Kritias

Kritias (m.kreik. Κριτίας, lat. Critias; 460–403 eaa.) oli Ateenaa hallinneen kolmenkymmenen tyrannin johtaja, ja yksi väkivaltaisimmista tyranneista. Hänet liitettiin usein yhteen Sokrateen kanssa, ja tämä oli yksi seikoista, joka pidätteli Sokratesta osallistumasta politiikkaan. Hän oli myös Platonin eno.

Kritias tunnettiin myös tragedioistaan, elegioistaan ja proosateoksistaan. Hänen nimiinsä joskus laitetusta satyyrinäytelmästä nimeltä Sisyfos on säilynyt katkelmia.^[1] Se esittää, että usko jumaliin on vain ovela keino massojen pitämiseksi hallinnassa. Koska kukaan ei olisi rohjennut esittää sellaista ateenalaisen yleisön edessä, se oli tarkoitettu todennäköisesti luettavaksi ainoastaan yksityisyydessä – ellei kyseessä sitten ollut jumalattomana tunnetun Sisyfoksen puheenvuoro. Kritiaan lisäksi näytelmän kirjoittajaksi on arveltu kuitenkin myös Euripidesta.^[1]

Kritias esiintyy yhtenä henkilönä Platonin dialogeissa Kharmides, Protagoras, Timaios ja Kritias.