Dungeons & Dragons

Dungeons & Dragonsin julkaisua edelsi Chainmail-nimisen, keskiaikaisen miniatyyri-sotapelin julkaisu 1971. Gygax laajensi sääntöjä tavanomaisten sotapelien käyttämien, joukko-osastojen ohjaamiseen liittyvien sääntöjen lisäksi lisäten sääntöjä yksittäisten sotilaiden välisiin taisteluihin ja kirjoitti fantasia-lisäosan, joka sisälsi lohikäärmeitä, taikamiekkoja ja loitsuja. Chainmailin kehitykseen ovat vaikuttaneet Gygaxin lisäksi Jeff Perren ja Dave Arneson.^[4] Gygax ja Don Kaye perustivat julkaisuyhtiön Tactical Studies Rules vuonna 1973.^[5] Gygaxin ja Jeff Parrenin Chainmail julkaistiin vuonna 1971, jolloin sen julkaisi Guidon Games.^[5]

Chainmailin pohjalta yksilön liikkeitä kuvaavia sääntöjä kehitettiin yhä tarkemmiksi. Vuonna 1974 TSR julkaisi Dungeons & Dragons -pelin, joka oli ensimmäinen varsinainen roolipeli, jossa pelaajan tehtävänä oli ohjata yhtä hahmoa läpi seikkailujen. Säännöt esittelivät käsitteen luolamestari, joka oli pelisysteemin johtamisesta vastaava, pelihahmoton pelaaja, joka kuvaa pelaajien kohtaamisia NPC-hahmojen kanssa näiden lopputulemia pelaajien tekemien ratkaisujen perusteella. D&D:n innovaatioiksi luetaan hahmojen kuvaaminen numeerisilla arvoilla hahmolomakkeissa, nopan käyttö taistelujen ratkaisuun ja elämäpisteet. Dungeons & Dragons oli selkeästi fantasiamaailmaan sijoittuva ajanvietepeli, jonka esikuvina toimivat sotapelien lisäksi elävän historian toiminta ja improvisaatioteatteri. Fantasiamaailman innoittajina olivat monet fantasiakirjailijat, esimerkiksi Jack Vance, Poul Anderson, Robert E. Howard, Edgar Rice Burroughs, H. P. Lovecraft, A. Merritt, Fritz Leiber, L. Sprague de Camp, Fletcher Pratt, Roger Zelazny, Michael Moorcock ja J. R. R. Tolkien.^[6]

Ensimmäinen Dungeons & Dragons julkaistiin vuonna 1974, ja sitä pidettiin amatöörimäisenä ja kokeneille sotapelaajille suunnattuna.^lähde? Se sai kuitenkin suosiota ensin sotapelaajien ja sitten tavallisten opiskelijoiden keskuudessa.^lähde?

TSR:n ajauduttua taloudellisiin vaikeuksiin yhtiön liiketoiminnan osti vuonna 1997 Wizards of the Coast, joka alkoi kehittää uutta versiota Dungeons & Dragons ja Advanced Dungeons & Dragons -peleistä. Vuonna 2000 julkaistiin Dungeons & Dragons 3rd edition, joka yhdisti aiemmat pelit, selkeytti pelimekaniikkaa ja teki pelihahmoista aiempaa muokattavampia. Se oli myös ensimmäinen versio, jossa käytettiin d20 System -mekaniikkaa. Sääntökokoelmaan tehtiin myöhemmin paljon korjauksia, ja vuonna 2003 julkaistiin runsaasti pikku korjauksia sisältävä Dungeons & Dragons v3.5.

