Hannu Mikkola

Ennen uraa rallikuljettajana Mikkola oli kartanlukija. Nuorena insinööriopiskelijana hän toimi kartanlukijana muun muassa Kim Snellmanille suurajoissa sekä Pauli Toivoselle Helsinki-rallissa.

Mikkola oli ajanut autoa 10 vuotiaasta ja 21-vuotiaana hän lainasi perheen Volvo 444:ää, jolla hän osallistui Kuopion ralliin. Mikkola sijoittui seitsemänneksi ja voitti luokkansa. Seuraavana vuonna hän ajoi Simca 1500:lla muutamia kilpailuja. Vuonna 1965 Leo Jouhki hankki hänelle Volvo 544:n ja rahaa sillä ajamiseen. Mikkola sijoittui autolla neljänneksi ensimmäisellä yrittämällä ja sai pian rahoitusta Volvon maahantuojalta. Vuonna 1967 hän voitti kaksi kilpailua.^[7]

Mikkolan nimi oli vahvasti kiinni 1960-luvun puolivälissä Volvoon. Volvolla hän ajoikin SM-hopeaa vuonna 1966, vaikka hänen ajokistaan Volvo Amazonista tuli Suurajoissa selvää jälkeä. Mikkolan ura Volvolla palkittiin jo seuraavana vuonna, kun hän ajoi Suurajoissa kolmanneksi ja samalla itsensä rallimaailman kuuluisuuteen.

Mikkolan ensimmäinen kosketus tehdasautoihin tapahtui 1967, kun hän osallistui Lancialla Monte Carlo -ralliin. Seuraavana vuonna Mikkola ajoi uransa ensimmäisen rallin Suomen mestaruuden Volvolla, Datsunilla ja Ford Escortilla. Escortilla Mikkola ajoi myös uransa ensimmäisen suurajovoiton. Mikkola jatkoi voittoputkeaan vuosina 1969 ja 1970. Vuonna 1971 hän ajoi koko uransa pahimman ulosajon. Mikkola voitti urallaan muun muassa yli 25 000 kilometriä pitkän Lontoo-Meksiko-maratonrallin, joka oli maailman pisin ralli. Vuonna 1972 hän voitti ensimmäisenä eurooppalaisena kuljettajana Safari-rallin.^[8][7]

Kun Rallin MM-sarja käynnistyi, Mikkola osallistui siihen heti. Hän ajoi uransa ensimmäisen voiton MM-sarjassa 1974 Jyväskylän suurajoissa, ja toisen 1975 Marokon rallissa. Marokossa kartanlukijana toimi sittemmin Peugeot Talbot Sport -tallin tallipäällikkönä ja myöhemmin Ferrarin F1-tiimin tallipäällikkönä ja toimitusjohtajana toiminut ranskalainen Jean Todt. Samana vuonna Mikkola ajoi Suurajojen voittoon 1600-kuutioisella Toyotalla; autolla, jolla kukaan ei ollut aikaisemmin pystynyt voittamaan.

Vuonna 1979 kilpailtiin ensimmäistä kertaa kuljettajien maailmanmestaruudesta. Mikkola oli kauden avauskisan Monte Carlon nopein, mutta hän sai viiden minuutin aikasakon, koska poliisi ilmoitti hänen tehneen ohituksen keltaisen viivan vaikutusalueella. Tämä pudotti Mikkolan voittopaikalta viidenneksi, ja voittoon ajoi ranskalainen Bernard Darniche. Kyseisenä vuonna mestaruuden vienyt Ruotsin Björn Waldegård nousi kisan kolmanneksi, Mikkola hävisi historian ensimmäisen kuljettajien rallin maailmanmestaruuden yhdellä pisteellä hänelle.

