Aku Ankka

Walt Disney kertoi saaneensa ajatuksen Aku Ankasta äänen perusteella, kun hän kuuli imitaattori Clarence Nashin matkivan lintuja ja muita eläimiä radiossa.^[4] Nash palkattiin esittämään Aku Ankkaa elokuvaan Viisas Kana Kananen, jonka jälkeen hän toimi Akun äänenä kuolemaansa saakka vuoteen 1985.

 

Aku Ankka teki ensiesiintymisensä Bert Gillettin ohjaamassa lyhytpiirroselokuvassa Viisas Kana Kananen (Wise Little Hen), joka ilmestyi 9. kesäkuuta 1934. Piirretyssä Aku yritti ystävänsä Petteri Possun kanssa vältellä rouva Kanan antamia työtehtäviä. Akusta tehtiin merimiespukuinen siksi, että ensiesiintymisessään hän asui asuntolaivassa keskellä lampea.

Alkuaikojen Aku Ankka oli luonteeltaan hyvin äkkipikainen ja riidanhaluinen sekä ajattelematon, mikä saattoi hänet jatkuvasti erilaisiin vaikeuksiin. Hyveellisestä Mikki Hiirestä poiketen Aku voi toimia sekä tarinan sankarina että konnana.

Akun syntymäpäivästä tuli epätietoisuutta, kun myöhemmin elokuvassa Sedän syntymäpäivä (Donald’s Happy Birthday) oli seinäkalenterissa päivämäärä 13. maaliskuuta 1934. Tästä lähtien Disney-yhtiö on kertonut, että Aku munittiin tuona päivänä ja hän kuoriutui kesäkuussa.

Aku sai yleisön keskuudessa sen verran suosiota, että hän palasi 11. elokuuta 1934 julkaistussa piirroselokuvassa Orpojen hyväksi (Orphan’s Benefit). Tässä Aku esiintyi ensimmäistä kertaa Mikki Hiiren kanssa. Elokuva oli myös sikäli merkittävä, että Polle Koninkaulus ja Heluna Ammu tekivät siinä ensiesiintymisensä.

Aku Ankan ensimmäinen suomennos oli alkujaan Ankka Lampinen.^[5]

1930-luvulta 1960-luvulle tehdyt Aku Ankka -animaatiot ovat nykyisin arvostettuja. Aku olikin alun perin nimenomaan animaatiohahmo. Aku Ankka -piirretyt ovat lyhyitä ja toiminnallisia. Välillä niissä koetaan seikkailuja, mutta useimmiten liikutaan jonkin arkiaskareen ympärillä. Toisinaan Aku Ankalla on vastustaja, kuten Tiku ja Taku tai muita eläimiä, mutta usein Akun vaikeudet seuraavat kenenkään järjestämättä. Varsinaisia Aku-piirrettyjä tehtiin 128 kappaletta.

7. helmikuuta 1938^[6] alkaen amerikkalaisissa sanomalehdissä alettiin julkaista Al Taliaferron piirtämiä sarjakuvastrippejä, joiden päähenkilönä oli Aku. Aiemmin Aku oli nähty pääosassa jo vuonna 1936 Ted Osbornen käsikirjoittamassa Silly Symphonies featuring Donald Duck -sunnuntaistripissä. Taliaferro ja käsikirjoittaja Bob Karp kehittelivät Akun tulista luonnetta ja loivat Mummo Ankan, Hansu Hanhen, Pulivarin sekä Tupun, Hupun ja Lupun. He myös keksivät Aku Ankan auton. Suomessa Aku Ankka -strippisarjoja julkaistiin ensimmäisen kerran Seura-lehdessä 1930-luvun puolessavälissä nimellä Ankka Lampinen. Niistä koottiin myös kaksi albumia vuonna 1939.^[7] Akun sunnuntaistrippiä alettiin julkaista Ilta-Sanomissa 25. tammikuuta 1941 alkaen.^[8]

Vuoteen 1941 mennessä Aku oli ehtinyt esiintyä jo viidessäkymmenessä piirretyssä, ja vuonna 1965 hän oli esiintynyt jo sadassa piirroselokuvassa. Muutama piirroselokuva tehtiin CinemaScope-koossa ja yksi jopa kolmiulotteisena (Working for Peanuts, 1953).

