Zbigniew Brzezinski

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Zbigniew Brzezinski
Zbigniew Brzezinski vuonna 1977.
Yhdysvaltain 10. kansallisen turvallisuuden neuvonantaja
20. tammikuuta 1977 – 20. tammikuuta 1981
Presidentti	Jimmy Carter
Edeltäjä	Brent Scowcroft
Seuraaja	Richard V. Allen
Henkilötiedot
Syntynyt	28. maaliskuuta 1928 Varsova, Puola
Kuollut	26. toukokuuta 2017 (89 vuotta) Falls Church, Virginia Yhdysvallat
Puoliso	Emilie Benes
Tiedot
Puolue	demokraatit
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Zbigniew Kazimierz Brzezinski (puol. Zbigniew Kazimierz Brzeziński, [ˈzbʲiɡɲiɛf kaˈʑimʲiɛʐ bʐɛˈʑiɲski]; 28. maaliskuuta 1928 Varsova – 26. toukokuuta 2017 Falls Church, Virginia^[1]) oli puolalaissyntyinen yhdysvaltalainen valtiotieteilijä ja kansainvälisen politiikan tutkija, joka toimi presidentti Jimmy Carterin kansallisen turvallisuuden neuvonantajana vuosina 1977–1981. Myöhemmin Brzezinski oli Yhdysvaltain ulkopolitiikan professori sekä Center for Strategic and International Studies -tutkimuskeskuksen tutkija.

Demokraatteihin kuulunutta Carteria palvellut Brzezinski säilytti arvovaltaisen asemansa myös republikaanisten presidenttien kaudella ja hänen merkittävä oppikirjaksi kirjoitettu teoksensa The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives (1997) on vaikuttanut Yhdysvalloissa uuskonservatiiviseen ulkopoliittiseen ajatteluun, minkä mukaan Yhdysvaltain pitäisi pureutua Persianlahdelle ja Keski-Aasiaan öljynsaannin varmistamiseksi ennen kuin Venäjä saavuttaa entisen suurvaltastatuksensa sekä palaa voimatekijäksi itsenäistyneisiin entisiin neuvostotasavaltoihin, ja ennen kuin Kiina voimistuu sekä ehtii pureutumaan alueelle. Brzezinski vertasi Keski-Aasiaa 1900-luvun Jugoslaviaan levottomuuksien ja epävakauden lähteenä.

Brzezinski määritteli geostrategian ”geopoliittisten intressien hallinnaksi” (Brzezinski 1997, 31).

Vuonna 1997 julkaistussa teoksessaan The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives Brzezinski kirjoitti, että Yhdysvallat on tällä hetkellä shakkilaudan kuningas, eli kansainvälisen järjestelmän hegemoninen valtio, mutta kaikki tämä saattaa muuttua, jos Euraasiasta löytyy vastapuolen kuningas, eli tarpeeksi voimakas valtio tai valtioliitto, joka pystyy haastamaan Yhdysvallat. Yhdysvalloilla on Brzezinskin mukaan poikkeava asema suhteessa Euraasian valtioihin, koska se ei ole osa niitä. Se, onko asia haitta vai hyöty, jää Brzezinskin mukaan nähtäväksi. Mahdollisten kilpailijoiden tunnistamiseksi Yhdysvaltojen tulee Brzezinskin mukaan analysoida Euraasian valtioiden toimintaa, jotta se löytää sieltä sellaiset aktiiviset ja dynaamiset valtiot, jotka voivat suoraan aiheuttaa haittaa Yhdysvalloille, sekä sellaiset passiiviset valtiot, jotka voivat toimia katalyytteinä aktiivisten valtioiden muutoksille. Geostrategiassa hegemoniselle valtiolle on siis tärkeää, että vasallit eivät ala sotia keskenään, verovelvolliset tuntevat itsensä suojatuiksi eivätkä barbaarit pääse muodostamaan liittoa. (Brzezinski 1997, 39–40.)

Brzezinski ennusti vuonna 1997, että radikaalit islamistit tulevat olemaan ongelma Yhdysvalloille, koska he omaavat uskonnollisen vihan amerikkalaista elämäntyyliä kohtaan. Jos he vielä osaavat hyödyntää Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin, voivat he aiheuttaa vakavan vaaran Yhdysvaltojen alueellisille intresseille erityisesti Keski-Aasian ja Persianlahden alueilla. Brzezinski huomioi, että radikaalin islamin edustajat voisivat hyödyntää terrorismia agendansa ajamiseen. Brzezinski huomautti, että koska radikaalin islamin edustajilla ei ole omaa yhtenäistä valtiotaan, he ilmaisevat vihansa erinäisin väkivaltaisin menetelmin. Brzezinski korosti, että Keski-Aasian kriisissä Yhdysvaltojen tulee käyttää ensi sijassa ”pehmeitä menetelmiä” ja turvautua voimatoimiin vasta jos jokin toinen valtio pyrkii hegemoniaan tai on vajoamassa anarkiaan. (Brzezinski 1997, 52–54, 125–130.)

