Veitsenheitto

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Veitsenheitto on laji, jossa veistä käytetään kohteeseen osumiseen. Veitsenheittoa kuuluu useaan kamppailulajiin, muun muassa hapkidoon. Veitsenheitto on kuitenkin enemmän urheilu-, taide- ja viihdelaji kuin varsinainen taistelutaito.

Heittoveitset ovat tyypillisesti yksiosaista metallia, joissa kädensijaa ei ole erikseen muotoiltu, eikä väistintäkään ole. Tyypillisesti heittoveitsissä on tikarimainen, kahdelta sivulta teroitettu terä. Yleensä heittoveitsen painopiste on terän ja kädensijan kohtauspaikassa. Joissain heittoveitsissä on terä molemmissa päissä. Kuitenkin periaatteessa mitä tahansa veistä, tikaria tai puukkoa voidaan käyttää veitsenheiton välineenä.

Veitsenheittoa esiintyy tyypillisesti sirkuksissa, joissa tavallisin ohjelmanumero on asettaa avustaja puisen alustan eteen. Veitsenheittäjä demonstroi taitoaan heittämällä veitsiä mahdollisimman lähelle avustajaa, tätä kuitenkin naarmuttamatta. Ohjelmanumeroa voi olla myös vaikeutettu siten, että avustaja on kiinnitetty pyöreään taustalevyyn haara-asentoon ja taustalevy pyörii siten, että avustaja on koko ajan liikkeessä ja on välillä pää alaspäinkin (engl. wheel of death), tai esimerkiksi silmät sidottuna heittämistä.

Sirkuksessa veitsenheitto voi olla myös illuusio: taustasta nousee veitsiä, ja heittäjä ainoastaan näyttelee heittämistä kätkien veitsen. Tällöin kyse on enemmän silmänkääntötempusta kuin varsinaisesta veitsenheitosta.

Veitsenheitto vaatii mm. koko kehon hallintaa, etäisyydenarvioimiskykyä sekä heittotarkkuutta. Veistä voidaan heittää karkeasti jaoteltuna joko rotaatio-tekniikalla tai no spin -tekniikalla.

Rotaatio-tekniikalla veistä heitetään kahvasta tai terästä kiinni pitäen niin, että veitsi pyörii ilmassa joko puoli kierrosta, yhden kierroksen, puolitoista kierrosta, kaksi kierrosta, kaksi ja puoli kierrosta ja niin edelleen. Rotaatio-tekniikka vakioetäisyyksiltä on suhteellisen helppo taito oppia. Kansainvälisissä kilpailuissa vakioetöisyydet tarkkuusheitossa ovat kolmesta seitsemään metriin. Haastavuus ei piile pelkästään maalitauluun tarkasti osumisessa vaan myös siinä, että veitsen saa osumaan kohteeseensa terä edellä. Jos ei heitetä vakioetäisyyksiltä, veitsenheitto vaatii erityisen paljon harjoittelua.

No spin -tekniikassa veistä heitetään aina kahvaotteella. Tekniikassa veitsen lentoon vaikutetaan ennen irtipäästämistä niin, ettei veitsi pääse pyörimään ilmalentonsa aikana. Yleisin monista tavoista heittää tällä tavoin on työntää tai liu’uttaa veistä etusormella heiton irtipäästämisvaiheessa. Näin estetään veitsen pyörimisliike. Melkeinpä mitä tahansa esinettä, jossa on terävä kärki, voidaan heittää no spin -tekniikalla. Veitsiä (esim. ammusveitset tai gyro-tikat) jotka eivät vaadi heittäjältä taitoa estää veitsen pyörimisliike ilmassa, eivät ole kilpailuissa sallittuja. No spin -tekniikan hallitseminen on haastavampaa kuin rotaatio-tekniikan. Sirkuksissa käytetään poikkeuksetta rotaatio-tekniikkaa. Sillä on helpompi heittää tarkasti ja turvallisesti.

Kansainvälisissä kilpailuissa eri puolilla maailmaa rotaatio- ja no spin -tekniikat ovat tarkkuusheitossa eri lajeina edustettuina. Tarkkuusheiton lisäksi muita tyypillisiä kilpalajeja ovat pituus- ja pikaheitto sekä siluetti, jossa veistä heitetään sirkusheittämistä mukaillen maalitauluun merkityn siluetin ulkopuolella oleviin 10 cm -kokoisiin pisteisiin. Lisäksi tyypillinen kilpailunumero on duel-laji. Siinä kaksi heittäjää kilpailevat vierekkäin siitä kumpi osuu maalitauluun mahdollisimman nopeasti merkkisignaalin nähtyään.