Eisagoge

Porfyrios oli uusplatonilainen filosofi, joka kirjoitti 200-luvun jaa. jälkimmäisellä puoliskolla ja 300-luvun taitteessa.^[1] Teoksensa Eisagoge hän kirjoitti Sisiliassa noin vuosina 268–270 ollessaan siellä toipumassa hermoromahduksesta. Hän omisti teoksensa Khrysaoriokselle.^[2]

 

Teoksen alkuperäisestä nimestä ei ole tietoa. Eräissä käsikirjoituksissa sen nimenä esiintyy ”Viisi ääntä” (Αἱ πέντε φωναι, Hai pente fōnai) tai ”Viidestä äänestä” (Περὶ πέντε φωνῶν, Peri pente fōnōn). Sudassa nimenä on ”Suvuista ja lajeista ja eroista ja ominaispiirteistä ja aksidensseista” (Περὶ γένους καὶ εἴδους καὶ διαφορᾶς καὶ ἰδίου καὶ συμβϵβηκότος, Peri genūs kai eidūs kai diaforas kai idiū kai symbebēkotos).^[2]

Porfyrioksen Eisagogen ensimmäisen latinankielisen käännöksen teki Marius Victorinus. Myöhemmin teoksen käänsi latinaksi Boëthius, joka myös kommentoi sitä yksityiskohtaisesti teoksessaan In Isagogen Porphyrii commenta. Keskiajalla teos oli Boëthiuksen välittämässä muodossa tärkein lähde Aristoteleen ajatteluun ja aristoteeliseen logiikkaan, ja sitä käytettiin logiikan käsi- ja oppikirjana. Sitä käytettiin sekä Länsi-Euroopassa, Bysantissa että arabimaailmassa. Siitä johdettiin niin kutsuttu Porfyrioksen puu. Abu 'Uthman ad-Dimashqi käänsi teoksen arabiaksi noin vuonna 900. Se käännettiin jo varhain myös syyriaksi ja armeniaksi.^[1][2]

Porfyrioksen teoksesta on säilynyt lukuisia käsikirjoituksia useilla eri kielillä. Kreikankielisiä käsikirjoituksia tunnetaan 25. Ne kaikki perustuvat yhteen käsikirjoitukseen, joka kirjoitettiin Boëthiuksen tekemän käännöksen jälkeen.^[2]

Porfyrios kuvaa teoksessa viisi perustavanlaatuista filosofista prinsiippiä, ns. predikaabelia (praedicabilia, ”mitä voidaan predikoida?”, ”mitä sanotaan jostakin?”):

1. Suku (kreik. γένος, genos, lat. genus) – luokka joka käsittää useita rinnastettuja luokkia, lajeja; esimerkiksi eläin.
2. Laji (kreik εἶδος, eidos, lat. species) – laji, joka eroaa differentia specifican perusteella suvun muista lajeista; esimerkiksi ihminen.
3. Ero (kreik. διαφορά, diafora, lat. differentia (specifica)) – eron tekeminen, ne ominaisuudet jotka erottavat sukuun kuuluvan lajin toisista samaan sukuun kuuluvista lajeista.
4. Ominaispiirre (kreik. ἴδιον, idion, lat. proprium) – ne ominaisuudet jotka tosiasiallisesti kuuluvat tietyn luokan jäsenille, mutta eivät millekään muille oliolle: yhteisiä mutta eivät välttämättömiä; esimerkiksi ihmisellä nauru.
5. Aksidenssi (kreik. συμβεβεκός, symbebekos, lat. accidens) – satunnainen ominaisuus, joskus tietyyn lajiin kuuluvilla oliolla ja joskus taas ei; esimerkiksi istuminen ja seisominen.

Heti teoksen alussa Porfyrios määritteli kolme kysymystä, jotka määrittelivät koko asetelman keskiajan universaalikiistalle, joka käsitteli sukujen ja lajien (universaalien) suhdetta todellisuuteen:^[3][4]

1. Ovatko suvut ja lajit ajattelusta riippumattomia (eli subsistoivatko ne) vai riippuvia (eli pelkkiä käsitteitä)?
2. Jos ne ovat ajattelusta riippumattomia, ovatko ne olemassa aineellisina vai aineettomina?
3. Ovatko suvut ja lajit erossa aistittavista olioista vai ei?

Porfyrios ei kuitenkaan varsinaisesti vastaa näihin kysymyksiin.

• Porfyrios: Isagoge. Osa I. Suom. Mika Oksanen. Camenes 14/1994–1995, s. 30–40.

• Porphyry: Introduction. (Translated with an Introduction and Commentary by Jonathan Barnes) Oxford: Oxford University Press, 2003.
• Porphyrios: Einführung in die Kategorien des Aristoteles (Isagoge). Teoksessa Zekl, Hans Günter: Aristoteles: Kategorien, Hermeneutik (= Aristoteles: Organon. Band 2), s. 153–188. Hamburg: Meiner, 1998. ISBN 3-7873-1313-3

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eisagoge Wikimedia Commonsissa

• Porfyrios: Eisagoge (muinaiskreikaksi)
• Porphyrius: Isagoge (latinaksi)
• Porphyry: Introduction (Isagoge). Classical Liberal Arts Society. (englanniksi)
• Porphyry: Introduction (or Isagoge) to the logical Categories of Aristotle. Tertullian.org. (englanniksi)