 

1940-luvun alkupuolella Disney-yhtiö otti osaa toisen maailmansodan aikaiseen propagandaan, ja niinpä Akua alettiin nähdä piirretyissä propagandaelokuvissa.

Disneyn sotapropagandaelokuvista tunnetuin on Jack Kinneyn ohjaama Der Fuehrer’s Face vuodelta 1943. Piirretty ivasi Adolf Hitleriä ja pilkkasi kansallissosialismia. Der Fuehrer’s Facessa Aku työskenteli ”Führerin” eli Hitlerin alaisena ammustehtaassa, joka sijaitsi Natsi-Saksaa parodioivassa ”Nutsimaassa” (Nutzi Land). Hän joutui työskentelemään tuntikaupalla ilman lepoa, ja aina Hitlerin kuvan nähdessään hänen täytyi tervehtiä kuvaa sanoen: ”Heil Hitler!” Lopussa kuitenkin Aku herää ja huomaa kaiken olleen pelkkää unta, ja elokuvan lopussa hän vakuuttaa uskollisuuttaan Yhdysvalloille ja Vapaudenpatsaan pienoismallille pukeutuneena Yhdysvaltain lipun värisiin yövaatteisiin. Vaikka Der Fuehrer’s Face voittikin parhaan piirretyn lyhytelokuvan Oscar-palkinnon, sodan päätyttyä Disney-yhtiö alkoi pitää sitä sopimattomana lapsille (koska Aku esitetään siinä natsina) eikä se myöskään sopinut muuttuneeseen kansainväliseen tilanteeseen. Yhtiö piti elokuvaa poissa levityksestä, kunnes julkaisi sen vuonna 2004 rajoitetussa erikois-DVD-kokoelmassa Walt Disney Treasures: Walt Disney on the Front Lines.

Disney julkaisi myös kuusi lyhytelokuvaa, joissa Aku liittyy Yhdysvaltain armeijaan ja taistelee yhdessä näistä japanilaisia sotilaita vastaan. Näistä ensimmäinen, Donald Gets Drafted, sisälsi kohtauksen jossa Akun värväyspaperissa lukee koko nimi: Donald Fauntleroy Duck.^[9][10]

Sota-aikana Disney-elokuvia oli vaikea levittää Euroopassa, ja niinpä Disney-yhtiö päätti markkinoida elokuviaan Etelä-Amerikassa. Vuonna 1942 ilmestyi Oppitunti (Saludos Amigos), jota 1944 seurasi Kolme caballeroa (The Three Caballeros). Näissä Aku ystävystyi José Cariocan ja Panchito Pistolesin kanssa.

Pääartikkeli: Carl Barks

 

Vuonna 1942 yhdysvaltalainen Western Publishing Company -kustannusyhtiö alkoi julkaista Disney-hahmojen sarjakuvia. Myöhemmin samana vuonna kustantamolle alkoi työskennellä Carl Barks, joka aikaisemmin oli toiminut muiden muassa pilapiirtäjänä ja Disney-studioiden animaattorina. Barks kehittyi nopeasti sekä piirtäjänä että käsikirjoittajana ja alkoi kehitellä Akun hahmoa. Hän loi aikaisemmin ärhäkästä ja äkkipikaisesta Akusta päättäväisen ja itsevarman hahmon. Hän myös käytti ja kehitti Taliaferron ja Karpin keksimiä hahmoja, erityisesti Tupua, Hupua ja Lupua.

Barks sijoitti Akun asumaan Ankkalinnan kaupunkiin, ja kansoitti sen keksimillään hahmoilla, kuten Roope Ankalla, Hannu Hanhella, Pelle Pelottomalla, Karhukoplalla ja Teppo Tulpulla. Hän myös piirsi ja käsikirjoitti joukon legendaarisia ankkatarinoita, kuten Kulmikkaat munat (Lost in the Andes, 1949), Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun (A Christmas for Shacktown, 1952) ja Kultainen kypärä (The Golden Helmet, 1952).

