Havanna

Kaupungin espanjankielisen nimen La Habana alkuperä on epäselvä. Kaupunki saattoi saada nimensä Kristoffer Kolumbukselta, joka mainitsi ensimmäisen matkansa jälkeen kirjoittamassaan kirjeessä alueen nimeltä Avan. Toisen teorian mukaan kaupunki nimettiin paikallisen tainointiaanipäällikkö Habaguanexin mukaan. Kolmannen teorian mukaan nimi tulee tainojen sanasta sabana, josta sana savanni tulee. Joidenkin mukaan sanan alkuperä on anglosaksisessa sanassa haven, 'satama'.^[4]

Espanjalainen konkistadori Diego Velázquez de Cuéllar perusti Havannan vuonna 1515 nimellä San Cristóbal de la Habana, tosin Kuuban etelärannikolle. Sijainti oli kuitenkin läheisten soiden ja moskiittojen vuoksi huono, joten kaupunki siirrettiin nykyiselle paikalleen pohjoisrannikolle vuonna 1519. Uuden paikan teki edulliseksi sen hyvin suojattu syvä luonnonsatama. Havanna laajeni ja tuli merkittäväksi, ja vuonna 1553 espanjalaiset tekivät siitä käytännössä Kuuban pääkaupungin siirtämällä kuvernöörin istuimen sinne.^[5]

Havanna kärsi 1500-luvulla englantilaisten, ranskalaisten ja hollantilaisten merirosvojen ryöstöretkistä.^[5] Bukaneerit polttivat kaupungin vuonna 1538, ja se ryöstettiin 1553 ja 1555.^[6]

Espanjalaiset laivat alkoivat 1600-luvulla pysähtyä kaupungissa kulkiessaan kultalastissa Uudesta maailmasta Espanjaan. Sen seurauksena ulkovallat hyökkäilivät kaupunkiin ja saartoivat sen sataman moneen kertaan. Havannan kaupunginmuurit valmistuivat 1700-luvun alkuun mennessä. Vuonna 1762 britit valloittivat kaupungin ja pitivät sitä hallussaan kuusi kuukautta seitsenvuotisen sodan päättymiseen asti, jolloin Espanja sai sen takaisin.^[5]

Englantilaismiehitys oli piristänyt Havannan kauppayhteyksiä Atlantin yli, ja kaupungista tuli tärkeä sokeri- ja orjasatama. 1700-luvun lopulla kaupunkiin alkoi muuttaa paljon väkeä muualtakin kuin Espanjasta. Kun orjuus lakkautettiin Kuubassa 1800-luvun lopulla, Havannaan alkoi muuttaa paljon mustaa väestöä.^[5]

Yhdysvallat perusti kaupunkiin 1800-luvulla pienen mutta merkittävän kauppayhteisön. Kuuba itsenäistyi 1898, ja maan läheisten Yhdysvaltain-suhteiden seurauksena Havannaan tuli paljon amerikkalaista liiketoimintaa ja turismia, ja kaupunki alkoi muistuttaa yhdysvaltalaista kaupunkia.^[5]

Fidel Castro otti Kuubassa vallan vuonna 1959. Hän aloitti yhteistyön Neuvostoliiton kanssa, minkä seurauksena Havannaankin tuli neuvostoliittolaisia aluksia, autoja ja tavaraa. Vanhakaupunki rapistui aluksi, kun Castro keskittyi sisämaan kehittämiseen, mutta 1980-luvulla vanhojakin kortteleita ryhdyttiin kunnostamaan, kun vanhakaupunki lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon. Havannan talous kärsi pahoin Neuvostoliiton hajoamisesta 1991.^[5]

Vaikka vanhaakaupunkia kunnostettiinkin 1980-luvulla, muu Havanna on nykyisin huomattavan ränsistynyt. Rakennuksia sortuu usein, ja kadut ovat täynnä kuoppia. Kaupunki on myös paikoin ylikansoitettu. Vanhojen talojen lisäksi entisajoista muistuttavat yhä käytössä olevat vanhat yhdysvaltalaiset autot.^[7]

