Heinrich Schliemann

Schliemann syntyi Mecklenburg-Schwerinissä suurperheeseen 1822. Hänen isänsä oli pappi. Heinrich oli vain 9-vuotias, kun hänen äitinsä kuoli 1831. Myöhemmin hän mainitsi että hänen kiinnostuksensa historiaan oli hänen isänsä ansiota. Isä tutustutti hänet Iliaaseen ja Odysseiaan ja antoi hänelle kopion Ludwig Jerresin teoksesta Die Weltgeschichte für Kinder (”Maailmanhistoria lapsille”) jouluna 1829.

Schliemann kuuli nuorena kerrottavan Troijan piirityksestä ja päätteli, että sellaisella kertomuksella täytyy olla vankka todellisuuspohja. Köyhyyden vuoksi hänen täytyi 14-vuotiaana vuonna 1836 keskeyttää koulunkäyntinsä ja mennä työhön kauppa-apulaiseksi. Hän meni Hampurissa Dorothea-laivaan messipojaksi vuonna 1841, mutta alus joutui pian haaksirikkoon. Schliemann siirtyi kauppa-apulaiseksi Amsterdamiin, jossa hän sai 1844 työpaikan B.H Scröder&Co -nimisestä ulkomaankauppayhtiöstä.

Vuonna 1846 Schliemann siirtyi Pietarin hollantilaisen kauppahuoneen asiamieheksi. Vähäisen vapaa-aikansa hän käytti vieraiden kielten opiskeluun. Pietarissa hän perusti myöhemmin oman tuontiliikkeen. Hänen liikemiestaitonsa osoittautuivat myös erinomaisiksi, ja Krimin sota toi vauhtia kaupankäyntiin.^[2]

Mahdollisesti Schliemannin kiinnostus arkeologiaan oli lopullisesti herännyt matkalla Santorinille Ferdinand Fouguén retkikunnassa 1862. Toisaalta häntä saattoi myös innostaa brittiläinen arkeologi Frank Calvert, jonka hän oli tavannut ensimmäisellä vierailullaan Hissarlikille 1868. Kun Frank Calvert oli yli 20 vuotta suorittanut kaivauksia Turkin Anatoliassa, hän oli vakuuttunut, että 800-luvulla eaa. oli Troijan muinaiskaupunki sijainnut siellä. Tämä oli vastoin ajan yleistä käsitystä, että Homeroksen tarinat eivät pohjaudu todellisuuteen. Kreikassa ei uskottu olleen pronssikautista kulttuuria. Schliemann sen sijaan tulkitsi tekstit kirjaimellisesti tosiksi.^[2]

Vuonna 1868 Schliemann matkusti Homeroksen runoissa kuvatulle Ithakan saarelle ja aloitti siellä arkeologiset kaivaukset ilman arkeologian menetelmien tuntemusta. Kaivauksissa paljastui muurin osia ja tuhkaa sisältäviä ruukkuja. Niiden perusteella hän julkaisi teoksen Ithaka, der Peloponneos und Troja, jossa hän mainitsi Anatoliassa sijaitsevan Troijan ja teki samoista teeseistä tutkielman antiikin kreikaksi Rostockin yliopistoon. Löytö ja tutkielma sysäsivät Schliemannin hurmokselliseen "aarrejahtiin" muinaiskaupunkien löytämiseksi.^[2]

Ne harvat tutkijat, jotka Calvertin tavoin uskoivat Troijan olleen olemassa, olettivat sen paikaksi Pinarbasin vuorta Anatoliassa. Schliemann epäili Homeroksen kuvauksen perusteella kaupungin olleen viereisellä Hissarlikin kukkulalla. Hän alkoi suorittaa kaivauksia Hissarlikissa (jo ennen virallisten lupien saamista) syksyllä 1871. Schliemannin apulaisena työskenteli noin 120 kreikkalaista ja turkkilaista miestä. Jo ensimmäisenä kaivauspäivänä ryhmä löysi muurin jäänteitä ja pian löytyi toinen, vanhempi muuri. Myöhemmin Schliemann sai kaivausluvan, jonka mukaan löydetyt arvoesineet kuuluvat Turkille.^[2]

Parin vuoden kaivausten tuloksena Schliemann löysi Hissarlikista yhdeksän päällekkäistä kaupunkia, joista alin oli kivikaudelta, nuorin bysanttilaiselta ajalta. Schliemann löysi Homeroksen Troijan ylemmistä maakerroksista mykeneläisen ajan maljakoita. Lisäksi löydettiin osia Ilionin kuninkaanlinnasta, jossa oli ympärysmuurit ja vankat tornit. Vuonna 1873 esille saatiin vahva linnanmuuri ja runsaasti hopea-, kulta- ja kuparikoruja, muun muassa noin 9000 korvarengasta, joita alettiin nimittää Priamoksen kulta-aarteeksi.^[2]

Priamoksen aarteeksi nimittämänsä Troijan kultaesineet Schliemann lahjoitti Berliinin esihistorialliselle museolle. Schliemann siis salakuljetti ne pois Turkista. Nykyään ne ovat esillä Puškinin museossa Moskovassa. ^[2]

Muinaiskaupunki Troija II, jota Schliemann piti Homeroksen aikaisena, on myöhemmissä tutkimuksissa osoittautunut tuhat vuotta vanhemmaksi. Ylempi kerros Troija VII oli Schiemannin etsimältä ajalta. Uusia kaupunkeja on vuosisatojen ajan rakennettu toistensa päälle, ja vanhimmat olivat tietysti alimpina. Nykyään Schliemannin nopeaa kaivaustyötä pidetään hätäilynä, joka tuhosi paljon arvokasta aineistoa. Schliemann myönsi tämän itsekin vanhoilla päivillään.^[2]

Kolme vuotta Troijan löytymisen jälkeen vuonna 1876 Schliemann suoritti kaivauksia myös Kreikassa. Hän perusti tietonsa runoilija Pausaniaan teksteihin, ja pystyi niiden avulla paljastamaan Mykenen, Orkhomenoksen ja Tirynsin jäännökset. Ne sisälsivät Mykenen muinaisen linnoituksen kuninkaallisine hautoineen ja kultaesineineen, joiden joukossa oli Agamemnonin kuolinnaamioksi nimetty kultanaamio.^[2]

Vuonna 1890 Schliemann päätti lähteä uudelleen Troijaan. Matkalla hän sairastui aivokalvontulehdukseen ja kuoli myöhemmin hotellihuoneessa Napolissa 26. joulukuuta 1890. Hänen haudalleen Ateenan ensimmäiselle hautausmaalle pystytettiin temppelimäinen muistorakennus ja sen otsikkoon piirrettiin kreikaksi sanat: "Schliemannille - sankarille". Hautajaisissa arkeologi Wilhelm Dörpfeld lausui: "Lepää rauhassa, olet tehnyt tarpeeksi."

Schliemann rakennutti perheensä kodiksi Ateenan keskustaan Ilíou Mélathron (Ιλίου Μέλαθρον, ”Ilionin palatsi”) -nimisen kartanon, jonka nimi viittaa Troijaan. Se valmistui vuosina 1878–1879. Nykyisin rakennuksessa toimii Numismaattinen museo.^[3]

• Arthur Evans

• Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 2, s. 195–201.

• La Chirac et le Japan an Temps present Paris:Librairie centrate 1867.
• Ithaka, der Peloponnesus und Trojan 1868