Empiirinen koulukunta

Empiirinen koulukunta (m.kreik. Ἐμπειρικοί, Empeirikoi) oli lääketieteellinen koulukunta antiikin Kreikassa ja Roomassa. Koulukunnan perustajina pidetään Serapion Aleksandrialaista ja Filinos Koslaista kolmannella vuosisadalla jaa.

Koulukunnan jäseniä kutsuttiin empiirikoiksi siksi, että he katsoivat perustavansa toimintansa ainoastaan havaintoihin eli ilmeisiin tosiseikkoihin, ja pyrkivät jättämään teoretisoinnin esimerkiksi sairauksien syitä koskien. Näin ollen he olivat vastakohta toiselle antiikin lääketieteen koulukunnalle, dogmaattiselle koulukunnalle. Kolmas koulukunnista, metodinen koulukunta, sijoittui näkemyksissään näiden kahden puoliväliin.^[1]

Empiirisen koulukunnan tunnettuja jäseniä ovat muun muassa kreikkalaiset Apollonios Kitionlainen, Glaukias, Herakleides, Bakkhios, Zeuksis, Menodotos, Theodas, Herodotos ja Aiskhrion, sekä gallialainen Marcellus Empiricus. Sekstos Empeirikos oli empiristi lisänimeltään, mutta antaa itse ymmärtää kannattavansa enemmän metodisen koulukunnan näkemyksiä: hän oli filosofiselta koulukunnaltaan pyrrhonisti, ja katsoi, etteivät empiirisen koulukunnan näkemykset ole yhteensopivia pyrrhonistisen skeptisismin kanssa, koska koulukunta esittää positiivisia väitteitä ei-ilmeisten asioiden tavoittamattomuudesta^[2][3].