Risteilyt Floridan ja Havannan välillä aloitettiin 50 vuoden tauon jälkeen vuonna 2016.^[8]

 

Havanna sijaitsee Kuuban luoteisrannikolla Floridansalmen rannalla. Kaupunki sijaitsee enimmäkseen Havannanlahden länsi- ja eteläpuolella. Lahdelle johtaa kapea väylä. Muutama kilometri lahdesta länteen kaupungin läpi virtaa etelästä pohjoiseen Almendaresjoki.^[5]

Havanna sijaitsee matalilla kukkuloilla, joista yksi merkittävimpiä on 60 metrin korkuinen kalkkikiviharjanne. Eräällä lännessä sijaitsevalla kukkulalla sijaitsevat Havannan yliopisto ja prinssinlinna.^[5]

Nykyajan Havanna voidaan jakaa kolmeen osaan, jotka ovat vanhakaupunki La Habana Vieja, 1900-luvulla rakennettu Vedado, sekä uudemmat esikaupunkialueet.^[5]

 

Havannan vanha siirtomaatyylinen keskusta, La Habana Vieja, on kaupungin vanhin osa. Se rajoittui aikoinaan kaupunginmuuriin, jota ei enää ole olemassa.^[9] Vanhallekaupungille ominaisia ovat kapeat kadut ja niiden yli ulottuvat parvekkeet sekä lukuisat vanhat rakennukset. Se on kaupungin perinteinen kaupan, teollisuuden ja viihteen keskus, ja siellä on myös asuintaloja. Vanhakaupunki on noin kahdeksan neliökilometriä laaja, ja se rajoittuu idässä satamaan.^[5] Vanhankaupungin kaupunkikuva on säilynyt alkuperäisenä. Se koostuu viidestä keskeisestä aukiosta – Plaza de Armas, Plaza Vieja, Plaza de San Francisco, Plaza del Cristo ja Plaza de la Catedral – ja niitä reunustavista barokkia ja uusklassismia edustavista rakennuksista. Vanhassakaupungissa ja lahden toisella puolella on myös useita vanhoja espanjalaisaikaisia linnoituksia. Vanhakaupunki on Unescon maailmanperintöluettelon kohde.^[9]

 

Vanhastakaupungista pohjoiseen ja länteen on 1900-luvulla rakennettu Vedado, jossa on myös paljon kauppoja ja yöelämää. Vedadon leveiden puistokatujen varsilla on paljon hienoja asuintaloja, korkeita kerrostaloja, hotelleja sekä toimistorakennuksia. Vedadon ja vanhankaupungin välissä on Keski-Havanna, joka luetaan joskus Vedadon osaksi. Havannan länsiosissa on vauraampaa ja uudempaa esikaupunkialuetta.^[5]

Havannan asukkaista suurin osa on espanjalaistaustaisia. Kaupungissa on myös suuret mustien ja värillisten vähemmistöt, joiden esivanhemmat olivat orjia. Intiaanien jälkeläisiä ei juurikaan ole, sillä intiaanit suurimmaksi osaksi hävisivät Kuubasta siirtomaa-aikana. Havanna oli Castron aikoihin asti etnisesti jakautunut: valkoiset muodostivat parhaiten toimeen tulevien luokan, ja mustat ja värilliset köyhimmän luokan, jolla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia kouluttautumiseen ja asemansa parantamiseen. Castro avasi koulutuksen ja työelämän myös vähemmistöille sekä kielsi rotusyrjinnän asuntojen tarjonnassa. Mustia ja värillisiä onkin nykyisin aiempaa paljon enemmän paikallishallinnon ylemmissä asemissa, vaikka heitä elääkin yhä paljon köyhyydessä.^[5]

Havannalaisista vain puolet kertoo olevansa uskonnollisia. Roomalaiskatoliset ovat suurin uskonnollinen ryhmä. Protestantteja on jonkin verran ja juutalaisia muutama sata.^[5] Kaupungissa on paljon synkretististen afrokuubalaisten uskontojen kuten santerian harjoittajia.^[10]

