Kuudesti laukeava

Sarjassa näyttelivät kaikki samat yhtyeen jäsenet kuin kahdessa edellisessä sketsisarjassa. Uutena näyttelijänä mukana oli myös vuonna 1989 yhtyeeseen mukaan tullut Veli-Pekka Oinonen. Lapinlahden Lintujen edellisistä sketsisarjoista poiketen yhtyeen alkuperäinen solisti Markku Toikka ei esiintynyt enää Kuudesti laukeavassa, koska hän oli eronnut yhtyeen kokoonpanosta aiemmin.^[1]

Kuudesti laukeava erottui myös edellisistä sketsisarjoista, että niissä näytteli myös vaihtuvat naisnäyttelijät^[2], Minna Turunen^[3], Nina Jääskeläinen^[3] ja Tarja Omenainen^[1]. Yhtyeen jäsen Mikko Kivinen kommentoi asiaa Helsingin Sanomien artikkelissa ennen sarjan ensiesityksen alkamista televisiossa, että: "onhan se hyvä, että mukana on edes yksi kaunis näyttelijä, ja että "saadaan vähän visuaalista tasapainoa."^[2] Aiemmissa sarjoissa yhtyeen miesjäsenet olivat esittäneet myös naisroolit.

Sarja ensiesitys alkoi Yle TV1-kanavalla 28. maaliskuuta 1992 kestäen 2. toukokuuta 1992 saakka.^[3][4] Uusintana sarja esitettiin syksyllä 2003.^[5]

Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Karjalainen kommentoi sarjan ensiesityksen aikaan artikkelissaan, että sarja "nauruja laukaisee niuhommin kuin edeltäjänsä".^[3] Jukka Kajava puolestaan kirjoitti, että "sarja ei ole huono tai mitätön", ja "sarja on hetkittäin hauska, ihan ohimenevästäkin pistäväkin, mutta sen sisältöinen, että kaikki muutkin viihdeviikarit olisivat voineet tehdä saman ohjelman.".^[6]

 

 

Jokainen jakso alkaa Sex Shop-nimisellä alkusketsillä. Siinä erilaiset ihmiset kävelevät kadulla tehden samalla jotain askareita. Kulkiessaan seksikaupan ohi ihmiset pysähtyvät, vilkuilevat ympärilleen ja "pujahtavat" seksikauppaan. Lopuksi kauppaan menee myös nainen, jonka jälkeen kaupassa räjähtää, ja yhtyeen jäsenien päät lentävät ikkunasta ulos.

Parodia Karpolla on asiaa -ohjelmasta. Reportaasissa kerrotaan lempääläisestä rauhallista elämää viettävästä vanhuksesta, jonka elämä järkyttyi ostaessaan postimerkin postikonttorista.^[7] Postikonttorissa virkailija oli valehdellut postimerkin hinnasta vanhukselle.^[7] Karpo vaatii asiasta luonnollisesti selvitystä aina Postin ylintä johtoa myöten.^[7]

Karjalainen mieskansanlauluryhmä Kärttynä (parodia Värttinä-yhtyeestä) esittää hittikappaleensa ”Vanha kivennapalainen vitutuslaulu”, joka muistuttaa Värttinän menestyskappaletta Marilaulu.^[8]

Parodia 1990-luvulla televisiossa esitetystä visailuohjelmasta Megavisa.^[9][10] Sketsissä Megavisaan on etsimässä uutta juontaja Jukka-Pekka Paloa, ja vakanssia tavoittelemaan on ilmoittautunut kahdeksan toivorikasta kandidaattia.^[9] Äärimmilleen viedyillä hahmoilla oli kolme yhdistävää ominaisuutta: vesikampaus, mirri (eli rusetti), ja leveä hymy.^[10]. "Megatyttö-Marikaa" sketsissä esitti Tarja Omenainen.

