Käärmeenpurema
Käärmeen purema on vaurio, joka syntyy kun käärme puree uhria. Joka päivä 7400 ihmistä joutuu käärmeenpureman kohteeksi, ja vuosittain 81 000–138 000 kuolee seurauksiin.[1]
Käärmeenpureman tyypillisiä oireita ovat puremajäljet, punoitus, turvotus, kipu, arkuus, oksentaminen, hengitysvaikeudet, sydämentykytys, näköhäiriöt, metallin, mintun tai kumin maku suussa, ylenmääräinen syljeneritys tai hikoilu, raajojen puutuminen ja lihaskrampit.[2] Nopeasti ilmenevät vakavat oireet kertovat allergisesta reaktiosta.[3]
Tropiikin kehitysmaissa käärmeenpureman kohteiksi joutuvat maanviljelijät, metsästäjät ja kalastajat, jotka astuvat käärmeen päälle, ja käärme puree puolustautuessaan. Joissakin kylissä, esimerkiksi Aasian eteläosien maaseudulla, lattialla nukkuvia ihmisiä joutuu usein yöaikaan aktiivisten kraittien sukuun kuuluvien käärmeiden puremiksi. Teollisuusmaissa taas merkittävä osa käärmeenpuremista johtuu lemmikkikäärmeen väärästä käsittelystä.[4]
Käärmeen myrkky kehittyy rauhasissa sen silmien takana ja kulkee sieltä onttoihin myrkkyhampaisiin.[5] Käärmeen myrkky on monimutkainen sekoitus proteiineja ja peptideitä. Myrkyistä on eristetty 50-200 eri ainetta. Niillä on monia erilaisia farmakologisia ja myrkyllisiä vaikutuksia.[6] Myrkyt voidaan jakaa kahteen pääryhmään: hermomyrkyt vaurioittavat uhrin hermostoa, verimyrkyt leviävät verenkierron mukana ja aiheuttavat pieniä veritulppia ja verenvuotoa. Vaarallisimpia ovat käärmeet, joiden ontot myrkkyhampaat ovat suun etuosassa.[5] Ne voivat pumpata myrkkyä nopeasti uhrin lihakseen kuin lääkeruiskulla. Joillakin käärmeillä on suun takaosassa hampaita, joiden pinnassa olevaa uraa pitkin myrkky voi valua tippa kerrallaan.[7]
Puremakohtaa ei saa puristaa, leikata auki, imeä tai käsitellä tai edes kosketella millään muullakaan tavoin. Pureman uhria on syytä rauhoittaa, ja jos purema on kädessä tai jalassa, se kannattaa lastoittaa ja kantaa uhri lääkäriin. Raajan pitäminen koholla hidastaa turvotuksen kehittymistä. Kaikki puremat viedään lääkärin arvioitaviksi, pahaan paikkaan pureman saaneet tai riskiryhmiin kuuluvat jäävät sairaalaan tarkkailtaviksi.[3] Nimestään huolimatta hydrokortisonia sisältäviä kyypakkauksia ei enää suositella kyyn pureman hoitoon ihmiselle tai eläimelle.[8]
Vuonna 2019 maailman terveysjärjestö WHO otti tavoitteekseen vähentää käärmeenpuremaan kuolemisen puoleen.[1]
-
Kyyn pureman aiheuttama punoitus ja turvotus
-
Käärmeen purema sormessa on turvottanut koko käden.
-
Käärmeenpuremien vuotuinen määrä eri maissa.
-
Surukuku myrkkyhampaat esillä.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Abela-Ridder, Bernadette; Cooke, Emer; Malecela, Mwelecele Ntuli & Minghui, Ren: WHO's Snakebite Envenoming Strategy for prevention and control. Lancet, 2019, 7. vsk, nro 7. DOI: https://doi.org/10.1016/S2214-109X(19)30225-6+ Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.5.2020.
- ↑ Symptoms and First Aid U.S. National Institute for Occupational Safety and Health. Viitattu 3.5.2020.
- ↑ a b Osmo Saarelma: Kyyn purema Terveyskirjasto. Viitattu 3.5.2020.
- ↑ Hector H. Garcia, Herbert B. Tanowitz, Oscar H. Del Brutto: Neuroparasitology and Tropical Neurology, s. 351. Newsner, 2013. ISBN 9780444534996 Google books (viitattu 3.5.2020).
- ↑ a b The amazing science behind fatal snake bites BBC. 2015. Viitattu 3.5.2020.
- ↑ Multifunctional Toxins in Snake Venoms and Therapeutic Implications: From Pain to Hemorrhage and Necrosis Frontiers in Ecology and Evoution. 2019. Viitattu 3.5.2020.
- ↑ Allen Green: Fangs of deadly venomous snakes Australian Museum. Viitattu 3.5.2020.
- ↑ Maria Tojkander: Kesämökin lääkekaapin turhin lääke saattaa olla Kyypakkaus – Et kai luottanut sen tehoon? Tekniikan Maailma. Viitattu 3.5.2020.
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Käärmeenpurema Wikimedia Commonsissa