Bumerangi

Bumerangin kaltaisia heittokeppejä on käytetty etenkin Australiassa, mutta myös Egyptissä ja Etelä-Amerikassa. Australian aboriginaalit ovat valmistaneet kaikkein monimuotoisimmat bumerangit. Vanhimmat merkit bumerangin käytöstä Australiassa on ajoitettu 10 000 vuoden taakse. Bumerangin nimi tulee englannin kielen kautta erään aboriginaalikielen sanasta ”boomori”, joskin eri kielissä esinettä kutsuttiin eri nimillä.^[1]

 

 

Metsästysbumerangia käytettiin etenkin metsästysaseena, eikä se palannut takaisin heittäjälle. Jotkin metsästysbumerangit olivat jopa kaksi metriä pitkiä. Materiaali vaihteli sen mukaan, mitä puuta alueella kasvoi. Ase kaiverrettiin puun juuresta, ja sen pinta saatettiin maalata ja koristella kuvioin. Metsästysbumerangi pystyttiin heittämään eri tavoin kohti saalista, kuten vaakasuuntaisesti tai maan kautta pomppien. Jos se heitettiin lintuparveen, se saattoi hyvällä onnella pudottaa useita lintuja kerralla. Taistelussa sillä pystyttiin aiheuttamaan vakavia vammoja viholliselle. Metsästysbumerangi oli monikäyttöinen, ja sitä käytettiin myös lyömäsoittimena sekä kaivu- ja leikkuutyökaluna.^[2]

Nuijabumerangi oli myös yleisesti käytetty ase. Se muistutti muodoltaan vasaraa, ja sitä heitettiin kuten metsästysbumerangia. Monikäyttöistä koukkumaista koukkubumerangiakin voitiin heittää, mutta se oli erityisen tehokas taistelussa, sillä sen avulla voitiin riisua vihollinen kilvestään. Koukkubumerangi karkaistiin usein tulessa ja teroitettiin.^[3]

Palaava bumerangi kaartaa takaisin heittäjälleen. Se on melko uusi keksintö, sillä se on tunnettu vasta 200 vuoden ajan. Se keksittiin Uudessa Etelä-Walesissa, mistä se levisi Etelä-Australiaan ja Keski-Australiaan. Siitä on tullut koko Australian symboli.^[4] Palaavaa bumerangia on käytetty huvitteluvälineenä sekä käyttäjänsä heittotaidon esittelyyn. Sitä on käytetty myös metsästysaseena ajamaan lintuparvi verkkoon tai paikkaan, jossa linnut saatiin paremmin kiinni. Nykyisin palaavaa bumerangia heitetään myös kilpaurheilulajina monessa maassa.^[4]

Bumerangeja valmistetaan paitsi V-kirjaimen, myös muun muassa Y-kirjaimen, U-kirjaimen ja X-kirjaimen muotoisena.^[5]

 

Bumerangia voi heitellä vain tyynellä ilmalla tai korkeintaan heikossa tuulessa. Sitä pidetään kiinni peukalolla sekä etu- ja keskisormella. Bumerangi heitetään pystyasennossa noin 45 astetta vastatuulen suunnasta oikealle (vasenkätinen heittäjä vasemmalle). Se napataan kiinni kahdella kädellä kämmenten väliin hartioiden alapuolelta ja vartalon sivulta.^[6]

Palaavan bumerangin alapinta on tasainen ja yläpinta kupera, ja sen etureuna on terävä. Näin se saa nostetta kuin lentokoneen siipi. Bumerangin siivessä oleva kierre saa bumerangin kaartamaan takaisin heittäjälle. Metsästysbumerangin alapintakin on hiukan kupera, mikä saa sen lentämään vaaka-asennossa kuin liitokiekko. Oikeakätinen ja vasenkätinen bumerangi ovat toistensa peilikuvia, ja ne heitetään eri suuntiin.^[7]

• King, S. G.: The Boomerang Information Book. Paradise Color Litho Pty., 1998. ISBN 073167460X

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bumerangi Wikimedia Commonsissa

• Pyykkö, Janne: Bumerangin heittotaidon perusteet Avisuora -blogi. 24.10.201. Viitattu 21.12.2018.
• Aboriginal Boomerangs Artlandish Aboriginal Art Gallery. Viitattu 30.7.2018 (englanniksi).
• Boomerang Information Murruppi Enterprises - Authentic Aboriginal Art and Gifts. 2011. Viitattu 30.7.2018 (englanniksi) .
• Hunting Boomerang: a Weapon of Choice Australian Museum. Viitattu 30.7.2018 (englanniksi).
• Boomerang Culturequest. Arkistoitu 15.10.2007. Viitattu 30.7.2018 (englanniksi).