Kuntoutus

Pääartikkeli: Lääkinnällinen kuntoutus

Lääkinnällinen kuntoutus (toimintakykyä parantava kuntoutus) viittaa tavallisesti kuntoutuksen edellyttämiin lääketieteellisiin tutkimuksiin, joiden pohjalta yksilön fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä kohentaviin toimenpiteisiin ryhdytään. Lääkinnälliseen kuntoutukseen luetaan kuntouttavien hoitotoimenpiteiden lisäksi neuvonta, kuntoutustarvetta ja -mahdollisuuksia selvittävä tutkimus, apuvälinehuolto, sopeutumisvalmennus- ja ohjaustoiminta sekä muut näihin rinnastettavat toimintamuodot.

Lääkinnällinen kuntoutus käyttää osin samoja menetelmiä kuin ammatillinenkin kuntoutus. Sen erityishaasteita ovat kuitenkin akuutit sairastumiset ja vammat, joiden hoidon jälkiseurauksena tarvitaan kuntoutusta. Ei ole harvinaista, että sinänsä vähäpätöinen leikkaus voi johtaa esimerkiksi vanhuksen laitostumiseen. Tällaisessa lääkinnällinen kuntoutus jo sairaalavaiheessa voi antaa uskoa selviytymiseen kotioloissa tai edes sairaalan ulkopuolella tuetussa asumisessa.

Kuntoutus on moniammatillista yhteistyötä, ja siinä tarvitaan usein lääkinnällistä otetta, esimerkiksi lääkärin panosta, samoin tarvitaan fysioterapiaa, toimintaterapiaa, psykoterapiaa sekä omaistahojen kanssa käytäviä neuvotteluita. Eri viranomaisilla kuten sosiaalityön osaajilla on sangen usein myös varsin ratkaiseva osuus kuntoutumisessa, ja heidän asenteestaan saattaa riippua koko muun tiimin onnistuminen.

Pääartikkeli: Ammatillinen kuntoutus

Ammatillinen kuntoutus (työkykyä edistävä kuntoutus) merkitsee niitä toimenpiteitä, jotka auttavat kuntoutujaa saamaan tai säilyttämään itselleen soveltuvan työn, kohentavat hänen työkykyään ja -valmiuksiaan, ja lisäävät integraatiota työhön muilla tavoilla. Ammatillisen kuntoutuksen tavallisia toimenpiteitä ovat ammatillinen koulutus ja uudelleen- tai täydennyskoulutus, koulutuskokeilu, työkokeilu, työpaikkakokeilu ja työvalmennus.

Ammatillisen kuntoutuksen pääidea on palauttaa ihminen työelämään. On mahdollista saavuttaa toimintakyvyn puutteista huolimatta jopa täysi työkyky – mahdollisesti eri ammatissa kuin aiemmin. Toisaalta kuntoutuksella on saavutettu paljon, jos saadaan kuntoutuja osa-aika­eläkkeelle tai osa-aikaiseen työhön. Tulos on myös se, että todetaan, että henkilö ei kuulu työttömyyskortistoon vaan työkyvyttömyyseläkkeelle.

Ammatillisen kuntoutuksen maksajana ovat yleensä eläkelaitokset, mutta esimerkiksi liikennevakuutus on merkittävä maksaja. On myös mahdollista, että työvoimahallinto tai kunta osallistuvat kustannuksiin.

Ammatillista kuntoutusta toteutetaan usein ryhmäkuntoutuksena. Tunnettuja ovat ammatillisesti suuntautuva ennalta ehkäiseväksi tarkoitettu ASLAK sekä jo toimintakykyään menettäneille suuntautuva työkykyä ylläpitävä TYK.

Ammatillisen kuntoutuksen suurimpia haasteita on syrjäytymisen ehkäisy.

Pääartikkeli: Kasvatuksellinen kuntoutus

Kasvatuksellinen kuntoutus viittaa vammaisen tai vajaakuntoisen lapsen tai aikuisen kasvatukseen, koulutukseen ja niiden edellyttämiin erityisjärjestelyihin. Se on kasvatuksen ja opetuksen painotusta, jossa otetaan huomioon oppilaan yksilöllisen tuen tarve – yksilöllisyyden ja elämänhallinnan kehittäminen. Kasvatuksellinen kuntoutus yhdistää kasvatuksen, opetuksen, oppilashuollon ja kuntoutuksen.