Vuonna 2007 Wizards of the Coast ilmoitti julkaisevansa neljännen laitoksen tulevana vuonna. Maailmanlaajuinen Dungeons & Dragons 4th edition -kirjojen julkaisu tapahtui 7.6.2008.^[7]

Vuonna 2014 Wizards of the Coast julkaisi viidennen Dungeons & Dragons laitoksen. Yhtiö ilmoitti vuonna 2020 lisäävänsä pelin inklusiivisuutta, jotta pahojen olentojen kuvaukset eivät muistuttaisi tosielämän etnisestä syrjinnästä. Etninen monimuotoisuus on ollut tärkeää viidennen laitoksen alusta lähtien, esimerkiksi lajeja esiteltäessä ihminen kuvataan mustana naisena.^[8]

 

D&D:n pelaajat luovat itselleen kuvitteellisen pelihahmon, joka yhdessä muiden pelaajien pelihahmojen kanssa osallistuu kuvitteellisiin seikkailuihin fantasiamaailmoissa.^[9] Hahmo koostuu numeroarvoista, jotka määräävät hahmon kyvyt erilaisissa asioissa, kuten voima, ketteryys tai älykkyys. Pelihahmot kohtaavat kuvitteellisia olentoja ja paikkoja ja suorittavat tehtäviä, joissa kerätään esineitä ja kokemuspisteitä, jotka auttavat hahmoja kehittymään taitavammiksi seikkailijoiksi.

Yksi pelaajista toimii pelinjohtajana eli luolamestarina (eng. the Dungeon Master), jolla ei ole omaa pelihahmoa, vaan hän toimii pelissä kertojana. Luolamestari ohjaa kaikkia muita pelimaailman olentoja paitsi pelaajien omia pelihahmoja.^[10] Luolamestarin tehtäviin kuuluvat seikkailujen suunnitteleminen, itse pelin "juontaminen" ja muistiinpanojen tekeminen.

Peliä pelataan etupäässä keskustelemalla^[10]. Apuna voi käyttää pelilautaa, jossa pelaajat liikuttavat hahmojaan symboloivia merkkejä tai pienoismalleja tai pelkästään mielikuvituksessa, jolloin luolamestari saattaa esimerkiksi luonnostella pelihahmojen ympäristöä paperin ja kynän avulla, jotta kaikilla on sama käsitys tilanteesta. Erilaiset dramaattiset tilanteet, joissa halutaan sattumanvaraisuutta, kuten taistelu tai ansojen välttäminen, ratkaistaan nopanheitoilla, joissa hahmojen kyvyt vaikuttavat todennäköisyyksiin.

Alkeissääntökirjat ovat Player’s Handbook, Dungeon Master’s Guide ja Monster Manual, jotka sisältävät olennaisimmat säännöt, ohjeita pelinjohtajille ja erilaisia hirviöitä.^[9]

Dungeons & Dragons -pelin tapahtumapaikkoina toimivat erilaiset fantasiamaailmat, joita kutsutaan kampanjamaailmoiksi (engl. campaign setting)^[11]

• Birthright, jossa pelataan aatelisia.
• Blackmoor, Dave Arnesonin D&D-kampanjamaailma, toiseksi vanhin julkaistu kampanja
• Dark Sun, synkkä autiomaatyyppinen maailma
• Dragonlance, lohikäärmepainotteinen maailma
• Eberron, magiaa ja tekniikkaa yhdistävä maailma
• Forgotten Realms, suosituin kampanjamaailma
• Greyhawk, Alkujaan Gary Gygaxin oma kampanjamaailma, ensimmäinen julkaistu kampanja
• Mystara, TSR:n 1970-80 luvulla julkaisemien D&D sääntökirjojen maailma.
• Planescape, yhdistää kampanjat toisiinsa ja käsittelee todellisuuden tasojen välisiä suhteita
• Ravenloft, goottilaista kauhua
• Spelljammer, fantasia-avaruusmatkailua

Pelin menestys on synnyttänyt joukon fantasia-aiheisia oheistuotteita, kuten lehtiä, lautapelejä, videopelejä, televisio-ohjelmia ja elokuvia. Suomessa saatavilla oleviin tuotteisiin kuuluvat muun muassa R. A. Salvatoren Forgotten Realms ja Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin Dragonlance-kirjat, vuonna 2001 Suomen elokuvateattereissa pyörinyt Dungeons & Dragons -elokuva, tietokonepelit, kuten Eye of the Beholder ja Neverwinter Nights, sekä lehdet Dragon ja Dungeon Magazine.

Vuonna 2023 julkaistiin elokuva Dungeons & Dragons: Honor Among Thieves, jonka ohjasivat Jonathan Goldstein ja John Francis Daley.

