[go: up one dir, main page]
More Web Proxy on the site http://driver.im/

Esko Ollila

suomalainen pankinjohtaja ja poliitikko
Tämä artikkeli käsittelee poliitikkoa ja pankinjohtajaa. Yritysjohtaja Esko Ollilasta on eri artikkeli.

 

Esko Ollila
Suomen valtiovarainministeri
Sorsan IV hallitus
1.2.1986–30.4.1987
Edeltäjä Ahti Pekkala
Seuraaja Erkki Liikanen
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
Sorsan III hallitus
19.2.1982–6.5.1983
Edeltäjä Pirkko Työläjärvi
Seuraaja Seppo Lindblom
Henkilötiedot
Syntynyt14. heinäkuuta 1940
Rovaniemi
Kuollut1. joulukuuta 2018 (78 vuotta)
Porvoo
Tiedot
Puolue Keskustapuolue

Esko Juhani Ollila (14. heinäkuuta 1940 Rovaniemi1. joulukuuta 2018 Porvoo[1]) oli suomalainen pankinjohtaja ja Keskustapuolueen ministeri. Koulutukseltaan hän oli varatuomari.[2][3]

Ollila valmistui oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1965 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1967. Hän toimi Lapin tuomiokunnan notaarina vuosina 1965–1966, Rovaniemen asutuspiirin lakimiehenä vuosina 1966–1967 ja Rovaniemen Säästöpankin toimitusjohtajana vuosina 1971–1975. Vuosina 1967–1971 hänellä oli oma asianajotoimisto Rovaniemellä.[4] Ollila toimi kauppa- ja teollisuusministerinä Sorsan III hallituksessa 1982–1983 ja valtiovarainministerinä Sorsan IV hallituksessa 1986–1987.[3]

Ollila oli Kehitysaluerahaston toimitusjohtaja 1975–1979, Säästöpankkien Keskus-Osakepankin johtokunnan jäsen 1979–1983 ja Suomen Pankin johtokunnan jäsen vuosina 1983[5]–2000. Lisäksi hän oli Enso-Gutzeitin hallintoneuvoston puheenjohtaja sekä Tervakoski Oy:n ja Rantasipi Oy:n hallintoneuvostojen jäsen. Sotilasarvoltaan hän oli reservin yliluutnantti.[4]

Ollila oli Viron itsenäisyyspyrkimysten pitkäaikainen taustavaikuttaja ja tulevan presidentin Lennart Meren ystävä.[6]

Lähteet

muokkaa
  1. Entinen ministeri Esko Ollila kuollut. Iltalehti 3.12.2018.
  2. 63. Sorsa IV Valtioneuvosto. Viitattu 22.7.2012.[vanhentunut linkki]
  3. a b Esko Ollila Suomen ministerit. Valtioneuvosto. Viitattu 22.7.2012.
  4. a b Suomen lakimiehet 1988, s. 753. Helsinki: Suomen Lakimiesliitto, 1988. ISBN 951-640-395-6.
  5. Facta 2001, osa 12, p. 287. WSOY 1985.
  6. Esko Ollila Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 4.5.2018. (viroksi) (suomeksi)

Aiheesta muualla

muokkaa