Vuonna 2014 Brzezinski vertasi Venäjän-suhteiden hoitamista Suomessa ja Ukrainassa. Hän kehui Financial Timesissa sitä, että Suomi on pystynyt samanaikaisesti kehittämään suhteitaan sekä Venäjään että EU:hun. ”Ukrainan tulisi toimia Venäjän suhteen kuten Suomen: maat ovat toisiaan kunnioittavia naapureita ja Suomella on laajat taloudelliset suhteet sekä Venäjään että EU:hun. Suomi ei ole kuitenkaan osallisena missään sotilaallisessa liittoumassa, jota Venäjä voisi pitää itseensä kohdistettuna” Brzezinski kirjoitti. Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs René Nyberg piti Brzezinskin argumentteja harhaanjohtavina. Nybergin mukaan on ”yksinomaan Suomen oma saavutus”, että sillä ei ole ongelmia Venäjän kanssa – päinvastoin kuin kaikilla muilla rajanaapureilla.^[2]

Yksi kovaäänisimmistä Brzezinskin geopolitiikan/geostrategian akateemisista kriitikoista on ollut Gerard O’Toal. Muun muassa O’Toalin muotoilema kriittinen geopolitiikka kritisoi ensisijaisesti sitä, kuinka maailman poliittinen kartta on muodostettu ja miten maantieteellinen determinismi johtaa poliittisiin päätöksiin.

Kriittisen geopolitiikan ongelmana taas on, että se tarjoaa kritiikkiä geopolitiikan (sotilas)strategista sfääriä kohtaan, mutta ei vastauksia siihen, miten kyseistä osa-aluetta sitten pitäisi käsitellä.

Clintonin hallinnon aikana Persianlahden ja Keski-Aasian tilanteen kriisiytymistä pyrittiin ehkäisemään ”pehmein menetelmin” diplomatiaa ja kansainvälisiä järjestöjä käyttäen, ja ainoastaan viimetilassa turvauduttiin sotilaalliseen voimankäyttöön. Jälkimmäisen menetelmän käyttö on kuitenkin lisääntynyt Bushin hallinnon aikana vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen niin Afganistanin kuin Irakin sotien myötä.

Yhtenä Brzezinskin opin tuloksena voidaan ajatella presidentti George W. Bushin päätöstä aloittaa Irakin sota maaliskuussa 2003. Vapaaehtoisten koalitiota koottaessa annettiin ymmärtää, etteivät Saddam Husseinin tekemät sitoumukset öljykentistä ole enää voimassa sen jälkeen kun Yhdysvallat on poistanut Saddam Husseinin vallasta. Tämä olisi koskenut Yhdistyneiden kansakuntien kauppasaarron mahdollisesti päättyessä ranskalaista TotalFinaElf:iä, venäläistä LUKoilia sekä kiinalaista China National Petroleum Companya. Käytännön seurauksena Yhdysvaltain vahvasta läsnäolosta Irakissa on seurannut se, että Kiina on joutunut hakeutumaan pienten öljyntuottajien pariin varmistaakseen teollistumisensa edellyttämän lisäöljyn tulevaisuudessa.

Pian vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terroristi-iskujen jälkeen kaikki Keski-Aasian valtiot tarjoutuivat tukemaan terrorismin vastaista sotaa käynyttä koalitiota Afganistanissa. Muun muassa Uzbekistan päästi Yhdysvaltain joukkoja alueelleen ja antoi niille luvan perustaa sotilaslentotukikohtia alueelleen. Tosin, myöhemmin Uzbekistan vaati, että kaikki Nato-maat vetävät joukkonsa pois sen alueelta, pois lukien Saksan Termezin tukikohta. Yhdysvallat sulkikin oman Uzbekistanin tukikohtansa syksyllä 2005. Syyksi voidaan epäillä Uzbekistanin ja Venäjän välille allekirjoitettua sopimusta sotilasliitosta. Syyskuun 11. päivän jälkeen Yhdysvallat on merkittävästi lisännyt turvallisuuteen liittyvää tukeaan Keski-Aasian ja Kaspianmeren alueen valtioille erityisesti terrorismin vastaisessa kamppailussa.

Kuitenkin, vaikka Brzezinskin oppia geostrategiasta olisikin käytetty Irakin sodan perustana, Brzezinski itse vastusti Bushin hallinnon terrorisminvastaista sotaa äänekkäästi varsinkin yhdysvaltalaisessa mediassa.

Zbigniew Brzezinskin tytär on CBS- ja MSNBC-kanavilla työskennellyt televisiotoimittaja Mika Brzezinski.^[3]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Zbigniew Brzezinski Wikimedia Commonsissa

• Good Guys, Bad Guys Brzezinskin haastattelu 13.6.1997. National Security Archive. Viitattu 27.2.2014.(englanniksi)
• Zbigniew Brzeziński, Balancing the East, Upgrading the West. 2012. Norwich University. Viitattu 27.2.2014.(englanniksi)
• Afganistan salaisten palvelujen taistelukenttänä^{[vanhentunut linkki]}. Klaus Törnudd. Turun Sanomat 12.7.2004. Viitattu 27.2.2014.