 

Vuosina 1987–1990 esitetyssä piirrossarjassa Ankronikka Aku liittyy Yhdysvaltain laivastoon ja jättää Tupun, Hupun ja Lupun Roope-enonsa huollettaviksi. Sarja kuvasi Roopen ja ankanpoikien seikkailuja, ja Aku itse esiintyi vain muutaman kerran. Akun poissaoloon on monia syitä: sarjan alkaessa Clarence Nash oli äskettäin kuollut, ja Ankronikan tuottajat pelkäsivät Akun saattavan jättää päähahmoksi tarkoitetun Roopen varjoonsa. Sarjan tapahtumien edetessä tuottajat huomasivat, että Roope ja ankanpojat tarvitsisivat apulaisen, mutta koska Akua ei uskallettu käyttää, he keksivät tälle eräänlaiseksi ”sijaiseksi” lentäjä Heimo Huiman. Aku Ankan ääninäyttelijänä toimi tästä sarjasta lähtien Tony Anselmo. Akun suomenkielisenä ääninäyttelijänä on toiminut Jukka Rasila.

Vuonna 1996 toteutetussa sarjassa Nokkapokka Aku asuu teini-ikäisten sisarenpoikiensa Tupun, Hupun ja Lupun kanssa.

 

Sarjakuvien Aku on säilyttänyt suosionsa Euroopassa aina nykyaikaan saakka. Erityisen suosittu Aku on Italiassa, Norjassa ja Suomessa. Italialaiset sarjakuvataiteilijat, kuten Giorgio Cavazzano, Massimo De Vita ja edesmennyt Romano Scarpa, ovat luoneet oman ankkamaailmansa, jonka luomuksia ovat esimerkiksi Akun toinen minä, naamioitu sankari Taikaviitta sekä Akun serkku Into Ankka.

Nykyisistä Aku Ankka -piirtäjistä yksi tunnetuimmista on kuitenkin yksityiskohtaisesta piirrosjäljestään tunnettu yhdysvaltalainen Don Rosa, jonka koko tuotanto sisältää valtaisasti viittauksia Barksin tarinoihin. Tuotteliain Aku Ankka -taiteilija on ollut edesmennyt chileläinen Vicar, jolla oli ikioma studio, jossa hänelle työskenteli useita piirtäjiä ja käsikirjoittajia.

Tunnetuimmat suomalaiset Aku Ankka -sarjakuvien tekijät ovat piirtäjä Kari Korhonen ja käsikirjoittaja Kai Vainiomäki.

Vuonna 2004 Aku Ankka sai oman tähtensä Hollywood Walk of Famelle.

Aku Ankalla on kaksossisko Della Ankka, jonka lapsia ovat Tupu, Hupu ja Lupu. Hortensia MacAnkka on Akun äiti ja on Roope Ankan (sukunimi vaihtui jossain vaiheessa MacAnkasta Ankaksi) sisko, eli Roope on Akun eno. Iines Ankka taas ei ole Akulle mitään sukua vain pelkkä tyttöystävä, mutta Don Rosan mukaan Iineksen veli meni naimisiin Akun kaksoissisaren Della Ankan kanssa ja on Tupun, Hupun ja Lupun isä. Tämä voi selitää miksi ankanpojat kutsuvat Iinestä "Iines-tädiksi".

Aikaisemmasta suomennostavasta huolimatta Aku on Roopen sisarenpoika, ei veljenpoika. Tämä kuitenkin vaihtelee: Giovan Battista Carpin tarinoissa Kaino-Vieno Ankka eli Mummo Ankka on Akun mummo ja Roopen sisko.

