Fernando Santos

Santos aloitti pelaajauransa SL Benfican organisaatiossa jo juniorina. Aikuisuransa hän teki kuitenkin kahdessa pienemmässä portugalilaisseurassa, CS Marítimossa ja GD Estoril-Praiassa. Pelaajauransa ohella hän opiskeli Lissabonin teknillisessä instituutissa (ISEL). Hän suoritti bacharelaton tutkinnon ja valmistui insinööriksi erikoisalanaan telekommunikaatio. Hän lopetti pelaajauransa 1984.

Valmennusuransa Santos aloitti 1987 Estoril Praissa, jossa oli pelannut valtaosan urastaan. Hänen johdollaan seura kipusi aina takaisin pääsarjatasolle saakka kauden 1990–1991 päätteeksi. Santos jatkoi seuran peräsimessä myös liigassa, ja parhaimmillaan joukkue ylsi kymmenenneksi. Seura putosi kauden 1993–1994 päätteeksi, ja Santos jätti tehtävänsä.

Estoril-pestinsä jälkeen Santosista tuli CF Estrela de Amadoran päävalmentaja 1994. Hän valmensi liigan keskikastiin kuulunutta seuraa neljä kautta ja saavutti viimeisellä kaudellaan 1997–1998 seuran kanssa seitsemännen sijan, mikä on seuran historian paras saavutus. Tämän kauden jälkeen hän astui suurseura FC Porton palvelukseen ja johdatti seuran historialliseen viidenteen perättäiseen liigamestaruuteen debyyttikaudellaan. Kaudella 1999–2000 Santosin luotsaama Porto hävisi liigamestaruuden Sportingille, mutta voitti cupin ja eteni Mestarien liigassa puolivälieriin saakka.

Santos jätti Porton kauden 2000–2001 jälkeen ja siirtyi kreikkalaisen AEK Ateenan valmentajaksi. Ensimmäisellä kaudellaan AEK:ssa Santos pääsi juhlimaan Kreikan cupin mestaruutta, mutta liigassa ykkössija karkasi Olympiakosille. Kauden jälkeen Santos sai potkut tehtävistään. Hän valmensi tämän jälkeen lyhyesti Panahinaikosia, kunnes palasi kotimaahansa Sportingin peräsimeen.

Kauden 2003–2004 jälkeen Santos palasi AEK:n päävalmentajaksi. Hän valmensi seuraa kahden kauden ajan onnistumatta voittamaan mestaruutta. Hän erosi tehtävistään keväällä 2006 ja siirtyi SL Benficaan.^[2] Kaudella 2006–2007 Santosin luotsaama Benfica oli mukana jännittävässä mestaruuskamppailussa, jossa se jäi lopulta kolmanneksi häviten mestari-Portolle vain kahdella pisteellä. Kesällä joukkue menetti tähtipelaajansa ja kapteeninsa Simão Sabrosan Atlético Madridiin. Santos sai potkut tehtävistään elokuussa 2007 vain kahden pelatun kierroksen jälkeen.^[3]

Syyskuussa 2007 Santos palasi jälleen Kreikkaan, tällä kertaa PAOKin päävalmentajaksi.^[4] Hänen johdollaan seura sijoittui komeasti toiseksi kaudella 2008–2009 ja kolmanneksi 2009–2010. Kauden 2009–2010 päätteeksi Santos luotsasi PAOKin pudotuspelien voittajaksi ja seura ansaitsi paikan Mestarien liigan kolmannelle kierrokselle. Kauden jälkeen valmennustehtäviin väsynyt Santos jätti seuran.^[5] Kuitenkin jo kesäkuussa uutisoitiin, että Santos olisi ykkösehdokas Kreikan maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi Otto Rehhagelin erottua.^[6] Heinäkuun alussa hän allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Kreikan liiton kanssa.^[7]