Fordilla ajaneen Mikkolan pitkä ura tallissa oli päättymässä, joten hän solmi kahden vuoden sopimuksen saksalaisen Audin kanssa alkaen 1981. Mikkola teki historiaa Audi Quattrolla ajamalla Audille ensimmäisen WRC-voiton^[7] ja ensimmäisenä ei-ruotsalaisena Ruotsin rallin voittoon.^[9]

 

Kaudella 1982 epäluotettavuus oli ongelmana, mutta voittoja tuli silti Suomen rallista ja RAC-rallista.^[7]

Kaudella 1983 Mikkola sai tilaisuutensa tavoitella maailmanmestaruutta. Hän voitti neljä kilpailua ja voitti mestaruuden.^[7] Kauden puolessa välissä tuli teknisistä ongelmista johtuvia keskeytyksiä ja mestaruus näytti epävarmalta. Jyväskylän Suurajoissa Mikkola onnistui lukuisista vaikeuksista huolimatta nousemaan viimeisellä erikoiskokeella kärkeen ja kilpailun voittajaksi. Se jäi samalla Mikkolan viimeiseksi voitoksi Jyväskylässä. Mikkolan maailmanmestaruus varmistui hyvissä ajoin ennen kauden päättävää RAC-rallia.

Voittaessaan mestaruuden Mikkola oli vanhin mestaruuden voittaneista rallin MM-sarjan historiassa 41 vuoden ikäisenä.^[10]

Voitettuaan maailmanmestaruuden, ajoi Mikkola enää valikoituja MM-ralleja sekä Britannian avointa mestaruussarjaa. Hän saavutti MM-hopeaa vuonna 1984 sekä voiton Safari-rallissa vuonna 1987, mikä jäi Mikkolan uran viimeiseksi voitoksi. Mikkola auttoi Tommi Mäkisen Mazda Rally Team Europe -talliin vuodeksi 1991.

Mikkolan aktiiviura päättyi vuonna 1993 Jyväskylän Suurajoissa, kun hän oli 51-vuotias.^[8]

Vuoden 1983 maailmanmestaruuskamppailusta on tehty elokuva, Race for Glory: Audi vs Lancia (2024), jossa Mikkolaa esittää italialainen Gianmaria Martini.^[11][12]

• Maailman pisimmän rallin Lontoo-Mexico-maratonrallin voittaja (1970)
• Ensimmäinen ei-afrikkalainen Safari-rallin voittaja (1972) ^[8]
• Ensimmäinen ei-ruotsalainen Ruotsin rallin voittaja (1981)
• Ralliautoilun maailmanmestari (1983)
• Seitsenkertainen Jyväskylän Suurajot-yleiskilpailun voittaja ^[4]

• Yksi MM-kulta (1983)
• Kolme MM-hopeaa (1979, 1980, 1984)
• Kaksi MM-pronssia (1981, 1982)

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hannu Mikkola Wikimedia Commonsissa

• YLE Elävä arkisto: Hannu Mikkola Jyväskylän tähtenä 1969^{[vanhentunut linkki]}
• Rallilegenda Hannu Mikkola on kuollut Yle Urheilu
• eWRC-sivustolla (englanniksi)

Rallin kuljettajien maailmanmestarit

1970-luku: 1977:   S. Munari 1978:   M. Alén 1979:   B. Waldegård

1980-luku: 1980:   W. Röhrl 1981:   A. Vatanen 1982:   W. Röhrl 1983:   H. Mikkola 1984:   S. Blomqvist 1985:   T. Salonen 1986:   J. Kankkunen 1987:   J. Kankkunen 1988:   M. Biasion 1989:   M. Biasion

1990-luku: 1990:   C. Sainz 1991:   J. Kankkunen 1992:   C. Sainz 1993:   J. Kankkunen 1994:   D. Auriol 1995:   C. McRae 1996:   T. Mäkinen 1997:   T. Mäkinen 1998:   T. Mäkinen 1999:   T. Mäkinen

2000-luku: 2000:   M. Grönholm 2001:   R. Burns 2002:   M. Grönholm 2003:   P. Solberg 2004:   S. Loeb 2005:   S. Loeb 2006:   S. Loeb 2007:   S. Loeb 2008:   S. Loeb 2009:   S. Loeb

2010-luku: 2010:   S. Loeb 2011:   S. Loeb 2012:   S. Loeb 2013:   S. Ogier 2014:   S. Ogier 2015:   S. Ogier 2016:   S. Ogier 2017:   S. Ogier 2018:   S. Ogier 2019:   O. Tänak

2020-luku: 2020:   S. Ogier 2021:   S. Ogier 2022:   K. Rovanperä 2023:   K. Rovanperä 2024:   Th. Neuville