Vesku Show
Vesku Show | |
---|---|
Sarjan logo 1988-1990 |
|
Tyyli | sketsisarja |
Kestoaika | 40–55 minuuttia |
Pääosissa |
Vesa-Matti Loiri Hannele Lauri Simo Salminen Juha Muje |
Alkuperämaa | Suomi |
Alkuperäiskieli | suomi |
Verkko | MTV, MTV3 |
Esitetty | 25. tammikuuta 1988 – 22. huhtikuuta 1991 |
Jaksoja | 31 |
Tuotanto | |
Tuottaja(t) | Spede Pasanen |
Ohjaaja(t) | Inkeri Pilkama |
Käsikirjoittaja(t) | Vesa-Matti Loiri |
Tuotantoyhtiö(t) | Spede-Yhtiöt |
Edeltäjä | Spede Show |
Aiheesta muualla | |
IMDb |
Vesku Show on vuosina 1988–1991 lähetetty suomalainen televisiosarja, jonka käsikirjoitti Vesa-Matti ”Vesku” Loiri ja ohjasi Inkeri Pilkama. Vesku Show’n tuotti MTV:lle Spede-Yhtiöt. Ohjelmaa esitettiin kerran kuukaudessa, maanantaisin klo 19.30–20.30 TV1:ssä Mainostelevision ohjelmana. Vesku Show oli erittäin suosittu televisio-ohjelma. Parhaimmillaan sillä oli yli 1,6 miljoonaa katsojaa. Keväällä 1991 ohjelma esiteltiin lehtien tv-ohjelmatiedoissa näin: ”Net kun ei tätä katso on hullut. Ohjelmalle annetaan vuoden takuu.” MTV3 esitti kahdeksan ensimmäistä Vesku Show -jaksoa uusintana kesällä 2009. Tämä oli ensimmäinen kerta kun jaksoja esitettiin uusintana ensiesityksen jälkeen.
Vesku Show’n synty
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Spede Pasanen käsikirjoitti ja tuotti vuosina 1984–1987 Spede Show’ta, jonka näyttelijäkaartiin myös Vesa-Matti Loiri kuului. Ohjelma oli hyvin suosittu, mutta neljän vuoden jälkeen Pasanen päätti lopettaa sen, koska hän oli kyllästynyt sketsien tekemiseen. Pasanen tarjosi tällöin Loirille mahdollisuutta kerran kuukaudessa lähetettävään, tunnin mittaiseen omaan show’hun, jossa Loirille kuuluisi myös käsikirjoitusvastuu. Loiri päätti ottaa haasteen vastaan. Vuoden 1987 viimeiseen Spede Show -ohjelmaan kehiteltiin Pasasen ja Loirin välille kuvitteellinen erimielisyys, jonka seurauksena Pasanen jättäytyi show’sta pois ja päätti antaa Loirin yrittää omillaan.[1]
Loiri suunnitteli yhdessä ohjaaja Inkeri Pilkaman kanssa uuden show’n rungon niin, että hän pystyi ikään kuin lennosta vaihtamaan sketsistä toiseen. Ohjelman aluksi Loiri esitti laulun, jonka jälkeen hän veti päälleen rooliasun ja siirtyi studion perälle, jossa toiset näyttelijät olivat jo valmiina aloittamaan ensimmäisen sketsin. Kaikki tämä kuvattiin yhdellä otolla. Ohjelmat tehtiin samassa studiossa ja samalla tuotantoryhmällä kuin aiemmat Spede Show’t. Ensimmäinen Vesku Show esitettiin tammikuussa 1988.
Esiintyjät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vesa-Matti Loiri
- Simo Salminen
- Hannele Lauri
- Juha Muje (jaksosta 7 alkaen)
- Eija Vilpas (jaksot 6–23)
- Olli Ahvenlahti, kapellimestari (jaksot 1–23)
- Peter Lerche, kapellimestari (jaksosta 22 alkaen)
Vierailijat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vesa Vierikko (jaksot 2 ja 8)
- Jukka-Pekka Palo (jakso 3)
- Eija Vilpas (jakso 4, ennen liittymistään vakioesiintyjiin)
- Jope Ruonansuu (jakso 5)
- Ville Virtanen (jakso 14)
- Spede Pasanen (jaksot 1 ja 2, cameoroolissa muutamassa myöhemmässä jaksossa)
Sketsit ja hahmot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ohjelmassa nähtiin Loirin jo Spede show’ssa tutuksi tulleet suositut sketsihahmot tv-kuuluttaja Tyyne, laulaja Jean-Pierre Kusela, urheiluselostaja Vode, Paroni Münchausen sekä Nasse-setä. Tyyne luki uutisia, lauloi muutamia lauluja ja halusi isompaa roolia itselleen show’ssa. Kusela esiintyi edelleen Pupen säestyksellä ja duetoi Tyynen kanssa laululla "Tahdon olla sulle hellä", joka myös levytettiin albumille Pim peli pom. Lastenohjelmaa tekevä juoppo Nasse-setä sai vielä koeajan.
Uusia hahmoja olivat vitsejä kertovat kaksoisveljet Sulo ja Lennart, joista Sulo puhui suomea ja Lennart ruotsia. Sulo kertoi vitsiä suomeksi ja Lennart käänsi sen samaan aikaan ruotsiksi. Vesku esitti molempia hahmoja yhtä aikaa samassa kuvassa, trikin avulla. Muita Veskun esittämiä hahmoja olivat lääketieteen opiskelija Pauno Kuparinen, Pultti-pizzamies ja baarimikko, joka hoki "voi jummi-jammi".
