LDL-reseptori

LDL-reseptorikompleksit esiintyvät klatriinin (engl. clathrin) peittämissä kuopissa solupinnalla, jotka LDL-kolesteroliin adaptiinin avulla kiinnittyessään irtoavat muodostaen klatriinin peittämän kalvorakkulan. Tämä mahdollistaa LDL-kolesterolin kiinnittymisen ja soluun kulkeutumisen. Tämä prosessi tunnetaan nimellä endosytoosi ja se tapahtuu kaikissa tumallisissa soluissa (ei punasoluissa). Maksa on suurin LDL-kolesterolin suodattaja, jossa noin 70 prosenttia LDL-kolesterolista endosytoituu verenkierrosta. LDL-kolesterolin kohonneen pitoisuuden on osoitettu olevan yksi päätekijöistä ateroskleroosin muodostumisessa^[1].

Kun klatriinin peittämä kalvorakkula on solun sisällä, se karistaa klatriinikuorensa ja fuusioituu happaman endosomin kanssa. pH:n muutos aiheuttaa konformaatiomuutoksen LDL-reseptorissa, joka tällöin vapauttaa siihen sitoutuneen LDL-hiukkasen. Tällöin reseptori tuhoutuu tai se kierrätetään endosyyttistä reittiä pitkin takaisin solun pinnalle, missä pH on neutraali. Tämä luonnollista tilaa vastaava pH:n arvo saa reseptorin palaamaan luonnolliseen konformaatioonsa ja jälleen valmiiksi vastaanottamaan toisen LDL-hiukkasen.

Reseptorin synteesiä kontrolloidaan vapaan solunsisäisen kolesterolin tason mukaan: mikäli kolesterolia on jo liikaa, reseptorin tuottoa inhiboidaan. LDL-reseptorit tuotetaan endoplastisessa retikkelissä ja ennen solun pinnalle kulkeutumistaan niitä muokataan Golgin laitteessa. Berberiini on kasviperäinen alkaloidi, jonka on osoitettu aktivoivan LDL-reseptoria ja alentavan siten kohonneita veren rasvapitoisuuksia (kokonais- ja LDL-kolesterolit ja apo B).

LDL reseptori on kimeerinen proteiini. Siinä on lukuisia alayksiköitä, jotka ovat toiminnallisesti itsenäisiä.