Pääartikkeli: Sosiaalinen kuntoutus

Sosiaalinen kuntoutus merkitsee muun muassa prosessia, jolla pyritään parantamaan sosiaalista toimintakykyä – kykyä selviytyä arkipäivän välttämättömistä toiminnoista, vuorovaikutussuhteista sekä oman toimintaympäristön rooleista. Tähän pyritään helpottamalla asumista, liikkumista ja yleistä osallistumista, huolehtimalla taloudellisesta turvallisuudesta ja tukemalla sosiaalisia verkostoja.

• Terveydenhuolto (kansanterveyslaki, erikoissairaanhoito) hoitaa fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia ja vammoja potevia henkilöitä. Toimenpiteenä lääkinnällinen kuntoutus.

• Kuntien sosiaalihuolto ja vammaispalvelut (sosiaalihuoltolaki, vammaispalvelulaki, kehitysvammaisten erityishuoltoa koskeva laki, lastensuojelulaki, päihdehuoltolaki) hoitaa henkilöitä, perheitä tai yhteisöjä joilla on turvattomuutta tai toimintakyvyn ongelmia, vammaisia, kehitysvammaisia, vajaakuntoisia päihdeongelmaisia ja vanhuksia. Toimenpiteinä kuntouttavat sosiaalipalvelut, vammaispalvelut, työ- ja toimintakeskusten palvelut, päihde­huollon kuntouttava toiminta, elintapoihin ja elinoloihin vaikuttaminen ja vanhustenhuolto.

• Peruskoulussa, ammatillisessa erityisoppilaitoksessa tai muussa ammatillisessa oppilaitoksessa annettava erityisopetus. Kohderyhmänä vamman, kehityksen viivästymisen, tunne-elämän häiriön tai muun syyn vuoksi erityisopetusta tai ohjauspalveluja tarvitsevat peruskoulujen tai ammatillisen opetuksen oppilaat. Toimenpiteinä peruskoulun erityisopetus, ammatillinen lisäkoulutus, valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus sekä opiskelijan kokonaiskuntoutus.

• Kansan­eläke­laitoksen kuntoutus (KKL). Kohderyhmänä henkilöt, joilla on sairauden tai vamman aiheuttama työkyvyttömyyden uhka tai työkyky oleellisesti heikentynyt, vaikeavammaiset alle 65-vuotiaat ja muu kuntoutustarpeessa oleva työikäinen väestö. Toimenpiteinä ammatillinen tai lääkinnällinen kuntoutus.

• Työeläkelakien mukainen kuntoutus (työeläkelaitokset, Vakuutuskuntoutus VKK). Kohderyhmänä työeläkejärjestelmän piiriin kuuluvat henkilöt, joilla on sairauden tai vamman aiheuttama työkyvyttömyyden uhka. Toimenpiteitä ammatillinen kuntoutus sekä sitä ja työhönpaluuta tukeva lääkinnällinen kuntoutus.

• Sotainvalidien ja rintamaveteraanien kuntoutus (Valtiokonttori). Kohderyhmänä sotainvalidit, puolisot, lesket, sotalesket, rintamaveteraanit ja puolisot. Toimenpiteinä toimintakykyä ja itsenäistä selviytymistä tukevat toimet avo- ja laitoshoidossa.

• Tapaturma- ja liikennevakuutuslakien mukainen kuntoutus (Vakuutuskuntoutus VKK). Kohderyhmänä tapaturmassa vammautuneet ja ammattitautipotilaat. Toimenpiteitä ammatillinen ja sitä tukeva lääkinnällinen kuntoutus ja sosiaalisen toimintakyvyn sekä suoriutumisen edistämiseksi annettava kuntoutus.

• Työhallinnon kuntoutus. Kohderyhmänä vajaakuntoisen työnhakijat. Toimenpiteitä ammatillinen kuntoutus tai muu työllistymistä tukeva toiminta.

• Työterveyslakiin (ja työmarkkinaosapuolten sopimuksiin) perustuva työkykyä ylläpitävä toiminta. Kohderyhmänä kaikki työssä käyvät, oireilevat ja vajaakuntoiset työntekijät. Toimenpiteitä työkykyä ylläpitävä ja edistävä toiminta työterveyshuollossa ja yrityksen toiminnassa.

Ajoissa aloitettu kuntoutus palvelee niin yhteiskunnan, yksilön kuin yritystenkin etua.