Myös Futurama-sarjan kolmas elokuva on Dungeons & Dragonsiin liittyvä. Siinä sarjan hahmot joutuvat peliin tai sen kaltaiseen maailmaan.

Pelaamista suoratoistetaan YouTube- ja Twitch-kanaville, joista suosituin on Critical Role^[8].

Dungeons & Dragons 3.0 julkaisu keskeisiltä osin OGL-lisenssin alaisena vauhditti pienkustantamojen Dungeons & Dragons -pelille tuotettujen teosten ilmestymistä. Ensimmäinen OGL-lisenssin kautta virallisesti 3.0:lle ilmestynyt, kolmannen osapuolen julkaisu oli Green Roninin vuoden 2000 seikkailu Death in Freeport.^[12] Muita hyvin menestyneitä tuotelinjoja ovat olleet muiden muassa Paizo Publishingin GameMastery ja Pathfinder^[13] sekä Goodman Gamesin Dungeon Crawl Classics.^[13]

Vuonna 1988 Protocol Productions julkaisi Dungeons & Dragonsin suomenkielisen käännöksen. Kääntäjänä oli Jari Pauna. Suomennos vilisee anglismeja ja käännösvirheitä.^[14] Fantasiapelien mukaan sen perussääntöjä ("punainen laatikko") myytiin noin 65 000 kappaletta^[15]. Muutaman vuoden sisällä julkaistiin myös Expert, Sankari- ja Mestarisäännöt sekä niin sanottu Taistelusuojus. Seikkailuista suomennettiin kuusi (Vaarojen saari, Caldwellin linnoitus, Haltijakoto, Leijonalinnan aave, Rahasia ja Pikkuväen suuret seikkailut). Alun suuresta menestyksestä huolimatta vuoden 1990 jälkeen Dungeons & Dragonsia ei pitkään aikaan käännetty suomeksi^[16].

Vuonna 2012 avattiin verkkosivusto nimeltä Lohikäärmeen Luola, joka sisältää Dungeons & Dragons v3.5:n OGL-lisenssillä julkaistut perussäännöt suomennettuina ja hyperlinkitettyinä. Kääntäjänä oli Seppo Raudaskoski.^[17] Raudaskoski teki suomennosta vuosien ajan muun suomennostyön ohessa vapaa-ajallaan ja sai lopulta siihen tukea Satakunnan Kulttuurirahastolta. Avuksi hän sai ammattimaisen verkkosivujen tekijän Petri Kiukkosen ja veljensä, graafisen suunnittelijan Antti Raudaskosken.^[14]

Vuonna 2022 pääsuunnittelijat Jonas Mustonen ja Jukka Sorsa tekivät kymmenhenkisen tiimin kanssa pelin sääntöjen kanssa yhteensopivan suomenkielisen roolipelin nimeltä Legendoja ja lohikäärmeitä.^[18] Peliä myytiin saman vuoden Ropeconissa.

Tutkimuksen mukaan Dungeons & Dragons ja muut pöytäroolipelit auttavat autistisia henkilöitä sosiaalisien suhteiden ylläpitämisessä. Syynä tähän sanotaan peliympäristön selkeät säännöt. Roolipelit myös helpottavat omien elämänkokemuksien käsittelyä pelihahmojen kautta, joka johtaa parempaan itsetuntoon.^[19][20]

1980-luvulla Dungeons & Dragonsia ja muita roolipelejä syytettiin "moraalipaniikiksi" kutsussa ilmiössä uskovaisen oikeiston taholta. Roolipelien väitettiin aiheuttavan itsemurhia, huumeiden käyttöä ja satanismia, jotka osoitettiin vääriksi väitteiksi.^[21] Väitteiden johdosta jotkin koulut ja vanhemmat kielsivät pelin pelaamisen. Tämä oli myös inspiraatio elokuvalle Mazes and Monsters vuonna 1982.^[2]

• Särkijärvi, Jukka; Sotala, Kaj: Roolipelikirja, s. 52–56. BTJ Kustannus, 2007. ISBN 978-951-692-670-7

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dungeons & Dragons.

• Virallinen kotisivu
• Lohikäärmeen Luola Dungeons & Dragonsin uusi suomennos