Avaarit (muinainen kansa)

Avaarit olivat aasialaista alkuperää oleva paimentolaiskansa, joka tunkeutui länteen ja asui noin vuosina 550–800 Keski-Euroopassa osapuilleen nykyisen Unkarin alueella.^[1]

Avaarien alkuperästä ei ole täyttä varmuutta. Heidät luetaan kielellisesti joko turkkilaisiin tai mongoleihin ja heidän alkukodikseen on esitetty eri alueita Keski-Aasiassa.^[2] Joka tapauksessa 500-luvun alussa avaarit olivat paimentolaiskansa Euraasian aroilla, mutta joutuivat siirtymään Eurooppaa kohti muiden turkkilaisten ja mongolilaisten kansojen kasvattaessa vaikutusvaltaansa idässä ja etelässä.^[3]

Paljolti samaan tapaan kuin hunnit runsas vuosisata aiemmin, avaarit saapuivat vuoden 555 jälkeen Eurooppaan, Mustanmeren pohjoispuolelle. Bysantin Justinianus I neuvotteli heidät puolelleen ja avaarit kääntyivätkin pohjoiseen sekoittamaan germaanikansojen elämää. Tämän johdosta langobardit muuttivat vuonna 568 Alppien yli Italiaan, mitä pidetään viimeisenä germaanien kansainvaelluksista. Avaarit asettuivat Pannonian tasangolle Tonavan ympäristöön.^[3]

Pannoniassa asui slaavilaisia kansoja, joita vastatulleet avaarit ryhtyivät hallitsemaan. He tekivät maastaan käsin ajoittain hävitysretkiä nykyisen Saksan alueelle ja Italiaankin, mikä herätti lännessä kostonhalua heitä kohtaan. Muutamien vuosikymmenten ajan alueella oli suhteellisen rauhallista, mutta 600-luvun alkupuolella aroilta alkoi taas säännöllisemmin tulla eri paimentolaisheimojen hyökkäyksiä, ja Bysantinkin asennoituminen muuttui vihamieliseksi. Avaarit yrittivät parikin kertaa suurta ryöstöretkeä Konstantinopoliin, mutta epäonnistuivat.^[3] Vuoden 626 suuressa hyökkäyksessä Bysanttia vastaan persialaiset piirittivät Konstantinopolia itäpuolelta vallattuaan kaikki Bysantin Aasian puoleiset alueet, avaarien kaani piiritti kaupunkia lännessä ja avaarien laivasto osallistui piiritykseen. Bysantti kykeni silti torjumaan tämänkin hyökkäyksen, vaikka keisari Herakleios oli sen aikaan muualla. Vähän myöhemmin avaarien valtakuntaa alkoivat uhata bulgaarit, mutta se selvisi silti vielä toistasataa vuotta.

Avaarit alkoivat vähitellen heiketä sisäisiin kiistoihinsa, kun samaan aikaan muut kansat vahvistuivat. Vuosien 791 ja 803 välillä käydyissä sodissa Kaarle Suuren johtama Frankkien valtakunta murskasi avaarit, ja bulgaarit täydensivät tämän jälkeen tuhoa.^[3] Kaarle Suuri ja Bulgaria jakoivat suurimman osan Tonavan maista. Avaarit menettivät sekä valtakuntansa että yhteyden muihin arojen kansoihin, ja he katoavat nopeasti tämän jälkeen historiasta. Kansakunta sulautui 800-luvun kuluessa täysin alueen slaaveihin, ja kun madjaarit eli unkarilaiset saapuivat Pannoniaan vuonna 896, ei avaareita enää ollut.

Avaarien tuona aikana puhumaa kieltä kutsutaan myös avaarin kieleksi, vaikkei sillä varmastikaan ole yhteyttä nykyavaariin. Kieltä, kuten puhujiaankin, on arveltu niin turkkilaiseksi kuin mongolilaiseksi, eikä sitä ole pystytty luokittelemaan tarkemmin.^[2]