Sketsissä Kansallisteatterin karaokeillassa katsojat pääsevät esittämään "karaokena" teatteriesityksiä.^[11] Lauri Vehviläinen -niminen mies on valinnut näytelmäksi Aleksis Kiven Nummisuutarit, jossa hän esittää Eskon roolia.^[11] Laten tulkinta roolista on omaehtoinen ja väkevä.^[11] Sketsin taustalla on 1990-luvun alussa Suomessa suosioon tullut karaokelaulanta.^[11]

Mies tai nainen on pahoissa ongelmissa. Tilanteessa hänelle kuitenkin tarjotaan helppo ratkaisu, ja häntä rohkaistaan jatkamaan. Ongelmatilanteeseen joutunutta kuitenkin huijataan, ja juuri kun hän on ilahtumaisillaan toisten ymmärtäväisyydestä, hänelle aletaan nauraa ja lopulta hänet hakataan.

Sketsijatkumon ensimmäisessä sketsissä pääosassa on poliisiasemalle tuotu alkoholisoitunut mies^[12], toisessa sketsissä pääosassa on pölynimureita myyvä myyntiedustaja^[13], ja kolmannessa sketsissä perhe, joka on menettänyt kotinsa, ja saapuu pankkiin neuvottelemaan asuntolainan takaisinmaksusta.

Jatkoa sketsisarjassa Maailman kahdeksan ihmettä esitetylle sketsille.^[14] Suomeen on iskenyt lama, neuvostokauppa on romahtanut, ja teollisuudella menee kurjasti, josta syytetään pari vuotta sitten prenikan saanutta työmiestä.^[14] Tämän seurauksena prenikka otetaan häneltä pois, ja häntä hakataan remmillä.^[14] Jälleen työntekijä tuntee epäviihtymystä työssään.^[14]

Sketsissä kaksi miestä kohtaavat toisensa sovittelussa sovittelijan kanssa.^[15] Toinen miehistä on pahoinpidellyt toisen miehen ravintolassa.^[15] Pahoinpidellyltä mieheltä kysytään sopivaa hyvitystä tapahtuneesta.^[15] Sovittelutilanne kuitenkin saa lopulta yllättävän käänteen.^[15]

Parodia naisteatteriryhmästä Raivoisat Ruusut. Ohjaaja Jaakko Lahnan vetämässä teatteriseurue Mahtavissa mulkuissa on vain miespuolisia teatterinäyttelijöitä.^[3] Näytelmää tullaan esittämään Lauttasaaren vesitornissa, jonka katsomossa on tilaa 16 katsojalle.^[3]

Star Trek -parodia Tähtireessä yksinäinen avaruusalus purjehtii avaruudessa yrittäen etsiä ihmiskunnalle uutta kotia tuhoutuneen maapallon sijaan. Matkan aikana miehistö on kehittänyt uuden "tehokkaamman" kielen, joka perustuu siihen että he sanovat sanoista vain ensimmäisen kirjaimen.^[3] Yleensä miehistön käyttämän kielen rajoituksista johtuen, avaruusalus lähestyy usein katastrofia, johon aluksen kapteeni toteaa lakonisesti EVVK ("ei voisi vähempää kiinnostaa").^[16]

Pääartikkeli: EVVK

Tähtireki-sketseissä tutuksi tullut EVVK-hokema oli peräisin Lähi-idässä palvelleilta suomalaisilta YK-joukoilta. Lapinlahden Linnut tekivät vuonna 1991 viihdytyskiertueen suomalaisten rauhanturvaajien parissa Libanonissa ja Golanilla. Mikko Kivisen mukaan EVVK oli kuulunut rauhanturvaajien sanavarastoon jo pitkään. Joukkojen ammattislangi ”viehätti ja ihmetytti” yhtyettä suuresti, ja kunnianosoituksena rauhanturvaajia kohtaan yhtye päätti käyttää EVVK:ta Tähtireki-sketseissä.^[16]

 

Sketsisarjassa esitettiin sketsien lisäksi Lapinlahden Lintujen tekemää musiikkia, joista osa julkaistiin yhtyeen albumeilla.

Alla olevassa taulukossa tiedot sketsisarjassa esitetyistä musiikkiesityksistä, ja tieto onko kappaleesta tehty levytetty versio Lapinlahden Lintujen albumille.

 

Sarja julkaistiin DVD-formaatissa vuonna 2006 PAN Visionin julkaisemana.^[19] Samassa DVD-julkaisussa on lisäksi vuonna 2006 valmistunut Muuttuuko ihminen -sketsisarja.^[19] Sarja on julkaistu myös Lapinlahden Linnut: Ehkä kaikki -keräilyboksissa.^[20]