Ikea

 

Yhtiön perusti Ingvar Kamprad 17-vuotiaana vuonna 1943. Nimi on yhdistelmä Ingvarin nimikirjaimista sekä hänen syntytalostaan ja -kylästään: Ingvar Kamprad Elmtaryd Agunnaryd. Alun perin se myi kyniä, lompakoita, valokuvakehyksiä, kelloja ja nylonsukkia sekä melkein mitä tahansa, mitä Kamprad kykeni myymään tavallista halvemmalla hinnalla.

Alun perin Kamprad myi huonekalujaan kotoaan ja postimyynnillä mutta avasi lopulta vuonna 1958 läheiseen Älmhultin kylään myymälän.^[3] Ensimmäiset huonekalut ilmestyivät valikoimiin vuonna 1948, ja vuonna 1955 Ikea alkoi suunnitella omia huonekalujaan. Puolasta alkoi 1960-luvulla muodostua yksi Ikea-tuotteiden tärkeimmistä tuottajamaista. Vuonna 1965 avattiin ensimmäinen tavaratalo Tukholmassa ja vuonna 1963 ensimmäinen myymälä ulkomailla, Oslossa Norjassa.^[4] Vuonna 1985 avattiin ensimmäinen tavaratalo Yhdysvalloissa, Philadelphiassa. Vuonna 1997 avattiin yhtiön verkkosivusto^[5], ja vuodesta 2000 lähtien tuotteita sai ostaa yhtiön nettikaupasta.^[6]

2000-luvulla yritys on panostanut voimakkaasti esimerkiksi Venäjän markkinoihin, jossa myynti onkin kasvanut voimakkaasti. Myös tammikuussa 2015 Ikea kertoi vahvistavansa sekä myymäläverkkoaan että tuotantoaan Venäjällä maan Ukrainaan kohdistamista sotatoimista seuranneista talouspakotteista huolimatta.^[7][8] Kalustetuotannon ohella esimerkiksi suuri osa yhtiön myymästä keramiikasta (astioista) on valmistettu Venäjän Tverin alueen Konakovossa, josta tuotteita viedään myös muiden maiden markkinoille.^[9]

 

 

 

 

Mallistossa on 9 500 tuotetta, ja eri myymälöissä valitaan siitä osa. Perusmallisto on kaikkialla sama. Tuotekuvastoa painettiin vuonna 2013 208 miljoonaa kappaletta 59 eri versiona 30 kielelle. Tavarantoimittajia on 1 018 kpl 53 maasta.^[10] Ikean huonekalut ovat tiiviisti pakattuja ja itsekoottavia helpon kuljetuksen ja vähäisen varastotilan tarpeen vuoksi.

Vuonna 2011 myynnistä 79 % oli Euroopassa, 14 % Pohjois-Amerikassa sekä 7 % Venäjällä, Aasiassa ja Australiassa. Hankinnoista 63 % tapahtui Euroopasta, 33 % Aasiasta ja 4 % Pohjois-Amerikasta.^[10]

Ingvar Kamprad perusti Ikean suomalaisen tytäryhtiön vuonna 1967. Tavarataloa varten yhtiö osti samana vuonna kaksi tonttia Espoon Bembölesta Turunväylän varrelta. Silloinen Espoon kauppalanvaltuusto puolsi rakennusluvan myöntämistä tuohon aikaan vielä kaavoittamattomalle alueelle, mutta sisäministeriö esti rakentamisen alueen keskeneräisten liikennejärjestelyjen ja Espoonjokilaakson maisema-arvojen vuoksi. Lähes 30 vuotta kestäneen väännön jälkeen rakennuslupa lopulta myönnettiin, mutta ehdollisena: tavaratalon ulkovärin piti suunnitellun sinikeltaisen asemesta olla vaalea.^[11]

Ikean ensimmäinen Suomen-myymälä avattiin Espooseen 4. syyskuuta 1996. Juuri ennen avajaisia Turunväylä ruuhkautui pahoin, ja poliisi joutui ohjaamaan autoja Ikean ohi. Myymälässä vieraili avajaispäivän aikana noin 20 000 henkilöä. Ilta-Sanomien tekemän vertailun mukaan Ikean hinnat olivat Suomessa keskimäärin parisataa markkaa kalliimmat kuin Ruotsissa. Silloinen Ikea Oy:n toimitusjohtaja Camilla Lindroos korosti hintatason sijaan ostoksilla käymisen elämyksellisyyttä. Ingvar Kamprad itse kävi Suomessa useaan otteeseen.^[11]

Ikean liikevaihto Suomessa vuonna 2013 oli 311,5 miljoonaa euroa ja tulos noin 10 miljoonaa euroa. Työntekijöitä oli 1 406.^[12] Vuonna 2020 Ikean liikevaihto elokuun lopussa päättyneellä tilikaudella oli runsaat 377 miljoonaa euroa, ja yhtiön tulos ennen veroja oli 19,2 miljoonaa euroa voitollinen.^[11]

Suomessa Ikea-tavarataloja on tällä hetkellä viisi: Espoon Karvasmäessä (avattu 1996), Vantaan Kuninkaalassa (2003), Raision Kuninkojalla (2008), Tampereen Lahdesjärvellä (2010) ja Kuopion Matkuksessa (2012).^[13] Lisäksi IKEA-suunnittelupisteitä on kolme: Jyväskylässä, Oulussa ja Helsingissä.^[14]

Yhtiö on kaavaillut tavaratalon rakentamista Lappeenrantaan, mutta on siirtänyt lopullisen päätöksen tekoa useaan kertaan^[15].

