Biomolekyyli

Biomolekyylejä ovat eliöissä esiintyvät molekyylit, joiden pitoisuuksia eliön perimä säätelee.^[1]

Biomolekyylit voidaan jakaa karkeasti neljään pääryhmään: valkuaisaineet eli proteiinit, rasva-aineet eli lipidit, sokerit sekä nukleiinihapot.^[1][2]

Biomolekyylejä rakentuu elävien solujen biosynteesissä. Niitä on vaikea valmistaa keinotekoisesti.^[1] Kaikkien eliöiden solujen soluliman yleisimpiä aineita ovat valkuaisaineet eli proteiinit ja rasvat. Muita yleisiä biomolekyylejä ovat sokerit ja hiilihydraatit. Biomolekyylit muodostavat soluelimien osia, kuten ribosomeja ja solukelmustoja, joista muodostuu soluelimiä kuten tuma, mitokondrio, viherhiukkanen ja rusohiukkanen. Kasvisolujen sisältämät soluneste ja soluseinä sisältävät sokereita ja soluseinä sisältää lisäksi selluloosaa.^[3] Sienisolujen soluseinät koostuvat kitiinistä. Sieni- ja eläinsolujen sisältämät lysomit sisältävät monenlaisia hiilhydraatteja, proteiineja ja nukleiinihappoja. Jotkin biomolekyylit ovat entsyymejä.^[4] Myös jotkut erityiset eläinsolut sisältävät proteiineja, kuten hemoglobiinia sisältävät veren punasolut^[5] ja myoglobiinia sisältävät lihassolut^[6].

Biomolekyylit ovat verrattain suurikokoisia ja joskus rakenteeltaan monimutkaisia.^[1] Ne rakentuvat pääosin hiilestä, vedystä, hapesta ja typestä. Nämä neljä alkuainetta muodostavat yli 99 prosenttia orgaanisten molekyylien rakenneosista.^[2] Ne muodostavat mielellään kovalenttisia yhdisteitä, ja etenkin hiilen kovalenttiset yhdisteet ovat maapallon olosuhteissa kestäviä. Hiiliatomilla on myös hyvin monipuolinen kyky muodostaa erilaisia molekyylejä. Muita ihmisen solujen molekyylien alkuaineita, joiden osuus on vähintään 0,1 prosenttia, ovat yleisyysjärjestyksessä kalsium, fosfori, kalium, rikki, natrium, kloori ja magnesium..^[7]