Yhteiskunnan yleisiä etuja ovat taloudelliset hyödyt, työvoiman riittävyyden ja tuottavuuden turvaaminen, eläkekustannusten pitäminen kurissa, sekä hoito- ja huoltokustannusten väheneminen.

Yksilön hyvänä voidaan nähdä kuntoutuksen aikaansaamaa elämäntilanteen kohoamista, joka parhaimmillaan näkyy onnellisuutena, terveytenä, toimintakykynä ja hyvinvointina. Yksilön elämänhallinta paranee lisäten hänen vapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan, ja puolustaen oikeutta työhön, riittävään elintasoon ja sosiaaliseen turvallisuuteen.

Yritysten etuja ovat liiketaloudelliset perustelut, henkilöstön työkyvyn alenemisesta johtuvien kustannusten aleneminen ja yrityksen kilpailutekijät ns. inhimillisen ja sosiaalisen pääoman alueilla, joita ovat esimerkiksi henkilöstön työkyky ja työhyvinvointi.

Kuntoutumismotivaatio on ihmisen toimintaa yleisesti ennakoivan ja selittävän motivaation käsitteen alalaji sovellettuna kuntoutukseen ja sen toteuttamisessa käytettyihin suunnitelmiin ja ohjelmiin. Kuntoutumismotivaatiota luonnehtii halukkuus etsiä omassa elämäntilanteessa aktiivisia ja osallistuvia ratkaisuja. Joskus riittävää kuntoutumismotivaatiota jopa pidetään välttämättömänä tai ainakin suositeltavana ehtona kuntoutusprosessin käynnistämiselle, koska kuntoutus edellyttää aina pitkäaikaista sitoutumista kuntoutujan ja häntä ohjaavan ammattihenkilön kesken päätettyyn ohjelmaan. Toisaalta kuntoutumismotivaation luominen ja lisääminen voi olla kuntoutusohjelman ensimmäinen vaihe, jonka jälkeen ratkaistaan ohjelman varsinainen suunta ja tavoite.

Kuntoutusajan toimeentuloturva tarkoittaa kuntoutuksen ajaksi tai kuntoutukseen liittyville muille ajankohdille annettua taloudellista, palkkaa korvaavaa etuutta. Suomalaisessa kuntoutusjärjestelmässä on käytössä useita tapoja turvata kuntoutujien ja joissakin tapauksissa heidän omaistensa toimeentuloa riippuen asianomaisen järjestelmän yleisistä etuusperiaatteista. Yleisinä ehtoina kuntoutusajan toimeentuloturvalle ovat, että kuntoutuksen tavoitteena on työelämään tulo, sinne palaaminen tai siellä pysyminen ja kuntoutuja on estynyt tekemästä työtään kuntoutuksen takia. Kelan kuntoutuslaissa (566/2005) säädetään erityisestä kuntoutusrahasta, jota maksetaan pääsääntöisesti ammatillisessa kuntoutuksessa olevalle henkilölle. Työhallinnon ammatillisessa kuntoutuksessa toimeentulon turvaamiseksi maksetaan työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea. Vakuutuskuntoutuksessa maksetaan kuntoutusajalta täysimääräinen päiväraha tai tapaturmaeläke. Kuntoutustuki, joka on lainsäädännöllisesti katsoen määräaikainen työkyvyttömyyseläke toimii osaltaan kuntoutusajan toimeentuloturvana.

• Mielenterveyskuntoutus

• Järvikoski, Aila & Härkäpää, Kristiina: Kuntoutuksen perusteet. WSOY, 2004.
• Toimeentuloturva 2007. Varma, 2007. ISSN 0785-014X

• Anttila, Mikko: Mielenterveysongelmaisen kuntoutumismotivaatio ryhmäkodissa. Joensuun yliopisto, 2007. ISBN 978-952-458-964-2
• Härkäpää, Kristiina & Järvikoski, Aila: Kuntoutusmotivaatio, suunnitelma ja prosessinohjaus. WSOY, 1995. ISBN 951-0-18919-7
• C Safilios-Rotchild: Disabled Persons’ Self-Definitions and Their Implications for Rehabilitation. University of Pittsburgh Press, 1976. ISBN 0-8229-3312-8

• Kuntoutusportti
• KoKoA - Koulutetut Kokemusasiantuntijat
• Kuntoutussäätiö