Kaarlo Castrénin hallitus
Kaarlo Castrénin hallitus oli Suomen tasavallan neljäs hallitus, joka työskenteli 17. huhtikuuta 1919 – 15. elokuuta 1919 eli vain 121 päivää. Se oli vähemmistöhallitus, joka syntyi maaliskuun 1919 eduskuntavaalien tuloksena. Maalaisliittolaisen salkuttoman ministerin, Mikko Luopajärven, tehtävänä hallituksessa oli hoitaa Itä-Karjalaan liittyviä asioita, koska suomalaisia sotilaita oli Aunuksen Karjalassa tukemassa alueen pyrkimyksiä irtautua Venäjästä.
| Kaarlo Castrénin hallitus | |
|---|---|
 Suomen tasavallan 4. valtioneuvosto | |
 Kaarlo Castrénin hallitus valtiomuodon vahvistamistilaisuudessa. | |
| Toimikausi alkoi | 17. huhtikuuta 1919 |
| Toimikausi päättyi | 15. elokuuta 1919 |
| Jäsenet | |
| Hallituksen johtaja | Kaarlo Castrén |
| Ministerien lukumäärä | 14 |
| Hallituspuolueet | |
| Historia | |
| Edellinen | Ingmanin I hallitus |
| Seuraava | Vennolan I hallitus |
Hallituksen muodostaminen ei ollut helppoa. Edistyspuolue asetti pääministeriehdokkaaksi kouluhallituksen pääjohtajan Mikael Soinisen, jonka kanssa Maalaisliitto oli valmis yhteistyöhön. Tämä ei kuitenkaan kelvannut valtionhoitaja Gustaf Mannerheimille, joka tiedusteli professori K. J. Ståhlbergin suostumusta tehtävään. Ståhlberg kuitenkin kieltäytyi yksityisiin ja yleisiin syihin vedoten, jolloin Mannerheim päätyi edellisen hallituksen valtiovarainministeriin, Edistyspuolueen oikeaan laitaan lukeutuneeseen Kaarlo Castréniin. Maalaisliiton puheenjohtaja Santeri Alkio suostui tulemaan hallitukseen varmistaakseen kieltolain läpimenon. Hallituksella oli eduskunnassa takanaan 90 kansanedustajan tuki, mutta se laski saavansa kannatusta myös sosialidemokraateilta. Ohjelmajulistuksessaan Castrénin hallitus korosti muun muassa tasavaltaisen hallitusmuodon laatimista.[1]
Jatkuvat välikohtaukset Suomen ja Venäjän rajaseudulla kiristivät maiden välejä. RKP:n Apulaisulkoministeri Leo Ehrnrooth lähetti Neuvosto-Venäjän ulkoministeri Georgi Tšitšerinille 7. kesäkuuta 1919 erittäin jyrkkäsanaisen nootin, jossa hän haukkui bolševikkeja "inhottavinta sortovaltaa edustaviksi sanansa syöjiksi". Ehrnrooth uhkasi, että "suomalaisten kärsivällisyys saattaa loppua" ja että Suomen hallitus "katsoo olevansa oikeutettu ryhtymään ilman edelläkäypää ilmoitusta tarpeellisiin toimenpiteisiin Venäjän neuvostohallituksen saattamiseksi järkiinsä".[2]
Castrénin hallitus antoi eduskunnalle tasavaltaisen hallitusmuotoesityksen. Eduskunta hyväksyi hallitusmuodon 12. kesäkuuta.[3]
Kokoonpano
muokkaaHallituksen puoluejakauma
muokkaa| Puolue | 17.4.1919 | 15.8.1919 |
|---|---|---|
| Edistyspuolue | 5 | 6 |
| Maalaisliitto | 4 | 4 |
| ammattiministeri | 3 | 2 |
| RKP | 3 | 2 |
Lähteet
muokkaa- Pääministeri Kaarlo Castrénin hallituksen ohjelma 22.4.1919 (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
muokkaa- ↑ Jorma Keränen (toim.): Suomen itsenäistymisen Kronikka, s. 169. Jyväskylä: Gummerus, 1992. ISBN 951-20-3800-5.
- ↑ Suomen itsenäistymisen Kronikka, s. 173.
- ↑ Tiihonen, Seppo: Vallan kumoukset Suomessa 1917-1919. Suomi ja vallan verkostot, s. 534. Otava, 2019. ISBN 978-951-1-33630-3
- ↑ K. Castrénin 1. hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 24.5.2010.