Hugo Schmeisser

Hugo Schmeisser (24. syyskuuta 1884 – 12. syyskuuta 1953) oli saksalainen asesuunnittelija, joka tunnetaan konepistoolin ja rynnäkkökiväärin kehittäjänä.

Hän työskenteli isänsä Louis Schmeisserin kanssa Bergmannin asetehtaalla ja kehitteli ensimmäisen konepistoolin prototyypin 1916. Ase, joka otettiin käyttöön 1918, sai nimen Bergmann MP18/I tehtaan omistajan Theodor Bergmannin mukaan.

Vuonna 1921 Schmeisser palkattiin Haenelin tehtaalle pääjohtajaksi, jossa hän kehitteli MP18/I:tä sodasta saatujen kokemusten pohjalta. Tärkein muutos oli siirtyminen Parabellum-pistoolin 32-patruunaisesta rumpulippaasta 20 tai 32 patruunan tankolippaaseen. Bergmanin myöhempiä MP28-versioita käytettiin ympäri maailmaa. Englannissa valmistettiin 1940-luvun alussa muutaman tuhannen kappaleen erä MP28:n kopiota Lanchester-nimellä. Aseet olivat laivaston käytössä 1960-luvun alkuun asti.

Suomessa asetta käytettiin muun muassa Suojeluskunnan aseistukseen 7,65 × 21 mm Parabellum -kaliiperisena, sekä myöhemmin talvi- ja jatkosodassa tyyppinimikkeellä 900 KP SCHMEISSER. Sitä myös valmistettiin pieni erä Leonard Lindelöfin konetehtaassa.

Laadukas MP38 tunnettiin varsinkin Saksan ulkopuolella Schmeisser-konepistoolina. Tämän aseen suunnittelemiseen ei kuitenkaan Hugo Schmeisser osallistunut, ei myöskään MP38:n massatuotantomallin MP-40:n suunnitteluun.

Schmeisser kehitteli ja valmisti veljensä kanssa MP-40:sta uuden mallin, MP41-nimellä tunnetun puisella tukilla varustetun konepistoolin, joka on suorassa sukujatkumossa MP18, MP28 ja MP-40:n kanssa.

Toisen maailmansodan kallistuessa loppupuolelle Schmeisser kehitteli ensimmäisen rynnäkkökiväärin, Sturmgewehr 44:n. Schmeisser antautui yhdysvaltalaisille joukoille, mutta hänet luovutettiin vangiksi Neuvostoliittoon. Schmeisser osallistui maailman ehkä tunnetuimman rynnäkkökiväärin, AK-47:n suunnittelemiseen. Aseen väitetty kehittäjä Mihail Kalašnikov kuitenkin on itsepintaisesti kieltänyt saaneensa vaikutteita ulkomaisesta aseteknologiasta.

Schmeisser vapautui sotavankeudesta ja palasi Saksaan 9. kesäkuuta 1952, mutta kuoli vuotta myöhemmin keuhkokuumeeseen.