Joseph de Villèle

Joseph de Villèle (14. huhtikuuta 1773 Toulouse – 13. maaliskuuta 1854 Toulouse)^[1] oli ranskalainen kreivi ja poliitikko. Ultrarojalistinen Villèle toimi Ranskan pääministerinä vuosina 1821–1828, suuren osan restauraatioajasta.

Joseph de Villèle
Ranskan pääministeri
14. joulukuuta 1821–4. tammikuuta 1828
Monarkki	Ludvig XVIII Kaarle X
Edeltäjä	Armand Emmanuel du Plessis de Richelieu
Seuraaja	Jean-Baptiste de Martignac
Henkilötiedot
Syntynyt	14. huhtikuuta 1773 Toulouse, Ranska
Kuollut	13. maaliskuuta 1854 (80 vuotta) Toulouse, Ranska
Tiedot
Puolue	Ultrarojalistit
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Villèle palveli alkujaan Ranskan laivastossa, muun muassa Länsi- ja Itä-Intiassa, ja keräsi tänä aikana huomattavan omaisuuden. Hän palasi Ranskaan vuonna 1807 ja kohosi seuraavana vuonna pienen kotipaikkakuntansa pormestariksi. Vuonna 1815 hänestä tuli Toulousen pormestari. Villèle oli kuulunut vuodesta 1813 Les Chevaliers de la Foi (”Uskon ritarit”) -nimiseen rojalistiseen salaseuraan ja vuosina 1815–1816 hän oli edustajainkamarin jäsenenä. Hän toimi salkuttomana ministerinä 1820–1821. De Richelieun hallituksen kaaduttua syksyllä 1821 Villèle kohosi ensin valtiovarainministeriksi ja sitten hallituksen tosiasialliseksi johtajaksi. Muodollisesti hänestä tuli pääministeri seuraavana vuonna, jolloin hän sai myös kreivin arvon.^[1]

Villèle järjesti opposition tukahduttamiseksi vuonna 1822 tiukan sensuurin ja vuonna 1825 hänen hallituksensa maksoi uuden kuninkaan Kaarle X:n toiveesta suuret korvaukset vallankumouksen aikana maaomaisuutensa menettäneille emigranteille. Korvaukset rahoitettiin laskemalla valtion velkakirjoille maksettavaa korkoa. Kaikkiaan Villèlen pääministerikausi merkitsi konservatiivisten ja katolisten voimien vahvistumista yhteiskunnassa. Hänen politiikkansa muodostuikin kiistellyksi ja kansakuntaa jakavaksi. Oikeisto menetti enemmistönsä edustajainkamarinvaaleissa vuonna 1827 ja Villèle erosi pääministerin tehtävistä seuraavan vuoden tammikuussa. Kaarle X nimitti hänen tilalleen maltillisemman Jean-Baptiste Martignacin. Villèle ei tämän jälkeen enää osallistunut politiikkaan.^[1]