Don Rosan sukupuun mukaan Aku Ankka on Hortensia MacAnkan ja Aaron Ankan lapsi. Rosan mukaan Akulla on kolme serkkua: Touho, Hannu ja Sisuvius. Kaikki serkut ovat Mummo Ankan lapsenlapsia. Carl Barks ei käyttänyt tarinoissaan Touho-serkun hahmoa, joten Rosa lisäsi Touhon piirtämäänsä sukupuuhun vain kustantamon pyynnöstä.

Pääartikkeli: Luettelo Aku Ankan ammateista

Aku on useimmiten työtön tai pätkätyöläinen joka on toiminut lukuisissa työpaikoissa. Roope-sedässä numeron 300 eli elokuun 2004 numeron Roope-sedän tietotoimistossa selvitettiin Akun ammatteja. Siinä mainittiin Akun olleen töissä Kattivaaran margariinitehtaalla, Roope Ankalla kolikonkiillottajana ”ja kymmenissä muissakin paikoissa”. Tietotoimiston selvityksen mukaan Aku ”saa luonteensa vuoksi potkut aina säännöllisin väliajoin” ja on tämän takia työskennellyt niin monessa paikassa.

Pääartikkeli: 313

Aku ajaa punaista pientä avoautoa, jonka rekisterinumero on 313. Auton takaosassa on avattava kahden hengen takapenkki, anopinistuin, johon kuitenkin kolmikko Tupu, Hupu ja Lupu hyvin mahtuu.

Don Rosan tarinassa ”Monikäyttöauto” Aku kuvailee autoaan näin: siinä on ”Mixwell”-moottori vuodelta 1920, 1922-mallinen ”Dudge”-runko ja ”Paclacin” akselit vuodelta 1923. Osien nimet ja vuosiluvut ovat keksittyjä. Mixwell on muunnos Maxwell-merkistä, jota on valmistettu kauan aikaa sitten. Dudge on peräisin Dodgesta ja Paclac on nimiväännösyhdistelmä automerkeistä Packard ja Cadillac. Eräissä tarinoissa Aku on sanonut auton olevan American Bantam. Don Rosa esittää tarinassaan "Monikäyttöauto" ajatuksen, että Aku kokosi auton itse ja on siksi suuresti kiintynyt siihen.

Aku Ankan munintapäivä, 13. maaliskuuta, näkyy myös Akun auton rekisterinumerossa. Amerikkalaiseen tyyliin 13. maaliskuuta kirjoitetaan 3/13 eli ensin kuukausi ja sitten päivämäärä. Tämä on siirtynyt rekisterinumeroon 313.

Pääartikkeli: Pulivari

Pulivari (engl. Bolivar) on suurikokoinen bernhardilaiskoira. Pulivari esiintyi ensimmäisen kerran Homer Brightmanin kirjoittamassa ja Al Taliaferron piirtämässä tarinassa vuonna 1938.

Pikku-Aku-tarinat kertovat Aku Ankan lapsuudesta. Tarinat sijoittuvat maaseudulle Akun kouluaikaan. Akun holhoojana tarinoissa on Mummo Ankka. Sarjoissa ei Mummoa ja Akua lukuun ottamatta esiinny muita Aku Ankka -sarjakuvista tuttuja hahmoja (paitsi Roope tarinassa "Lunta tupaan"). Suomessa julkaistuissa Pikku-Aku-sarjoissa vakituisia hahmoja ovat muun muassa Karo Kaakkuri ja Veka. Joissakin vanhemmissa tarinoissa Karo esiintyy nimellä Kimmo Kiljuhanhi.

Pikku-Aku on italialaista keksintöä ja ilmestynyt Italiassa paljon kauemmin kuin Suomessa. Pikku-Akulla on Italiassa oma lehtikin. Suomessa julkaistut Pikku-Akut ovat enimmäkseen Kari Korhosen käsikirjoittamia. Pikku-Aku esiintyi Suomessa ensi kertaa vuonna 2000.^[11]

Aku Ankan muut (salaiset) henkilöllisyydet ovat Taikaviitta ja Tuplanolla. Hän toimii myös PAM- ja ATP-agenttina yhdessä Touho-serkkunsa kanssa. ATP:ssa eli Ankan tiedustelupalvelussa hänen agenttinimensä on LäPä 7 (Lähes Pätevä 7).

