Agility

 

Esteet jaetaan kolmeen ryhmään: hyppyesteet, kontaktiesteet ja muut esteet. Esteiden korkeudet ja muut mitat vaihtelevat kokoluokan mukaan. Ratatyyppejä on kaksi: agilityrata ja hyppyrata. Agilityradalla voi olla kaikkia estetyyppejä. Hyppyradalla ei ole kontaktiesteitä.

Hyppyeste suoritetaan hyppäämällä esteen yli. Mikäli koira tiputtaa tai kaataa esteen osan, esteen suorittamisesta saa suoritusvirheen.

• aidat: yksittäinen aita ja okseri
• rengas: koiran on hypättävä renkaan läpi.
• muuri: koiran on hypättävä muurin yli, koskematta siihen.
• pituuseste

Kontaktiesteissä on sekä nousevalla että laskevalla pinnalla kontaktialueet, joihin koiran on estettä suorittaessa koskettava vähintään yhdellä tassun osalla. Mikäli koira jättää koskematta kontaktialueeseen, koirakko saa kontaktivirheen.

• A-este
• puomi
• keinu

• pujottelu: 12 keppiä; ensimmäisen kepin tulee jäädä koiran vasemmalle puolelle, keppien väli 60 cm
• avotunneli eli putki: 3–6 metrin pituinen tunneli, jonka tuomari voi taivuttaa esim. U:n muotoon
• pussi: tunneli, jonka loppuosa on vain kangasta

 

Agilityradan suunnittelee jokaisen kilpailun tuomari jokaiseen kilpailuun erikseen. Ohjaajat saavat tutustua numeroituun rataan viiden-kahdeksan minuutin ajan ennen kilpailusuoritustaan.

Kilpailuradan pituus on 100–200 metriä, ja sille määritetään ihanneaika koiran ihanteellisen etenemisnopeuden mukaan. Yleensä täysmittaisen agilityradan ihanneaika liikkuu 30 ja 60 sekunnin välillä; koira etenee radalla yleensä 3–5 metriä sekunnissa.

Kilpailusuoritus arvostellaan suorituksen ajan ja virheiden perusteella, ohjaustyylillä ei ole merkitystä. Virheistä voi saada joko virhepisteitä tai hylkäyksen, mm. väärässä järjestyksessä suoritetusta radasta. Yleisin syy hylkäykseen on väärä rata eli ajautuminen väärälle esteelle tai esteen välistä jättämiset. Ratavirheet tuottavat 5 virhepistettä. Ratavirheiksi katsotaan kieltäytymiset, riman tai esteen osan pudotukset ja kontaktivirheet. Aikavirhettä saa ihanneajan ylittämisestä, yhden virhepisteen jokaista ylitettyä sekuntia kohti. Nollatulokseksi sanotaan suoritusta, jossa ei ole aika- eikä ratavirheitä.

Pääartikkeli: Koirien agilitykilpailut

Kilpailuihin saavat osallistua yli 18 kuukautta vanhat koirat, jotka on tunnistusmerkitty ja rekisteröity. Myös Kennelliiton antidoping-määräyksiä on noudatettava. Suomessa virallisiin kilpailuihin osallistuessa pitää olla voimassa oleva Suomen Agilityliiton kilpailulisenssi ja agilityn kilpailukirja, jonka tuomari on varmentanut. SM-kisoihin ja MM-karsintoihin on voimassa omat karsintavaatimuksensa, jotka muuttuvat vuosittain. Voimassa olevat säännöt löydät Suomen Agilityliiton kotisivuilta. Sekarotuisilla koirilla ei ole osallistumisoikeutta arvokisoihin, mutta ne saavat osallistua kaikille roduille avoimiin sekarotuisten MM-kilpailuihin.

 

Koirat jaetaan säkäkorkeuden perusteella viiteen kokoluokkaan:

• Pikkumini - säkäkorkeus alle 28 cm
• Mini – säkäkorkeus alle 35 cm
• Medi – säkäkorkeus 35–42,99 cm
• Pikkumaksi - 43-49,99 cm
• Maksi – säkäkorkeus 50 cm tai yli.