Havannasta on lähtenyt Castron aikana arviolta yli puoli miljoonaa pakolaista Yhdysvaltoihin, etenkin Floridaan, sekä muualle latinalaiseen Amerikkaan. Pakolaisaalto aiheutti kaupunkiin pulan korkeakoulutetuista ammattitaitoisista ihmisistä, jota paikattiin koulutusta lisäämällä.^[5]

Ilmasto on Havannassa, kuten lähes koko Kuubassa, ympärivuotisesti trooppinen. Lämpötiloja tasaa sijainti pasaatituulien vyöhykkeellä. Tammikuun ja helmikuun keskilämpötila on 22 °C ja elokuun 28 °C. Lokakuussa sataa eniten ja keväällä vähiten. Aika ajoin kaupunkiin osuu pyörremyrskyjä, vaikka se ei ole niille yhtä altis kuin muu Kuuba.^[5]

Kuuban kauppa ja vientiteollisuus keskittyvät Havannaan, jossa on yksi Karibian parhaista luonnonsatamista. Havannasta viedään sokeria, tupakkaa ja hedelmiä ja sinne tuodaan pääasiassa elintarvikkeita, puuvillaa sekä koneita ja teknisiä laitteita. Kaupungin teollisuuteen kuuluvat laivanrakennus, rommitislaamot, sokerijalostamot, ja kuuluisia havannalaissikareita valmistavat tehtaat.^[6]

Havanna on Kuuban liikenteen solmukohta. José Martín kansainvälinen lentoasema sijaitsee 13 kilometriä Havannan keskustasta. Kaupungin sisällä tärkein liikennemuoto on bussiliikenne.^[5] Rautatiet omistaa ja niillä liikennöi UFC-yhtiö (Union For Railways of Cuba). Bussiyhteyksiä hoitaa kaksi yhtiötä, Omnibus Metropolitans (OM) ja Metrobus-yhtiöt.

Havannaan suunniteltiin metroa 1980-luvulla, mutta hanke keskeytettiin kun Neuvostoliitto hajosi.^[11]

Havannan kaupungin rajat ovat yhteneväiset Havannan provinssin (Ciudad de la Habana) kanssa, ja Havanna toimii samanaikaisesti kaupunkina ja provinssina.^[5]

Havanna on jaettu 15 kuntaan:^[12]

1. Playa
2. Plaza de la Revolución
3. Centro Habana
4. La Habana Vieja
5. Regla
6. La Habana del Este
7. Guanabacoa
8. San Miguel del Padrón
9. 10 de Octubre
10. Cerro
11. Mariano
12. La Lisa
13. Boyeros
14. Arroyo Naranjo
15. Cotorro

Havannaa johtaa kaupunkineuvosto ja pormestari, joka on johtava viranhaltija. Havanna on Kuuban hallinnon keskuspaikka, ja kaupunki on budjetin ja yleisen poliittisen suunnan suhteen kansallisesta hallinnosta riippuvainen. Kuuban kommunistinen puolue, armeija ja Vallankumouksen puolustuksen komiteat (CDR) ovatkin kaupungissa määräävässä asemassa. CDR suojelee vallankumousta niin sisäisiltä kuin ulkoisiltakin uhilta sekä hoitaa rutiinitehtäviä kaupunginosissa. Kaupungin vastuulla olevia palveluja ovat esimerkiksi puhtaanapito ja palontorjunta.^[5]

Havannan kunnallisia palveluita kuten vesihuoltoa, sähköä ja viemäreitä hoitaa joukko kansallistettuja yhtiöitä. Sähkö saadaan öljykäyttöisistä generaattoreista. Paloasemia on tiheässä ja palontorjuntakalusto on nykyaikaista.^[5]

Havannassa sijaitsee Kuuban terveydenhoitojärjestelmän hallinto. Kaupungin terveydenhoito on korkealaatuista ja kansainvälisesti arvostettua.^[5]

