Aivokammio

Aivokammiot (lat. ventriculus encephali) eli aivoventrikkelit ovat neljä aivojen sisällä sijaitsevaa aivo-selkäydinnesteen täyttämää onteloa,^[1] jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Isoaivopuoliskojen sisällä sijaitsevat vasen ja oikea sivukammio (lat. ventriculus lateralis), joita nimitetään myös yhteisnimityksellä sivukammiot. Sivukammiot ovat kaarenmuotoisia ja ne ovat yhteydessä aivojen keskiviivassa väliaivojen alueella sijaitsevaan rakomaiseen kolmanteen aivokammioon (lat. ventriculus tertius), joka puolestaan on kapean tiehyen, aivonesteviemärin (aquaeductus mesencephali, aquaeductus cerebri), välityksellä yhteydessä pikkuaivojen alla sekä ydinjatkeen sisällä sijaitsevaan neljänteen aivokammioon (lat. ventriculus quartus). Neljäs aivokammio jatkuu kapeana selkäytimen keskuskanavana.

Aivokammiot tuottavat jatkuvasti aivo-selkäydinnestettä (liquour cerebrospinalis) eli likvoria, joka kulkeutuu aivojen ja selkäytimen alueelle, toimii iskunvaimentimena sekä osallistuu aineenvaihduntaan mm. ravitsemalla hermosoluja. Likvoria syntyy pääasiassa sivukammioissa suodattumalla niiden pinnan suonipunoksissa (plexus choroideus) kiertävästä verestä.^[2] Sivukammioista likvori kulkeutuu kolmanteen aivokammioon ja edelleen aivonesteviemärin kautta neljänteen aivokammioon. Neljännessä aivokammiossa sijaitsevista pienistä aukoista neste virtaa aivoja ja selkäydintä ympäröivän lukinkalvon (arachnoidea) alaiseen laaja-alaiseen, kapeaan tilaan, lukinkalvononteloon eli subaraknoidaalitilaan - aivot ja selkäydin tavallaan siis "kelluvat" jatkuvasti likvorissa. Tästä tilasta likvor imeytyy takaisin verenkiertoon kulkemalla ensin lukinkalvonjyväsistä eli araknoidaalivilluksista kovakalvon veriviemäreihin. Likvorin kokonaismäärä on aikuisella noin 120 ml ja sitä erittyy sekä imeytyy vuorokaudessa noin 500 ml.

Jos likvorin kierto häiriytyy syystä tai toisesta, aivokammioihin kerääntyy ylimäärin nestettä ja kallon sisäinen paine nousee. Seurauksena on hydrokefalia eli vesipäisyys. Syitä tähän on monia: synnynnäiset epämuodostumat, nestekierron estävät kasvaimet ja erilaiset arpeutumat ovat yleisiä. Pienellä lapsella tila ei ole kovin vakava, koska kallon luut eivät ole vielä liittyneet toisiinsa vaan ne voivat antaa periksi. Aikuisella sen sijaan kallon luut eivät anna periksi, mutta sen sijaan aivokudos alkaa painua kasaan. Erityisesti aivonesteviemäri on kapeana rakenteena altis tukoksille.