Ennen ensimmäistä virallista kilpailua koiran säkäkorkeus mitataan kilpailuissa tai SAGI:n mittaustilaisuudessa. Mittauksen suorittaa Suomen Kennelliiton agilitytuomari, joka vahvistaa koiran mittaustodistuksen. Suomalaisella lisenssillä kilpailevien ohjaajien koirilta edellytetään mittaustodistusta. ^[1]

Säkäluokissa koirat jaetaan kolmeen tasoluokkaan: 1, 2 ja 3. 1-luokka on helpoin ja siihen saavat osallistua kaikki, joilla ei ole kolmea luokanvaihtoon oikeuttaa tulosta. Ykkösluokasta kakkosluokkaan noustakseen tarvitaan kolme puhdasta suoritusta (0-tulos eli tulos alle 0, kertoo kuinka paljon suoritusaika on alle ihanneajan). Kakkosluokasta kolmanteen siirtyäkseen koirakon on saatava kolme nollatulosta ja lisäksi sijoituttava kolmen parhaan joukkoon. Ykkösistä kakkosiin ja kakkosista kolmosiin siirryttäessä koira saa agilitysertifikaatin, jonka mukana koiralle annetaan puna-musta ruusuke. Koira saa agilityvalion (AVA) arvon voitettuaan kolme kertaa kolmosluokassa nollatuloksella sekä saatuaan vaadittavan näyttelytuloksen. Ensimmäisen ja viimeisen nollavoiton välillä tulee kuitenkin olla kulunut aikaa 1 vuosi 1 vrk. Voitoista vain yksi saa olla hyppyradalta ja voittojen tulee olla kahden eri tuomarin radoilta. Näyttelytulosvaatimuksen vuoksi sekarotuiset koirat eivät voi saavuttaa AVA-arvoa, vaan puhutaan epävirallisesti kolme sertifikaattia saavuttaneista "varjovalioista". Myös puhdasrotuiset koirat, joilla ei tarvittavaa näyttelytulosta ole tai jotka sitä eivät voi saavuttaa (kives-, hammaspuutokset, värivirheet), voivat olla "varjovalioita". Agility hyppyradoiltakin voi saavuttaa AVA-H valioarvon, eli agility hyppyvalio arvon. ^[2]

 

Laji sopii kaikille koirille ja ohjaajille. Agilitykilpailuun voi osallistua minkä rotuisen koiran kanssa tahansa, myös seka- eli X-rotuisen kanssa. Suosituimpia rotuja agilityssä ovat belgianpaimenkoirat, shetlanninlammaskoirat, bordercolliet, villakoirat, cockerspanielit jackrussellinterrierit ja borderterrierit.^[3] Fyysisistä syistä agility voi kuitenkin olla liian rankkaa pitkäselkäisille tai hyvin matalaraajaisille, suorapolvisille tai muuten rakenteeltaan raskaille ja äärimuodostuneille koirille. Rodun rakenne vaikuttaa esimerkiksi siihen miten koiran kroppa kestää rasitusta. Esimerkiksi raskasrakenteisten rotujen jalat voivat rasittua helpommin. Siihen vaikuttavat kuitenkin myös esimerkiksi koiran hyppytekniikka ja se osaako koira keventää keinun alastulossa.

Kisakoirana olevaa agilitykoiraa, ja harrastetasollakin olevaa koiraa kannatta myös käyttää urheilukoirahierojalla. Kisakoiria useammin. Koska agility on myös fyysinen laji, se rasittaa koiraa, ja saattaa jumitta lihaksia. Hierominen ja kehonhallinnan harjoittelu pienentää loukkaantumisriskejä, ja myös voi vähentää esimerkiksi rimapudotuksia ja parantaa hyppytekniikkaa, joka on aika iso osa lajia. Myös ohjaajan kunnosta ja hyvinvoinnista täytyy pitää huolta, koska agility on myös ohjaajalle vaativa laji.

Suomessa on muuhun maailmaan verrattuna huomattavan paljon rotuja agilityn parissa korkeallakin tasolla. Suomen edustusmaajoukkueissa on ollut muun muassa bichon frisé, länsigöötanmaanpystykorva, puli, pumi, mudi, kromfohrländer, novascotiannoutaja ja kooikerhondje. Tämä osoittaa että agility sopii monille roduille myös huipputasolla.

Agilityn harrastamisen voi aloittaa, kun koira on saavuttanut aikuiskokonsa. Kilpailevan koiran täytyy olla vähintään 18 kuukauden ikäinen, terve, tunnistusmerkitty ja rokotettu Suomen Kennelliiton määräysten mukaisesti. Koiran tulisi myös olla perustottelevainen. Alkeiskursseja järjestävät agilityseurat, joita on Suomessa jo melkein joka paikkakunnalla. Hyvänä esimerrkinä toimivat esimerkiksi Imatralla toimiva WUOKS, eli Wuoksen agility urheilijat, tai LAU, eli Lappeenrannan agility urheilijat. Aluksi koiralle opetetaan kukin estetyyppi erillisenä ja vähitellen voidaan siirtyä harjoittelemaan ratoja ja vaikeampia ohjauskuvioita. Tärkeää harjoittelussa on löytää motivointikeinot, jotka sopivat juuri kyseiselle koiralle. Näitä voivat olla esimerkiksi makupalat, lelut tai leikki.