Santosin johdolla Kreikka jatkoi menestyksekkäästi EM2012-karsinnoissa ja voitti karsintalohkonsa häviämättä yhtään ottelua. Lopputurnauksessa Kreikka voitti viimeisessä lohkovaiheen ottelussa Venäjän ja eteni pudotuspeleihin. Puolivälierässä Saksa oli kuitenkin parempi maalein 4–2. ^[8] MM2014-karsinnoissa Kreikka voitti jatkokarsinnassa Romanian ja eteni historiallisesti toista kertaa perättäin lopputurnaukseen. Helmikuun lopussa Santos ilmoitti jättävänsä maajoukkueen MM-kisojen jälkeen.^[9] MM-kisoissa Kreikka taisteli tiensä alkulohkosta pudotuspeleihin ensimmäistä kertaa maan jalkapallohistoriasta. Turnaus päättyi neljännesvälierätappioon Costa Ricalle. Santos tulistui ottelussa erotuomareille ja sai kisojen jälkeen kahdeksan ottelun toimitsijakiellon. ^[10]

Syyskuun lopulla 2014 Santosista tuli Portugalin maajoukkueen päävalmentaja. ^[11] Santosin johdolla Portugali hävisi vain yhden EM2016-karsintaottelun ja eteni lohkovoittajana EM-lopputurnaukseen. Lopputurnauksessa Portugali oli vaikeuksissa alkulohkossaan, jossa se pelasi kolme tasapeliä Islantia, Itävaltaa ja Unkaria vastaan. Joukkue selvisi pudotuspeleihin lohkokolmosena maalieronsa turvin. Pudotuspeleissä tiiviisti ja organisoidusti puolustanut Portugali oli vaikeuksissa maalinteon kanssa. Se kuitenkin pudotti jatkosta jatkoaikavoitolla 1–0 Kroatian ja rangaistuspotkukilpailussa Puolan. Välierissä Portugali voitti Walesin 2–0, mikä jäi joukkueen ainoaksi voitoksi turnauksessa varsinaisella peliajalla.^[12] Loppuottelussa Portugali haastoi isäntämaa Ranskan tiiviillä puolustuspelaamisella. Joukkue joutui pelaamaan lähes koko finaalin ilman loukkaantunutta kapteeniaan Cristiano Ronaldoa, mutta Santosin pelisysteemin avulla Portugali saikin lopulta tuloksia aikaan. Vaihdosta kentälle tulleen Éderin jatko-ottelumaali toi Portugalin historian ensimmäisen Euroopan mestaruuden.^[13] Santos kommentoi loppuottelun jälkeen, että hänelle kauneusarvot olivat toissijaisia. Tavoitteena oli voittaa, ja valita taktiikka, jolla se on mahdollista.^[14] Heinäkuussa 2016 Portugalin jalkapalloliitto teki Santosin kanssa vuoteen 2020 ulottuvan jatkosopimuksen.^[15]

Euroopan mestaruuden jälkeen Santos johdatti Portugalin neljännesvälieriin niin MM-lopputurnauksessa 2018 kuin EM-lopputurnauksessa 2020, joka koronapandemian vuoksi pelattiin vasta kesällä 2021.^[16] Kansojen liigassa Santos johdatti Portugalin historian ensimmäisellä kaudella 2018/19, kun joukkue kukisti finaaliturnauksen loppuottelussa Alankomaat 1–0.^[17] Santosin viimeiseksi jääneessä arvoturnauksessa MM-lopputurnauksessa 2022 Portugali eteni puolivälieriin, joissa se hävisi Marokolle 1–0.^[18] Santos jätti tehtävänsä tappion jälkeen joulukuussa 2022.^[19]

Tammikuussa 2023 Santosista tuli Puolan maajoukkueen päävalmentaja.^[20] Santosin pesti Puolassa jäi lyhyeksi, sillä hän sai potkut syyskuussa 2023 joukkueen hävittyä kolme viidestä EM-karsintaottelustaan.^[21]

• Portugalin mestaruus: 1999
• Portugalin cup (2): 2000, 2001
• Portugalin supercup (2): 1999, 2000
• Kreikan cup: 2002
• Euroopan mestaruus: 2016
• Kansojen liiga: 2019
• EM-puolivälierät: 2012
• EM-neljännesvälierät: 2020
• MM-puolivälierät: 2022
• MM-neljännesvälierät: 2014, 2018