Helsinki: Kirjayhtymä, 1979. ISBN 951-26-1701-3
- Kun kuningatar Silvia itki ja muita kertomuksia. (Suomentaneet Eila Pennanen ja Satu Marttila) Helsinki: Kirjayhtymä, 1991. ISBN 951-26-3631-X
- Taivas tummuu, mutta valkoisiin pilviin osuu valo: Runoja vuosilta 1975–1987. (Suomentanut Pentti Saaritsa) Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17415-7
- Ruusunpunainen suru: Carl Michael Bellmanin elämäkerta. ((Carl Michael Bellman, 1994.) Suomentanut Seppo Mussalo) Helsinki: Yliopistopaino, 1999. ISBN 951-570-342-5
- Erään marjamatkan seikkaperäinen kuvaus: Runosatoa viideltä vuosikymmeneltä. (Suomentanut Pentti Saaritsa) Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31588-5
- Yhä mennään eteenpäin: Runoja. ((Kroppen sig framåt lutar, 2014.) Suomentanut Pentti Saaritsa) Helsinki: Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-265-2
Palkinnot
muokkaa- Ruotsin akatemian Suomi-palkinto 1980
- Dan Andersson -palkinto 1984
- Axel Olof Freudenthal -mitali 1986
- Ruotsin akatemian pohjoismainen palkinto 2000
Lähteet
muokkaa- ↑ Kuka kukin on 2007. Otava 2006.
- ↑ a b Huldén, Lars hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ a b Krohn, Laura: Lars Huldén on kuollut Pohjalainen. 12.10.2016. Viitattu 12.10.2016.
- ↑ Lindqvist, Marit: Lars Huldén är död Yle. Viitattu 12.10.2016. (ruotsiksi)
- ↑ a b Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10512, art. Huldén, Lars. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 197. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
- ↑ a b Translating the Kalevala. Books from Finland, 1999, nro 2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.9.2011. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Huldén, Lars Schildts. Arkistoitu 18.12.2013. Viitattu 24.9.2011. (ruotsiksi)
Kirjallisuutta
muokkaa- Assmuth, Lari – Harling-Kranck, Gunilla – Lillqvist, Jonas (toim.): Lars Huldén: Bibliografi 1949–2007. (Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland, 698) Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2007. ISSN 0039-6842 ISBN 978-951-583-150-7
- Bruun, Patrick ym. (toim.): Lars Huldén: Festskrift 5.2.1986. (Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland, 530) Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1986. ISSN 0039-6842 ISBN 951-9018-17-4
- Saari, Mirja – Londen, Anne-Marie – Nilsson, Kim (toim.): Xenia Huldeniana: En vänskrift tillägnad Lars Huldén på hans 60-årsdag 5.2.1986. (Meddelanden från Institutionen för nordiska språk och nordisk litteratur vid Helsingfors universitet, B:10) Helsingfors universitet, 1986. ISSN 0358-0180 ISBN 951-45-3862-5
- Sorvali, Irma: Sju studier tillägnade Lars Huldén på hans 60-årsdag 5.2.1986. (Meddelanden från Institutionen för nordiska språk vid Uleåborgs universitet, B:9) Uleåborg: Uleåborgs universitet, 1986. ISSN 0783-3474 ISBN 951-42-2127-3
- Wik, Inga-Britt (toim.): Strövtåg i ordskogen: Lars Huldén om liv och verk. (Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland, 636) Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2002. ISSN 0039-6842 ISBN 951-583-072-9
Aiheesta muualla
muokkaa- Muotokuvassa: Lars Huldén. Yle Areena. Yleisradio. Arkistoitu 19.2.2013. Viitattu 13.2.2013.
- Kukkonen, Pirjo: Huldén, Lars (1926–2016). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Lars Huldénin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa. (Arkistoitu – Internet Archive)