Laamojen ja alpakoiden agility on uusi laji, jota on kuitenkin Keski-Euroopassa ja USA:ssa harrastettu jo vuosia. Lajin tarkoituksena on kouluttaa eläimiä siten, että niitä on helppoa ja turvallista käsitellä ja kuljettaa. USA:ssa kilpaillaan AOBA-säännöillä^[4], Keski-Euroopassa AELAS-säännöillä^[5]. Säännöt ovat melkein samat, mutta arvosteluissa on joitain pieniä eroja.

Suomessa on järjestetty yksi kilpailu AELAS-säännöillä Joensuussa^[6] ja kaksi vapaamuotoisilla säännöillä^[7]. Eläimiä talutetaan radan läpi ja virhepisteet määräävät sijoituksen. Vapaamuotoisissa kilpailuissa kilpailtiin nopeimmasta ajasta ja esteen kieltäytymisestä joutui juoksemaan sakkoringin. Tyypillisiä esteitä ovat pujottelu, tunneli, lankkusilta, peruuttaminen, pysähtyminen ja askellajin vaihto sekä erilaiset hyppyesteet.

Myös kissoille järjestetään agilitykilpailuja esimerkiksi kissanäyttelyjen yhteydessä. Lisätietoa löytyy Suomen Agilitykissat ry:n sivuilta.^[8]

Agility on tarkoitettu kesyrottien ja niiden ohjaajien hauskaksi yhteistoiminnaksi. Nopean rata-ajan lisäksi ohjaajan ja kesyrotan välinen yhteistyö otetaan huomioon tuomaroinnissa. Agilityrataan on mahdollista tutustua ennen kilpailun aloitusta. Rotakot saavat vapaasti harjoitella radalla sen jälkeen, kun harjoittelevalle kesyrotalle on tehty terveystarkastus. Tuomari palkitsee kolme nopeimman ajan saanutta eläintä, lisäksi tuomari voi jakaa muita palkintoja. Kesyrotta saa agilitysertifikaatin, mikäli suoritusaika on 45 sekuntia tai alle (naaraat) tai 55 sekuntia tai alle (urokset). Agilityvalion arvon (AVA) saa eläin, joka on palkittu kolmella agilitysertifikaatilla. Virallisia agilitykilpailuja järjestetään Lemmikki- ja showkesyrotat ry:n näyttelyissä. Viralliset esteet kilpailussa ovat rengas, puomi, A-este, pujottelu ja aita.

^[9]

Periaate poniagilityssä on sama kuin koirilla; hevonen suorittaa esteradan tietyn järjestyksen mukaan sovitun ajan puitteissa. Hevoseen koskemista ei sallita, vaan se on saatava esteille äänimerkein sekä kehonkielen avulla. Esteet ovat suuremmaksi osaksi samat kuin koirilla, eli radalta löytyy erilaisia hyppyesteitä (maapuomeista puoleentoista metriin), pujottelu, rengas, puomi, tunneli, A-este, keinu, vesieste, pöytä. Hevosten ja omistajien iloksi myös erikoisesteet kuten pressukenttä, kahluuallas ja lastauskoppi jne.

Hamsteriagilityssä käytetään pituushyppyjä lukuun ottamatta samoja estetyyppejä kuin koirilla.

• Pertti Vilander: Agility: alkeista huipulle. Onnenmyyrät, 2003. ISBN 952-99175-0-3
• Inger Jalakas: Agility lähdöstä maaliin. Helsinki: Nemo, 2007. ISBN 978-952-5613-35-3

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Agility.

• Suomen agilityliitto ry
• Suomen agilitytuomarit ry (Arkistoitu – Internet Archive)
• Suomalainen agilitysivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kansainväliset agilitysivut
• Suomalaiset agilitysivut
• Agility ja perhoskoirat
• Länsi-Uudenmaan agilityharrastajat ry
• Agility Kissanpäiviä ja Koiranunta -teemanumerossa (Arkistoitu – Internet Archive)