Denis Savard

Ennen ammattilaisuraansa Savard pelasi vuosina 1977–1980 kolme kautta Montreal Juniorsissa Quebec Major Junior Hockey Leaguessa (QMJHL). Hän teki ensimmäisellä QMJHL-kaudellaan 116 tehopistettä (37 maalia ja 79 syöttöpistettä) 72:ssa ottelussa ollen seuransa toiseksi paras pistemies Kevin Reevesin jälkeen; kauden päätyttyä Savard nimettiin QMJHL:n vuoden tulokkaaksi (jakoi tunnustuksen Normand Rochefortin kanssa). Kahdella viimeisellä juniorikaudellaan hän oli seuransa paras pistemies, kaudella 1978–1979 158 runkosarjapisteellä (46 maalia ja 112 syöttöpistettä) ja 181 tehopisteellä (63 maalia ja 118 syöttöpistettä) 1979–1980; vuonna 1979 hänet nimettiin liigan kolmanteen tähdistökenttään ja vuonna 1980 hänet palkittiin QMJHL:n arvokkaimman pelaajan (MVP) palkinnolla Michel Briere Trophylla ja nimettiin liigan ensimmäiseen tähdistökenttään. Savard sai NHL-varauksen vuonna 1980 Chicago Black Hawksin varattua hänet numerolla kolme varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella.

Savard aloitti NHL-uransa syksyllä 1980 tehden liigadebyyttinsä Chicagon paidassa 9. lokakuuta Buffalo Sabresia vastaan pelatussa ottelussa. Hän nousi seuransa tehokkaimpien hyökkääjien joukkoon jo ensimmäisellä kaudellaan ollen 76 runkosarjaottelussa tekemillään 75 tehopisteellä (28 maalia ja 47 syöttöpistettä) Black Hawksin toiseksi paras pisteidentekijä yhden pisteen enemmän tehneen Tom Lysiakin jälkeen. Toisesta NHL-kaudestaan, kaudesta 1981–1982, alkaen Savard oli seuransa paras pistemies seitsemällä kaudella peräkkäin ylittäen sadan pisteen rajan viidesti. Parhaalla kaudellaan 1987–1988 hän teki 131 runkosarjapistettä (44 maalia ja 87 syöttöpistettä) ja oli koko liigan kolmanneksi paras pistemies Mario Lemieux'n ja Wayne Gretzkyn jälkeen. Black Hawksin/Blackhawksin (seura muutti nimensä kirjoitusmuotoa vuonna 1986) sisäisen maalipörssin kärkinimi Savard oli neljällä kaudella tehden enimmillään 47 runkosarjamaalia, mikä tapahtui kaudella 1985–1986. Savardin ensimmäinen visiitti Chicagossa kesti aina kesään 1990 saakka, jolloin Blackhawks kauppasi hänet Montreal Canadiensiin vaihdossa Chris Cheliosiin ja toisen kierroksen varausoikeuteen.

Canadiensissa Savard pelasi kolmen kauden ajan ylittäen viidenkymmenen pisteen rajan joka kaudella ja tehden enimmillään 70 runkosarjapistettä (28 maalia ja 42 syöttöpistettä), mikä tapahtui kaudella 1991–1992. Hän oli ensimmäisellä Canadiens-kaudellaan seuran kolmanneksi paras pistemies Russ Courtnallin ja Stephane Richerin jälkeen ja toisella kaudellaan toiseksi paras pistemies edellään vain Kirk Muller. Kesällä 1993 hän oli voittamassa Canadiensissa Stanley Cupin mestaruutta Montrealin lyötyä Los Angeles Kingsin loppuotteluissa voitoin 4–1. Savard itse oli sivussa ratkaisevista otteluista loukkaannuttuaan loppuottelusarjan ensimmäisessä kohtaamisessa. Heinäkuussa 1993 hän teki vapaana agenttina sopimuksen Tampa Bay Lightningiin, jossa pelasi vajaan kahden kauden ajan. Huhtikuussa 1995, kesken työsulun lyhentämää kautta 1994–1995, Savard kaupattiin takaisin Chicagoon vaihdossa kuudennen kierroksen varausoikeuteen. Hän pelasi Blackhawksissa vielä kauden 1994–95 lopun ja kaksi seuraavaa täyttä kautta ennen lopettamistaan kesällä 1997.

Denis Savard pelasi 17-vuotisella NHL-urallaan yhteensä 1196 runkosarjaottelussa tehoin 473 maalia ja 865 syöttöpistettä. Pudotuspeliotteluja hänelle kertyi 169, joissa hän teki yhteensä 175 tehopistettä, 66 maalia ja 109 syöttöpistettä. Chicagon paidassa Savard esiintyi yhteensä 881 runkosarjaottelussa (seitsemänneksi eniten otteluita seuran historiassa) ja teki 1096 pistettä, 377 maalia ja 719 syöttöpistettä. Blackhawksin kautta aikain pistepörssissä Savard on kolmantena (Stan Mikitan ja Bobby Hullin jälkeen), maalipörssissä neljäntenä (Hullin, Mikitan ja Steve Larmerin jälkeen) ja syöttöpörsissä toisena (Mikitan jälkeen). Savardilla on edelleen hallussaan useita Chicagon seuraennätyksiä, muun muassa eniten pisteitä (131) ja syöttöpisteitä (87) yhden kauden aikana tehneenä pelaajana, eniten sadan pisteen kausia pelanneena pelaajana (viisi) ja eniten pisteitä pudotuspeleissä yhden kauden aikana tehneenä pelaajana (29, kaudella 1984–1985). Blackhawks jäädytti Savardin pelinumeron 18 vuonna 1998 ja vuonna 2000 hänet valittiin Hockey Hall of Fameen.

Peliuransa jälkeen Denis Savard toimi pitkään, joulukuusta 1997 lähtien, Chicago Blackhawksin apuvalmentajana. Maaliskuusta 2001 saman vuoden toukokuuhun Savard hoiti yhdessä Al MacAdamin kanssa päävastuun Blackhawksin valmennuksesta edellisen päävalmentajan Alpo Suhosen siirryttyä syrjään terveysongelmien vuoksi. Marraskuussa vuonna 2006 Savard valittiin Blackhawksin päävalmentajaksi, kun edellinen valmentaja Trent Yawney sai potkut.

Savard ehti valmentaa Chicagoa vajaat kaksi vuotta. Hän sai potkut lokakuussa 2008, kun vain kolme ottelua oli pelattu kautta 2008–2009. Potkujen taustalla ovat olleet Savardin ja Chicagon toimitusjohtaja Dave Tallonin väliset erimielisyydet.^[1]

Denis Savardin serkku Jean Savard pelasi myös NHL:ssä 43 ottelua (Blackhawks ja Whalers).

• Luettelo Hockey Hall of Famen jäsenistä
• Luettelo 1000 tehopistettä saavuttaneista NHL-pelaajista

• Hockey Hall of Famen esittely Denis Savardista

• Savard Hockey Draft Centralin sivuilla