Simo Salmisen ja Hannele Laurin tulkitsemat Raimo ja Ritva eli Rape ja Ritu ovat tamperelainen aviopari ja puhuvat Tampereen murretta. Heidän naapurissa asuvat Erja (Eija Vilpas) ja hänen putki-insinöörimiehensä Risto (Olli Ahvenlahti). Suosituksi hahmoksi nousi myös Eija Vilppaan esittämä karjalan murteella puhuva suulas rouva, Kepa (esiintynyt myös nimellä Annikki ja Anja), jonka mies Jorte (Juha Muje) ei saa tältä suunvuoroa. Vilppaan hahmosta muokattiin nuorempi versio myöhemmin Hynttyyt yhteen -sarjan Vapuksi.
Musiikillista särmää ohjelmaan toi kykyestradi, jossa esiintyivät ahkerimmin The Visualitz -yhtye, jonka kolmikko Sepi (Vesku), Reijo (Olli Ahvenlahti) ja Gina (Eija Vilpas) esittivät musiikkia sanoin ja kuvin. Samalla estradilla taiteellista läpimurtoa yrittivät myös muun muassa taikuri Dr. Magicus (Vesku), Fakta homman Pirre (Eija Vilpas), heavybändi Puss (Vesku ja Olli Ahvenlahti Kiss-meikeissä), Heimo Meskanen (Vesku), Larry Kaura Kannelmäestä (Juha Muje) ja rouva Siipelä (Hannele Lauri).
Usein sketsien tapahtumapaikkana olivat myös puistonpenkki, toivomuslähde, nakkikioski, tv-studio tai kuolinvuode. Vesku Show’ssa nähtiin myös jouluinen Tiernapojat-esitys sekä "Miss Vesku Show" -kilpailu, jossa missin titteliä tavoittelivat Hannele Lauri, Eija Vilpas ja Tyyne Lipasti (Vesku).
Luettelo sketseistä ja hahmoista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tyyne Lipasti
- Jean-Pierre Kusela
- Nasse-setä
- Pultti Pitsamies
- Urheiluselostaja Vode
- Gangsterit (Mini Morris, Mulqvist ja Ruuskanen)
- Rape ja Ritu & Erja ja Risto
- Jummi-jammi-baarimikko
- Jorte ja Kepa
- Kaksoisveljet Sulo ja Lennart
- Lääketieteen opiskelija Pauno Kuparinen
- Puistonpenkillä
- Savolainen tarjoilija
- Paroni Von Münchausen
- Musiikkiprofessori Per Verssi
- Tehostemestari
- Vanhat kaverit
- Kykyestradi
- Yöstudio
- Vanhainkodin väki
- Kuolinvuoteella
- Nakkikioskilla
- Elämää laboratoriossa
- Autossa
- Junassa
- Ihana satu
- Yllätyssynttärit
- Ristiäiset
- Hammaslääkärissä
- Sekatavarakaupassa
- Juna-asemalla
- Ryöstöt
Musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesku halusi mukaan myös musiikkia. Jokaisessa ohjelmassa on alku- ja/tai loppulaulu. Vesku tulkitsi ikivihreitä iskelmiä joko yksin tai yhdessä muiden näyttelijöiden kanssa. Musiikkivalinnoissa ja -esityksissä Veskun apuna oli kapellimestari Olli Ahvenlahti, joka säesti laulut flyygelillä. Sarjan seitsemässä viimeisessä jaksossa kapellimestarina Ahvenlahden tilalla oli Peter Lerche, joka säesti laulut kitaralla. Välillä Vesku esitti laulut Tyynen tai Jean-Pierre Kuselan roolissa, jolloin laulut esitettiin normaalista tyylistä poiketen koomisesti.
Jaksoluettelo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosi 1988 | Vuosi 1989 | Vuosi 1990 | Vuosi 1991 |
---|---|---|---|
1. 25.01.1988 |
10. 30.01.1989 |
19. 01.01.1990 |
28. 21.01.1991 |
Oheistuotteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]DVD-julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marraskuussa 2006 MTV3 ja Pan Vision julkaisivat ensimmäisen DVD:n Vesku Show – Pimpeli pom, joka sisältää kaikki yhdeksän jaksoa vuodelta 1988. DVD:n koteloon on virheellisesti painettu ensimmäisen jakson esityspäiväksi 15. päivä, oikea esityspäivä on 25. tammikuuta.
Toinen DVD Vesku Show – Kuselan paluu julkaistiin syyskuussa 2007 ja se kattaa vuoden 1989 jaksot. Keväällä 2008 julkaistiin kolmas DVD nimellä Vesku Show – Vili, Vili, Viliii..., joka sisältää kahdeksan ohjelmaa vuodelta 1990 ja kaksi ohjelmaa vuodelta 1991. Kaksi viimeistä jaksoa (vuodelta 1991) jäi julkaisuista pois levytilojen loppumisen vuoksi, kuten myös jakso 27 (17.12.1990). DVD:t sisältävät kaksi levyä. Levyillä ei ole lisämateriaalia.
5. kesäkuuta 2013 julkaistiin kokoelma-DVD Vesku Show – Parhaat palat. Paketti sisältää ohjaaja Inkeri Pilkaman valitsemia sarjan parhaita jaksoja sekä aiemmin DVD:llä julkaisemattomat kaksi viimeistä jaksoa (vuodelta 1991).
Tyynen albumi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1988 Vesku levytti Tyyne-hahmona albumin Pim peli pom, joka sisältää muun muassa ohjelmassa esitetyt Tyynen ja Kuselan dueton ”Tahdon olla sulle hellä” sekä ”Ei koskaan sunnuntaisin” -laulun.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vesku Show Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- DVD-info: Vesku Show - Pimpeli pom DVD
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tuomas Marjamäki: Spede, nimittäin. Docendo 2017, s. 301-302; ISBN 978-952-291-405-7