Ivo Andrić
Ivo Andrić (9. lokakuuta 1892 – 13. maaliskuuta 1975) oli jugoslavialainen, serbokroaatiksi kirjoittanut kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1961. Hänen tuotantonsa muodostuu romaaneista, novelleista, lyriikasta ja esseistä.
| Ivo Andrić | |
|---|---|
 Andrić vuonna 1961 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. lokakuuta 1892 Dolac, Trávnik, Bosnia, Itävalta-Unkari |
| Kuollut | 13. maaliskuuta 1975 (82 vuotta) Belgrad, Jugoslavia |
| Kansalaisuus | Jugoslavia |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | serbokroaatti [1] |
 Nimikirjoitus |
|
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Andrić syntyi Trávnikin kylässä nykyisessä Bosnia ja Hertsegovinassa. Hänen isänsä kuoli pojan ollessa kolmevuotias, ja poika muutti äitinsä kanssa Višegradiin. Hän kävi koulunsa Višegradissa ja Sarajevossa, ja aloitti yliopisto-opinnot Zagrebissa mutta siirtyi Wieniin. Andrić liittyi nuorbosnialaisten liikkeeseen, jossa harrastettiin itsenäisyyspyrkimysten ohella kirjallisuutta. Kun liikkeen jäsen Gavrilo Princip ampui Sarajevon laukaukset, Andrić pidätettiin salaliittoon osallisena ja vapautettiin vasta 1917.[2]
Andrić on ehkä paras esimerkki jugoslavialaisesta identiteetistä, ja hän oli serbokroatian kielen puolestapuhuja. Hän syntyi ja kasvoi Bosniassa, aloitti kirjoittamisensa kroatiaksi, mutta Serbien, Kroaattien ja Sloveenien kuningaskunnan perustamisen jälkeen vaihtoi kirjoituskielensä ekaaviseksi murteeksi, jota pidetään leimallisesti serbikielenä. Jugoslavian hajoamisen jälkeen sen seuraajamaiden kirjallisuuspiirejä on ravistellut kysymys siitä kenelle Andrić ”kuuluu”.lähde?
Andrićin kyynisiä sitaatteja lainataan monin paikoin ajatelmakirjoissa ja blogien mottoina. ”Jumala varjele meitä maineelta, kuuluisien henkilöiden vierailulta ja suurtapahtumilta” (kirjasta Konsulit).lähde?
Andrić toimi 1920- ja 1930-luvuilla diplomaattitehtävissä. Toisen maailmansodan alkaessa hän työskenteli lähettiläänä Berliinissä. Jugoslavian saksalaismiehityksen aikana hän puutteessa ja syrjään vetäytyneenä kirjoitti kolmiosaisen bosnialaistrilogian, jonka pääteos on Drina-joen silta.[3] 1950-luvulla hänen tuotantonsa alkoi tulla tunnetuksi kautta Euroopanlähde?.
Suomennetut teokset
muokkaa- Drina-joen silta: Višegradin kronikka, suomentaneet Aira Sinervo ja Elvi Sinervo, Tammi 1960, KK nro 31, alkuteos: Na Drini ćuprija ISBN 951-31-0492-3
- Neiti, suom. Aarno Peromies, Tammi 1961, KK nro 39, alkuteos: Gospođića
- Konsulit, suom. Elvi Sinervo, Tammi 1962, KK nro 44, alkuteos: Travnička hronika ISBN 951-30-3634-0
- Novellit
- Visiirin norsu: pienoisromaani, antologiassa Nobel-kirjailijat: maailmankirjallisuuden mestarit. 4. Helsinki: Otava: Valitut palat 1977 ISBN 951-1-04343-9
- Tyrmässä, suom. Aarno Peromies. teoksissa:
- 27 Nobel-kertojaa, toim. Jarl Hellemann, Helsinki: Tammi 1987 ISBN 951-30-6393-3
- 21 nobel-kirjailijaa. Jarl Helleman (toim.) Helsinki: Tammi 1962
Lähteet
muokkaa- ↑ (en) The Nobel Prize in Literature 1961 (viitattu ). Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Petri Liukkonen: Ivo Andrić Authors' Calendar. Viitattu 27.5.2013.
- ↑ Horst Frenz (toim.): Nobel Lectures, Literature 1901-1967. Elsevier Publishing Company, 1967. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ivo Andrić Wikimedia Commonsissa
- Ivo Andrić -sivu (englanniksi)