Kerrang!

Lehden nimi ”Kerrang!” jäljittelee onomatopoeettisesti sitä ääntä, joka syntyy, kun sähkökitaralla soitetaan voimasointu.

Geoff Bartonin päätoimittama Kerrang! julkaisi ensimmäisen numeronsa 6. kesäkuuta 1981 Sounds-musiikkilehden sivujulkaisuna, joka keskittyi New Wave of British Heavy Metal-tyylisuunnan yhtyeistä ja muista nousevista hard rock -yhtyeistä kirjoittelemiseen, kuten esimerkiksi AC/DC:stä, joka oli ensimmäisen lehden kannessa.

Ensimmäinen suomalainen yhtye, josta kerrottiin Kerrang!-lehdessä ja pääsi sen kanteenkin oli Hanoi Rocks, josta kirjoitettiin ensi kerran lehdessä elokuussa 1982. Lehti kirjoitteli itse yhtyeestä ja sen synnyttämästä glam rock- ja glam punk-ilmiöstä vuosina 1982–1985. 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa lehti kiinnostui glam-linjan mukaisesti glam metalista (esimerkiksi Mötley Crüe ja Poison) ja myös thrash metalista (esimerkiksi Metallica, Testament ja Slayer), mutta hylkäsi nämä suunnat ja niitä edustaneet yhtyeet grungen ja Nirvanan noustua huipulle. Lukijat ovatkin syyttäneet, että Kerrang! keskittyy liikaa suosituksi tulleiden muoti-ilmiöiden tukemiseen ja niistä kirjoittelemiseen.

6. huhtikuuta 1991 ilmestyi kantalehti Soundsin viimeinen numero, mutta Kerrang! on siitä lähtien jatkanut itsenäisenä lehtenä ja ottanut itselleen Soundsin aseman.

Kerrang!in menestynein aikakausi oli vuosituhannen vaihteessa päätoimittaja Paul Reesin aikana. Rees näki nu-metal yhtyeiden, kuten Limp Bizkit ja Linkin Park, tulon ja lehti aloitti tämän tyylisuunnan tukemisen. Vuonna 2002 lehti löi New Musical Express-lehden (NME) tullen Britannian suurimmaksi viikoittaiseksi musiikkilehdeksi. Ashley Birdistä tuli Kerrang!in päätoimittaja vuosiksi 2003–2005, kun Rees siirtyi päätoimittajaksi Q Magazineen. Epäonneksi Birdille nu-metal kupla poksahti ja Kerrang!in myyntiluvut laskivat nopeasti.

Kun Paul Branniganista tuli päätoimittaja huhtikuussa 2005, Kerrang! päätti keskittyä uusien musiikillisten suuntien löytämiseen, mutta samalla myös vanhoista, jo lehden historiassa mainituista yhtyeistä kirjoittamiseen. Seuraavien kuukausien aikana lehti kirjoitti uusista yhtyeistä, kuten My Chemical Romance, HIM, 30 Seconds To Mars, Mastodon ja Bullet for My Valentine rinnakkain vanhojen klassikoiden, kuten Metallican, Slayerin, Iron Maidenin, Nirvanan, System of a Downin ja Green Dayn kanssa. Kuten aikanaan Hanoi Rocksin, Kerrang! nosti suomalaisen HIM:in brittiläisten tietoisuuteen ja itsensä kanteen. Viimeisimmät lehden ansiosta kuuluisuuteen nousseet yhtyeet olivat sheffieldiläinen metalcore yhtye Bring Me the Horizon ja post-hardcoren Enter Shikari ja walesiläisen Lostprophets.

Levikkitilastojen mukaan (Audit Bureau of Circulations) 17. helmikuuta 2006, Kerrang! oli jälleen ohittanut kilpailijansa New Musical Expressin tullen näin suurimmaksi viikoittaiseksi musiikkilehdeksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa. 15. helmikuuta 2006 Kerrang! myi 12 000 lehteä enemmän viikossa kuin kilpailijansa.

EMAP aloitti Australian Kerrang!-lehden julkaisun 1990-luvun lopulla. Lehti julkaistiin kuukausittain toisin kuin brittiläinen kantalehtensä. Kun Australian Kerrang! ei pärjännyt kilpailussa paikallisten musiikkilehtien kanssa, se lopetettiin 2004.

Vuonna 2000 EMAP perusti koko Britannian kattavan digitaalisen radioaseman. 10. kesäkuuta 2004 Kerrang! 105.2 aloitti toimintansa paikallisradiona West Midlandsissa lontoolaisen ODD-mainostoimiston mainonnan tuella. Päivän aikana radioasema soittaa helpommin lähestyttäviä ja sulatettavia yhtyeitä Red Hot Chili Peppers, Oasis ja Kaiser Chiefs. Illan ja viikonloppujen ohjelmisto on varattu eri erikoisohjelmille, jotka käsittelevät useita eri rock-musiikin alagenrejä.

Vuonna 2001 EMAP perusti televisiokanavan Kerrang! TV. Kuten radioasemakin, televisiokanava suosii rockin valtavirtaa, mutta myös klassisempia rockyhtyeitä, kuten Aerosmithia, Guns N’ Rosesia ja Whitesnakea.