Tervehtiminen

Tervehtiminen on ihmisten välinen teko, jossa ilmaistaan ystävyyttä tai sosiaalista statusta. Tervehtimiseen voi kuulua jokin ele kuten käden puristaminen, käden heilautus, kumarrus, halaus tai suudelma, tai tietyt sanat.

Tervehtimisellä on keskiaikaisessa Euroopassa alun perin ilmaistu että on tunnistanut toisen ja että on itse vaaraton. Kättä heilauttamalla tai kättelemällä on todistettu, ettei kanna kädessään asetta.^[1][2]

Tervehtimistavat vaihtelevat paljon kultturista ja henkilöiden läheisyydestä riippuen. Esimerkiksi Pohjoismaissa liiketuttavat tervehtivät toisiaan kättelemällä, vaikka olisivatkin ennestään tuttuja. Brittiläiset liikekumppanit puolestaan kättelevät ensimmäistä kertaa tavatessaan, mutta myöhemmin tervehtimiseen riittää pieni nyökkäys.^[3]

Etelä-Euroopassa, Etelä-Amerikassa ja arabimaailmassa tervehdittäessä usein halataan lämpimästi ja annetaan poskisuudelma.^[3][2] Venäjällä naisia ei tervehdittäessä kosketeta.^[3] Japanissa ja Kiinassa nyökätään ja katsotaan alaspäin. Havaijilla sieraimet asetetaan vierekkäin.^[2] Intiassa yleinen tervehdys on namaste. Se tehdään laittamalla kädet rinnan korkeudella yhteen sormet ylöspäin ja kumartamalla kevyesti.^[4][2]

• 
  Kättely
• 
  Kädenheilautus
• 
  Kumarrus
• 
  Halaus
• 
  Käsisuudelma
• 
  Poskisuudelma
• 
  Ylävitonen
• 
  Hatunnosto
• 
  Namaste
• 
  Eskimotervehdys
• 
  Roomalainen tervehdys
• 
  Nyrkkitervehdys
• 
  Kyynärpäätervehdys
• 
  Suudelma suulle

Bakteereita siirtyy tervehtiessä henkilöstä toiseen sitä enemmän, mitä suurempi tervehtijöiden välisen kosketuksen pinta-ala on ja mitä kauemmin kosketus kestää. Kättelyssä bakteereita tarttuu enemmän kuin ylävitosessa, ja sitäkin vähemmän bakteereita tarttuu nyrkkitervehdyksessä.^[5]

• Moi on peräisin hollannin sanasta mooi, joka tarkoittaa kaunista. Hollannin kielessä tervehditään edelleen sanalla moin.^[6] Hollannin kielestä sana on siirtynyt alasaksin kieleen, joka myöhäiskeskiajalla oli kauppiaiden ja kaupunkien yleiskieli Itämeren alueella ja sitä käytettiin Suomessakin.^[6] Moin oli käytössä myös saksan kielessä nykyisen Viron ja Latvian alueella, jossa saksaa puhuttiin yleisesti toiseen maailmansotaan saakka^[7]. Virosta ja Latviasta sana levisi Viipuriin, joka oli Suomen kansainvälisin kaupunki^[7]. Viipurista moin levisi muualle Suomeen ja lyheni moi-sanaksi^[7]. Sanasta jäi pois akkusatiivin pääte -n^[6].
• Terve merkitsee terveyttä. Kielentutkija Santeri Junttilan mukaan on mahdollista, että terve on johdettu terva-sanasta, sillä terva on liittynyt sekä puiden että ihmisten hyvinvointiin. ^[6]
• Hei on lainasana ruotsin kielestä, jossa nykyäänkin sanotaan hej. Sana kuuluu samaan joukkoon kuin ruotsin hel, saksan heil ja englannin health, jotka tarkoittavat tervettä, ehjää tai kokonaista. ^[6]
• Moro- ja moron-sanojen taustalla on ruotsin kielen morgon, joka on alun perin tarkoittanut hyvää huomenta.^[6] Tutkijan mukaan moro-sanaa on käytetty Länsi-Suomessa ainakin parin sadan vuoden ajan.^[7]
• Morjens: Eräissä ruotsin murteissa käytetään tervehdyssanaa morjens, jota on käytetty jo 1800-luvulla^[7]. Morjens on saattanut tarttua ruotsin kieleen saksasta, sillä Berliinissä saksan kielen sana Morgen lausutaan morjen ja samalla seudulla käytetään myös toista tervehdyssanaa, joka lausutaan morjens.^[7]

• Käytöstapa
• Small talk

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tervehtiminen.

• Kartta, joka näyttää eri puolilla Suomea käytetyt tervehdyssanat