Tuplanolla on Aku Ankan alter ego, salainen agentti, joka työskentelee salaiselle toimistolle, joka on niin salainen, että sillä ei ole edes nimeä. Tuplanollan pomona toimii Jori J, jonka yläpuolella toimii salaperäinen "Pääjohtaja".

Tuplanolla teki ensiesiintymisensä italialaisissa sarjakuvissa vuonna 2008, ja on täten suhteellisen uusi hahmo Ankkalinnan historiassa. Tuplanollan esiintymiset ovat rajoittuneet pääasiassa Aku Ankan taskukirjoihin.

Katso myös: Aku Ankan filmografia

• Viisas Kana Kananen (1934)
• Nykyajan Keksintöjä (Modern Inventions, 1937)
• Oppitunti (Saludos Amigos, 1942)
• Der Fuehrer's Face (1943)
• Kolme caballeroa (The Three Caballeros, 1944)
• Pennitön ja suruton (Fun and Fancy Free, 1947)
• Säveltuokio (Melody Time, 1948)
• Mikki Hiiren jouluaatto (Mickey's Christmas Carol, 1983)
• Prinssi ja kerjäläispoika (The Prince and the Pauper, 1990)
• Fantasia 2000 (1999)
• Mikki Hiiri – olipa kerran joulu (Mickey's Once Upon a Christmas, 1999)
• Mikki, Aku, Hessu – kolme muskettisoturia (Mickey, Donald, Goofy: The Three Musketeers, 2004)
• Mikki Hiiri – Joulu Ankkalinnassa (Mickey's Twice Upon a Christmas, 2004)

• Ankronikka (DuckTales, 1987)
• Nokkapokka (Quack Pack, 1996)
• Akun tehdas (Mickey Mouse Works, 1999–2000)
• Mikin klubi (House of Mouse, 2001–2003)
• Mikki Hiiren kerhotalo (Mickey Mouse Clubhouse, 2006–2016)
• Mikki Hiiri (2013–2019)
• DuckTales (2017–2021)
• Mikki Hiiren ihmeellinen maailma (2020–)

• Donald Duck's Playground (1984)
• Duck Tales: The Quest for Gold (1989)
• Adventures in the Magic Kingdom (1990)
• Quackshot (1991)
• The Lucky Dime Caper starring Donald Duck (1991)
• World of Illusion (1992)
• DuckTales 2 (1993)
• Donald in Maui Mallard (Super Nintendo Entertainment System, 1996)
• Aku Ankka: Universumin sankari (Donald Duck: Quack Attack) (Microsoft Windows, PlayStation, PlayStation 2, Nintendo GameCube, 2000)
• Donald Duck Advance (Game Boy Advance, 2001)
• Kingdom Hearts (PlayStation 2, 2002)
• Taikaviitta (PK: Out of the Shadows) (PlayStation 2, GameCube, 2002)
• Kingdom Hearts: Chain of Memories (Game Boy Advance, 2004)
• Kingdom Hearts II (PS2, 2005)
• Kingdom Hearts coded (NTT DoCoMo, Nintendo DS, 2008)
• Kingdom Hearts: 358/2 Days (Nintendo DS, 2009)
• Kingdom Hearts: Birth by Sleep (PlayStation Portable, 2010)
• Kingdom Hearts 3D: Dream Drop Distance (Nintendo 3DS, 2012)
• Disney Infinity (PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One, 2014–2016)
• The Duckforce Rises (2015)
• Kingdom Hearts III (PS4, Xbox One, 2019)

Aku Ankan suomenkielisiä ääninäyttelijöitä ovat olleet muun muassa Kari Franck, Jukka Rasila, Jukka Puotila ja Pauli Virta.

• Luettelo Carl Barksin sarjakuvatuotannosta
• Luettelo Aku Ankka -sarjakuvan hahmoista

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aku Ankka.

• Aku Ankka Inducks-sivustolla
• Aku Ankka -lehden verkkosivut