Jyväskylässä vuonna 2015 avattu Ikea oli Suomen ensimmäinen lähipistemyymälä, joka toimi nettikaupan ja myymälässä tehtyjen tilausten noutopisteenä ja pienimuotoisena huonekalunäyttelynä. Liikkeessä oli myös myytävänä rajattu valikoima sisustustuotteita ja palveluita, kuten keittiöiden suunnittelupalvelu. Jyväskylän tavaratalo oli vain noin kymmenesosa normaalin Ikea-tavaratalon koosta.^[16] Nykyisin Ikean Jyväskylän toimipiste ei ole enää toiminnassa. Jyväskylän Sokokseen avattiin tämän jälkeen keittiösuunnittelustudio. ^[17]

Helsingin Pasilaan ^[18], Seinäjoelle ^[19] ja Vaasan Risön alueelle^[20] on suunnitteilla Ikean tavaratalo.

Lisäksi Ruotsissa Haaparannalla, aivan Ruotsin ja Suomen rajan läheisyydessä sijaitsee vuonna 2006 avattu Ikea, joka käyttää nimeä IKEA HaparandaTornio. Haaparannan tavaratalo toimii kuitenkin Ruotsin Ikean alaisuudessa.

Kesäkuussa 2016 avattiin Etelä-Ruotsissa sijaitsevassa Älmhultin kaupungissa 7 000 neliömetrin kokoinen Ikea-museo samalla paikalla, jossa sen ensimmäinen myymälä avattiin 1950-luvulla.^[21] Myymälä toimi paikalla aina vuoteen 2012 saakka.^[22]

IKEA Family on tavarataloketjun maailmanlaajuinen kanta-asiakasohjelma. Se on myös samalla matkalaukkuja, kylpyhuonetuotteita ja kirjoja sisältävä tuotemallisto. IKEA Family Live on neljästi vuodessa ilmestyvä sisustuslehti.

Ikea omistaa 416 tuulivoimalaa ja 750 000 aurinkopaneelia, joilla se tuotti 73 prosenttia käyttämästään energiasta vuonna 2017.^[23]

Johan Stenebo julkaisi vuonna 2009 entisestä työnantajastaan kirjan Totuus Ikeasta.^lähde? Hän arvostelee muun muassa sitä, että Kamprad on nostanut seuraajikseen omat poikansa. Stenebo kuvailee Kampradia ja hänen poikiaan "ahdasmielisiksi ja kovaotteisiksi".^lähde? Johan Stenebon mukaan "yhdelläkään pojista ei ole visioita eikä johtamistaitoja, minkä vuoksi heidän valintansa johtoon on virhe".^lähde? Stenebo piti kirjassa Ikeaa yhtenä maailman suljetuimmista yrityksistä.

Ruotsalainen Uppdrag Granskning -ohjelma ja toimittaja Magnus Svenungsson paljastivat mutkikkaat omistusjärjestelyt Ikean ympärillä tammikuussa 2011. Ohjelmassa väitettiin Kampradin perustaneen vuonna 1989 salaisen säätiön, emoyhtiö Inter-Ikean yhteydessä toimivan Interogon. Inter-Ikea ja Interogon toimivat Liechtensteinissa, jolla väitettiin saavutettavan noin 11 miljoonan euron verohyöty. Kampradin avustaja Johan Stenebo kiisti ohjelman väitteet.^[24]

Ruotsalainen metsiensuojelujärjestö Skydda Skogen ilmoitti huhtikuussa 2012 aloittaneensa kampanjan Ikean ja sen oman puunhankintayhtiön Swedwoodin painostamiseksi. Järjestön mukaan Ikea on tuhonnut järjestelmällisesti ikimetsää Venäjän Karjalassa, ja järjestö on ryhtynyt keräämään allekirjoittajia vetoomukselleen, jossa vaaditaan Ikean ja Swedwoodin johtoja muuttamaan toimintatapojaan.^[25] Vuoden 2014 alkupuolella Swedwood Karelia menetti FSC-sertifikaattinsa Karjalassa.^[26] Pian tämän jälkeen Ikean Kostamuksen tehtaan ilmoitettiin siirtyvän Tihvinään.^[27]

Ikean mukaan on nimetty kognitiivinen vinouma Ikea-efekti, jonka mukaan kuluttaja antaa suhteettoman paljon painoarvoa tuotteelle, jonka rakentamiseen hän on itse osallistunut.

• Stenebo, Johan: Totuus Ikeasta. ((Sanningen om Ikea, 2009.) Suomentanut Anna Maija Luomi) Helsinki: Minerva, 2010. ISBN 978-952-492-368-2
• Torekull, Bertil: Ikea-tarina. Helsinki: Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4863-0
• Goodman, P.S. and P. Finn: 12.6. A Corrupt Timber Trade. Artikkeli sivuilla 381-390 teoksessa R.W. Mansbach & E.J. Rhodes:Global Politics in a Changing World: A Reader. Cengage Learning, 2008. ISBN 0618974512, 978061897451 (Osa artikkelista luettavissa Google Booksissa.)

• Sohvia samuraille (Soffa för en samuraj, 2007)

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ikea.

• Inter IKEA Group FY19 year in review Ikea. Viitattu 16.9.2020. (englanniksi)
• IKEA Highlights 2019 Ikea. Viitattu 16.9.2020. (englanniksi)
• Ikean kotisivut (suomeksi)
• Ikea sivut (ruotsiksi)