Kalle Suosalo

 

Suosalon vanhemmat olivat lampuoti Johan Johansson ja Lovisa Vilhelmina Johansdotter. Kiertokoulua käytyään hän työskenteli tiilitehtaan työmiehenä, muurarina ja kirvesmiehenä.^[2] Vuonna 1902 Suosalo oli perustamassa Messukylän työväenyhdistystä.^[3] Suosalo muutti myöhemmin Pietarsaareen, jossa hän piti leipomoa vuosina 1906–1915.^[2]

Suosalo toimi SDP:n Vaasan läänin pohjoisen vaalipiirin piirisihteerinä, piiritoimikunnan puheenjohtajana ja kiertävänä puhujana vuosina 1915–1918, jonka ohella hän oli myös puolueneuvoston jäsen.^[2] Pietarsaaren suomalaisen työväenyhdistyksen jäsenenä Suosalo puolusti kaupungin suomenkielisiä ja kiinnitti huomiota myös naisten asemaan.^[4] Suosalo oli ehdolla vuosien 1909, 1910 ja 1911 eduskuntavaaleissa, joissa hän jäi Oskari Tokoin varaedustajaksi. Suosalo valittiin kansanedustajaksi 1916, jolloin valittu eduskunta kokoontui vasta huhtikuussa 1917. Eduskunnan hajottamisen jälkeen lokakuussa 1917 pidetyissä vaaleissa Suosalo jäi jälleen varasijalle.^[2]

Katso myös: Pietarsaaren teloitukset

Sisällissodan aikana valkoiset vangitsivat Suosalon 15. helmikuuta, vaikkei hän kuulunut punakaartiin, eikä myöskään pasifistina kannattanut aseellista kapinaa. Suosalon pojanpojanpojan näyttelijä Martti Suosalon mukaan syynä oli lehtikirjoitus, jossa hän vaati inhimillistä kohtelua Pietarsaaressa vangituille venäläisille sotilaille.^[5]

Yöllä 2. maaliskuuta joukko humalaisia jääkäreitä piti pikaoikeudenkäynnin, jonka jälkeen Suosalo ja viisi muuta Pietarsaaren suomenkielisen työväenyhdistyksen jäsentä teloitettiin Strengbergin tupakkatehtaan seinää vasten. Heidän lisäkseen ammuttiin teloituksia vastustamaan asettunut valkoinen lakimies Johannes Jääskeläinen. Ruumiit raahattiin työväentalon rappusille, josta uhrien omaiset joutuivat noutamaan ne. Suosalon ruumiin hakivat hänen 11- ja 15-vuotiaat lapsensa Tyyne ja Martti.^[4][5]

Teloitetut työväenyhdistyksen jäsenet haudattiin joukkohautaan Pietarsaaren uudelle hautausmaalle. Piispa Björn Vikström siunasi vainajat lokakuussa 2018, jolloin seurakunta esitti myös anteeksipyynnön, ettei uhreja suostuttu siunaamaan jo vuonna 1918.^[6] Hautamuistomerkin lisäksi Suosalon nimi on Strengbergin tupakkatehtaan seinään teloitusten satavuotispäivänä kiinnitetyssä muistolaatassa.

Suosalo oli naimisissa Haapajärvellä syntyneen Liisa Haakin (s. 1866) kanssa vuodesta 1891. Heidän poikiaan olivat näyttelijä ja teatterinjohtaja Martti Suosalo sekä SKDL:n kansanedustajana vuosina 1962–1966 toiminut muurari Vilho Suosalo. Vuonna 1962 syntynyt näyttelijä Martti Suosalo on vuonna 1954 kuolleen Martti Suosalon pojanpoika.^[7]