Kaikki havannalaislapset käyvät koulua, vaikka koulujen taso vaihteleekin. Korkeakoulutus on vapaaehtoista mutta maksutonta. Havannan yliopisto sijaitsee Vedadossa. Se perustettiin 1728, ja sitä pidettiin aikoinaan koko läntisen pallonpuoliskon johtavana korkeakouluna. Yliopisto menetti autonomiansa 1959 ja joutui valtion hallintaan. Samalla lakkautettiin kaupungin toinen yliopisto, Marianaon katolinen yliopisto.^[5]

 

Havannan merkittäviä rakennuksia:

• Gran Teatro de La Habana, teatteri
• päärautatieasema La Habana Central
• Havannan yliopisto
• Havannan katedraali 1700-luvulta
• El Capitolio, senaatin ja edustajainhuoneen kokoontumispaikka
• Museo de la Revolución, vallankumouksen museo entisessä presidentin palatsissa
• La Cabaña, linnoitus Havannanlahden itälaidalla
• Castillo San Salvador de la Punta, 1500-luvulta peräisin oleva pieni linnoitus sataman läntisen sisääntuloväylän varrella
• Cristo de La Habana, Kristus-patsas Havannanlahden rannalla

Havanna on Kuuban kulttuurinen keskus. Kaupungissa on esimerkiksi museoita, balettia, taide- ja musiikkifestivaaleja sekä teknologisia näyttelyitä. Havannan kaupunginmuseo vanhassakaupungissa esittelee siirtomaa-aikaisia ja yhdysvaltalaisvaikutuksen ajan esineitä sekä kaupungin historiallisia malleja. Muita museoita ovat kansallinen taidemuseo Keski-Havannassa ja koristetaiteiden museo Vedadossa. Kansalliskirjastossa on Kuuban laajimmat kirjakokoelmat. Maan suurimmat sanomalehdet julkaistaan Havannassa.^[5]

Havanna oli ennen kommunistiaikaa Karibian yöelämän ja populaarikulttuurin keskus. Nykyisin tunnetuin aktiivinen yökerho on legendaarinen Tropicana. Heinäkuu on kaupungissa karnevaalien aikaa.^[5]

Havannan parhaat ravintolat ovat vanhassakaupungissa. Suosituin ravintola on Bodeguita del Medio, joka väittää keksineensä daiquirin.^[5] Paikan väitetään usein olleen kirjailija Ernest Hemingwayn kantapaikka, mutta todellisuudessa Hemingway vietti aikaansa enimmäkseen El Floriditassa.^[13]

Tavalliset havannalaiset käyttävät ruoanlaitossa paljon riisiä, mustia papuja ja banaania. Monet ovat riippuvaisia hallituksen annostelemasta ruoasta.^[5]

Baseball, jalkapallo ja koripallo ovat Havannassa suosittuja urheilulajeja. Otteluita pääsee seuraamaan hyvin edullisesti tai jopa ilmaiseksi, ja improvisoidut katupelit ovat yleisiä. Havannassa on useita kansallisia huippujoukkueita ja monta suurta stadionia. Baseball-joukkueita on kaikkiaan toistakymmentä.^[14][5]

Havanna on isännöinyt 1991 Pan-Amerikan kisat ja vuoden 1992 Yleisurheilun maailmancupin.^[15][16] Se on hakenut kesäolympialaisten isännyyttä, mutta ei ole saanut kisoja.^[17]

•   Barcelona, Espanja
•   Madrid, Espanja
•   Peking, Kiina
•   Coahuila, Meksiko
•   Oaxaca, Meksiko
•   Tijuana, Meksiko
•   Cuzco, Peru
•   Esfahān, Iran
•   Teheran, Iran
•   Glasgow, Skotlanti
•   Istanbul, Turkki
•   Mobile, Alabama, Yhdysvallat
•   Rotterdam, Alankomaat
•   São Paulo, Brasilia
•   Caracas, Venezuela
•   Moskova, Venäjä
•   Constanța, Romania
•   Bogotá, Kolumbia
•   Cartagena, Kolumbia

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Havanna Wikimedia Commonsissa

•   Matkaopas aiheesta Havanna Wikimatkoissa