Kalam

Kalam (arab. کلام‎ kalām 'puhe' < علم الكلام‎ ʿilm al-kalām) tarkoittaa islamilaista spekulatiivista teologiaa. Kalamia tutkiva teologi on mutakallimūn.^[1]

Sana esiintyy Koraanissa kolme kertaa viittaamassa Jumalan puheeseen. Tämä johti keskusteluun Jumalan puheen luonteesta ja siitä, oliko Koraani Jumalan puheena luotu vai ei. Näin kalam sai seuraavan merkityksensä, ja sillä alettiin tarkoittaa spekulatiivista skolastista teologiaa. IIm al-kalām tarkoitti sen jälkeen islamilaista teologiaa, joka erosi filosofiasta siten, että se keskittyi Jumalaan ja muodostui osaksi uskonoppineiden koulutusta. Vielä myöhemmin sillä alettiin ymmärtää myös väittelymetodia. Väittelyä harjoitettiin yleensä kuviteltua vastustajaa vastaan.^[2] Esikuva saatiin Aristoteleen dialektiikkaa koskevista teoksista, joita käännettiin arabiaksi, varsinkin teoksesta Topiikka.

Kalamin lähtökohtana on Jumalan ilmoitus, ja se käyttää loogista päättelyä ilmoituksen ymmärtämiseksi ja mahdollisten ristiriitojen selvittämiseksi. Kalamin vaikutus islamiin vastaa karkeasti keskiajan kristillisen skolastiikan merkitystä kristinuskolle.^[3]

Ensimmäisinä mutakallimeina pidetään 800-luvulla eläneen Hunain ibn Ishaqin palveluksessa toimineita oppineita Bagdadissa, jotka kokosivat ja käänsivät laajasti muiden kulttuurien kirjoituksia.